Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut nauttimaan säästämisestä
19.09.2026 |
Pihistellään miehen kanssa kaikesta. Aluksi se tuntui ikävältä, sillä tilanne oli pakkorako, ei vaihtoehtoja. Työtilanteemme ei ole varmalla pohjalla ja nyt kun työttömyysturva on paskottu, eikä asumistukeakaan enää saa omistusasuntoon, niin säästämme varalta. Myös opiskelevia lapsia haluamme auttaa.
Aluksi oli nihkeää ja tympeää, mutta nyt jopa nautin tästä. Aina, kun säästän vähänkin, niin saan suurta tyydytystä siitä tai vielä parempi, jos pystyn tekemään jostain lisärahaa. Eilen löytämäni 20 senttinen toi hyvän mielen koko päiväksi. Mies laahasi metsästä Arabian uunivuoan, jonka hinkkasin puhtaaksi ja myin Torissa. Myyn käsitöitä ja turhaa tavaraa pois nurkista. Välillä jopa miehen kanssa kilpailemme siitä, että kumpiko nyt enemmän keräsi tölkkejä tai teki edullisen löydön. Meillä oli kaksi peräkkäistä saunavuoroa, jotta lapsetkin kotona käydessään pääsevät saunaan, luovuimme toisesta. Kaikenlaista pientä säästöä tehdään ja mietitään koko ajan.
Tällä hetkellä mies on puolukassa ja itse olen neulonut koko päivän myyntiin villasukkia.
Oikeastaan olen tyytyväinen. Mitään olennaista ei kuitenkaan puutu.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olispa kaikki yhtä fiksuja. Mä oon taivastellut miesystävän lapsia, jotka isältään ovat koko ajan vailla rahaa. Ovat pienituloisia, kuten minäkin, mutta mä pärjään jotenkin kikkailemalla. No, heidän ei tarvitse kikkailla, kun isänsä syytää rahaa. Surulliseksi asian tekee se, että miesystävä itse säästää ja sniiduilee kaikessa, eikä salli itselleen oikein mitään, mutta lapset laittavat rahat energiajuomiin, kapselikahveihin, heseen, sushiin, lemmikkeihin. Heidän elämäntapansa ovat kuin keskiluokkaisella, mutta tulot eivät.
Asiahan ei mulle kuulu, mutta ikävä katsoa.
Kuten sanoit, niin ei kuulu sulle tippaakaan. Jos isänsä haluaa tuollaista elämäntapaa auttaa ylläpitämään, niin tehkööt niin, vaikka se olisi susta kuinka typerää ja lyhytnäköistä.
Typerää ja lyhytnäköistä se onkin. Viimeisin villitys, toinen kissa (rotu-) ja iskä kustantaa, vaikka likalla rahat on loppu ja ulosotossa ties mitä. Ei kuulu, mulle, mutta kun isänsä syö pelkkää perunaa, läskisoosia ja itse poimittua puolukkaa, niin en tiedä, jotenkin vain tympäisee katsella.
Minulta lähtisi luiskaan tuollainen mies. Kyllähän tuo käytös kertoo myös äijän aivoituksista ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on myös tullut pakkomielle (hyvällä tavalla) sijoittamisesta ja säästämisestä. Tulot eivät ole kovin suuret (suunnilleen 2100€ netto). Odotan kuitenkin aina palkkapäivää, jotta saan laitettua ensin vähän sivuun. Maksa ensin itsellesi periaatteella.
Opin säästäväiseksi ollessani yksinhuoltaja, nyt lapsi on aikuinen. Minulla on jonkin verran sijoituksia, rahaa jää säästöön joka kk. Teen itse ruokani, en käytä rahaa matkustamiseen, ulkolounaisiin, vaatteisiin tai kalliisiin harrastuksiin, koska nämä asiat eivät kiinnosta. Ajattelin, että säästän vanhuuden varalle, elän hyvää elämää näinkin ja haluan että minulla on vanhanakin taloudellinen turva.
Viime aikoina tosin miettinyt että kannattaako, pitäisikö sittenkin vaan elää kuin viimeistä päivää ennen kuin sota, teköäly tai ilmastonmuutos korjaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olispa kaikki yhtä fiksuja. Mä oon taivastellut miesystävän lapsia, jotka isältään ovat koko ajan vailla rahaa. Ovat pienituloisia, kuten minäkin, mutta mä pärjään jotenkin kikkailemalla. No, heidän ei tarvitse kikkailla, kun isänsä syytää rahaa. Surulliseksi asian tekee se, että miesystävä itse säästää ja sniiduilee kaikessa, eikä salli itselleen oikein mitään, mutta lapset laittavat rahat energiajuomiin, kapselikahveihin, heseen, sushiin, lemmikkeihin. Heidän elämäntapansa ovat kuin keskiluokkaisella, mutta tulot eivät.
