Mies nosti mekkalan siitä, etten ole ollut yhteyksissä sukuunsa. Reilua, ei todellakaan. Olen aina ollut yksinselviytyjä, äitini kuoli ollessani 12 ja isä ei juurikaan ollut tukenani missään vaiheessa. Muutaman vuoden kuluttua isä avioitui uudelleen ja yhteydenpitoa ei sen jälkeen ollut sitäkään vähää.

No, nyt mies mäkätti, miten "hänen sukunsa oli valmis avosylin ottamaan vastaan minut" ja kuinka olen sen ohittanut...come on, olen itsekin vanha enkä osaa kaivata yhteydenpitoa ventovieraisiin ihmisiin "sukurakkauden" nimissä.

Onko tämä reilua?!

Kokemuksia kaipailen samassa tilanteessa kärsiviltä.

Vastaa

Ilmoita asiattomaksi