Maatalouteen Uuden-Seelannin malli

Uusi-Seelanti teki tämän suuren rakenneuudistuksen 1980-luvulla. Ruoan hinta määräytyy täysin kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kannattamattomat tilat karsiutuivat, ja jäljelle jäävät tilat tehostivat toimintaansa voimakkaasti. Sillä oli vaikutuksena  suora ja merkittävä verotaakan keveneminen, sillä miljardien eurojen tukipotit säästyivät muuhun yhteiskunnan käyttöön ja veronkevennyksiin.

Muutos oli maaseudulle aluksi valtava shokki. Maan hintataso romuttui, korot nousivat ja monet tilat ajautuivat vakaviin velkakriiseihin. Ennakoidusta tuhosta huolimatta vain noin 5 prosenttia viljelijöistä lopetti toimintansa kokonaan ja pidemmällä aikavälillä uudistus johti todelliseen tehokkuushyppyyn: 

Tuottavuuden kasvu: Maatalouden kokonaistuottavuus lähes nelinkertaistui uudistuksen jälkeen, kun markkinasignaalit pakottivat innovoimaan. 

Monipuolistuminen: Bulkkituotannosta (kuten pelkästä lampaanlihasta ja villasta) siirryttiin nopeasti korkeamman jalostusasteen tuotteisiin, viininviljelyyn, maitotalouteen ja hedelmiin. 

Ympäristöhyödyt: Kemikaalien ja lannoitteiden käyttö väheni huomattavasti, ja heikoimmat marginalisoidut maat palautettiin luonnontilaan tai metsitykseen. 

Nykyään Uuden-Seelannin maatalous toimii yhä pitkälti markkinaehtoisesti ilman valtiontukia ja maa on yksi maailman kilpailukykyisimmistä elintarvikkeiden viejistä. Tämän vuoksi "Uuden-Seelannin mallia" käytetään edelleen globaalisti oppikirjaesimerkkinä siitä, miten markkinoiden vapauttaminen voi muuttaa kokonaisen toimialan rakennetta.