Asiahan ei mulle kuulu, mutta ikävä katsoa.
Kuten sanoit, niin ei kuulu sulle tippaakaan. Jos isänsä haluaa tuollaista elämäntapaa auttaa ylläpitämään, niin tehkööt niin, vaikka se olisi susta kuinka typerää ja lyhytnäköistä.
Typerää ja lyhytnäköistä se onkin. Viimeisin villitys, toinen kissa (rotu-) ja iskä kustantaa, vaikka likalla rahat on loppu ja ulosotossa ties mitä. Ei kuulu, mulle, mutta kun isänsä syö pelkkää perunaa, läskisoosia ja itse poimittua puolukkaa, niin en tiedä, jotenkin vain tympäisee katsella.
Minulta lähtisi luiskaan tuollainen mies. Kyllähän tuo käytös kertoo myös äijän aivoituksista ihan tarpeeksi.
Ei asuta yhdessä ja miehellä on varallisuutta, joten asia ei heilauta mun taloutta. Miehen oma asia, mutta aina lapset osaavat jotenkin perustella tarpeen milloin millekin.
Omat penskani ovat nuukia ja rahoissaan ja miesystävän lapset kadehtivat heitä, kun heillä on aina rahaa esim. käydä mäkissä tai hesessä tai baarissa. No, kun säästävät aina kaikessa muussa, asuvat opiskelijasoluissa, tekevät itse ruokansa, eivät tilaile tai ostele mitään ylimääräistä ja hankkivat kaiken tarvittavan käytettynä. Sillä keinoin jää rahaa satunnaisiin huvituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Fiksuahan se säästäminen on. Jokaisella pitäisi olla sen verran "sukanvarressa" että jos tulee yllättäviä menoja, on mistä maksaa eikä tarvita korkeakorkoista lainaa ottaa.
Samaa mieltä. Minun minimi on se, että säästössä pitää yhden ihmisen kuluihin olla vähintään 20 000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kiva kun saa rahaa säästöön, käyn illalla punalappu -50 % ostoksilla, säästän 15e-20e / ostoskerta. Valitsen muutenkin edullisia tuotteita. Mielestäni hyviä tarjouksia ei oikein ole, esim lohi. Olen aikoinaan ollut tosi tiukoilla, ennen rahapäivää oli vain jääkaapissa valo.
Minulle ja monelle muulle työssäkäyvälle tuo on ihan todellisuutta nytkin.
Tulojakaan ei voi kasvattaa, kun haluaisi olla kotona perheen kanssakin
Kyllä tuloja voi kasvattaa vaikka olisi kotona perheen kanssa. Ainakin minä olen pystynyt lisäämään tulojani jo vuosia viikosta toiseen, lisäämättä yhden yhtä työtuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuahan se säästäminen on. Jokaisella pitäisi olla sen verran "sukanvarressa" että jos tulee yllättäviä menoja, on mistä maksaa eikä tarvita korkeakorkoista lainaa ottaa.
Samaa mieltä. Minun minimi on se, että säästössä pitää yhden ihmisen kuluihin olla vähintään 20 000 euroa.
Paskat pidä olla. Tuollasella summalla säästössä menettää valtavasti rahaa, esim 20 vuodessa.
Minulla on nyt rahaa tilillä 300 €, ja palkka tulee ens kuun puolessa välissä, mutta se ei mitään haittaa kun pääomatuloja vastaavasti tulee satasia viikossa. Miksi siis makuuttaisin säästössä rahaa, kun sen rahan voi laittaa tuottamaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisin säästettyä ruuasta vaikka kuinka paljon, useita satasia, mutta en voi, kun mies luulee nälänhädän uhkaavan, jos jääkaappi ei ole aina täyteen ahdettu kaikkea, mitä ikinä tekisi ihmisen mieli syödä ja joka mielitekoon.
Painokin putoaisi.
Nyt meillä on Ikään kuin ainainen juhlapyhä.
Olisi taivaallista, jos jääkaappissa olisi edes joskus lähinnä vain valo.
Olisi kivakin ja inspiroivaa nyhjäistä tyhjästä syötävää välillä.
Vierailija kirjoitti:
Saisin säästettyä ruuasta vaikka kuinka paljon, useita satasia, mutta en voi, kun mies luulee nälänhädän uhkaavan, jos jääkaappi ei ole aina täyteen ahdettu kaikkea, mitä ikinä tekisi ihmisen mieli syödä ja joka mielitekoon.
Painokin putoaisi.
Nyt meillä on Ikään kuin ainainen juhlapyhä.
Olisi taivaallista, jos jääkaappissa olisi edes joskus lähinnä vain valo.
Olisi kivakin ja inspiroivaa nyhjäistä tyhjästä syötävää välillä.
Miksi sä maksat kaikki ruuat? kai se mies vaatii mitä vaan kun tietää, että sinä maksat ja kannat herralle kaupasta kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästöt ja sijoitukset menevät termeinä helposti sekaisin. Säästöt ovat esim. puskuria säästö- tai jopa käyttötilillä. Toki säästöt voivat olla muuallakin, mutta otettavissa nopeasti käyttöön, ilma pelkoa tappiosta.
Sijoitukset ovat pitkän tähtäimen (tai miksei lyhyenkin) aikavälin tulevaisuuden suunnittelua. Tämä sisältää aina riskin, mutta pitkällä aikavälillä suurella todennäköisyydellä kannattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Saisin säästettyä ruuasta vaikka kuinka paljon, useita satasia, mutta en voi, kun mies luulee nälänhädän uhkaavan, jos jääkaappi ei ole aina täyteen ahdettu kaikkea, mitä ikinä tekisi ihmisen mieli syödä ja joka mielitekoon.
Painokin putoaisi.
Nyt meillä on Ikään kuin ainainen juhlapyhä.
Olisi taivaallista, jos jääkaappissa olisi edes joskus lähinnä vain valo.
Olisi kivakin ja inspiroivaa nyhjäistä tyhjästä syötävää välillä.
Mä tunnistan tuon kaipuun yksinkertaisuuteen. Kun lapset muuttivat pous kotoa, niin on ihanaa, kun jääkaappi ei ole aina täyteen ahdettu. Ostan vain välttämättömän ja usein jätän ostamattakin jonkin, mitä olen ajatellut, kun totean sen kaupassa tarpeettomaksi.
Lapset olivat täällä viikonlopun ja mua nyt vähän ottaa aivoon, kun jääkaapissa on liikaa kaikkea ja niitä sitten pakkosyön varmaan koko ensi viikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisin säästettyä ruuasta vaikka kuinka paljon, useita satasia, mutta en voi, kun mies luulee nälänhädän uhkaavan, jos jääkaappi ei ole aina täyteen ahdettu kaikkea, mitä ikinä tekisi ihmisen mieli syödä ja joka mielitekoon.
Painokin putoaisi.
Nyt meillä on Ikään kuin ainainen juhlapyhä.
Olisi taivaallista, jos jääkaappissa olisi edes joskus lähinnä vain valo.
Olisi kivakin ja inspiroivaa nyhjäistä tyhjästä syötävää välillä.
Mä tunnistan tuon kaipuun yksinkertaisuuteen. Kun lapset muuttivat pous kotoa, niin on ihanaa, kun jääkaappi ei ole aina täyteen ahdettu. Ostan vain välttämättömän ja usein jätän ostamattakin jonkin, mitä olen ajatellut, kun totean sen kaupassa tarpeettomaksi.
Lapset olivat täällä viikonlopun ja mua nyt vähän ottaa aivoon, kun jääkaapissa on liikaa kaikkea ja niitä sitten pakkosyön varmaan koko ensi viikon.
Pane pakastimeen. Sieltä on kiva sitten ottaa annos kerrallaan.
Kun säästätte rahaa pihistelemällä ja kituuttamalla, niin laittakaa ne säästyneet rahat hyvät ihmiset indeksirahastoihin,
Laitan ne tavalliseen kulutukseen, ihan vaan tiedoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olispa kaikki yhtä fiksuja. Mä oon taivastellut miesystävän lapsia, jotka isältään ovat koko ajan vailla rahaa. Ovat pienituloisia, kuten minäkin, mutta mä pärjään jotenkin kikkailemalla. No, heidän ei tarvitse kikkailla, kun isänsä syytää rahaa. Surulliseksi asian tekee se, että miesystävä itse säästää ja sniiduilee kaikessa, eikä salli itselleen oikein mitään, mutta lapset laittavat rahat energiajuomiin, kapselikahveihin, heseen, sushiin, lemmikkeihin. Heidän elämäntapansa ovat kuin keskiluokkaisella, mutta tulot eivät.
Asiahan ei mulle kuulu, mutta ikävä katsoa.
Kuten sanoit, niin ei kuulu sulle tippaakaan. Jos isänsä haluaa tuollaista elämäntapaa auttaa ylläpitämään, niin tehkööt niin, vaikka se olisi susta kuinka typerää ja lyhytnäköistä.
Typerää ja lyhytnäköistä se onkin. Viimeisin villitys, toinen kissa (rotu-) ja iskä kustantaa, vaikka likalla rahat on loppu ja ulosotossa ties mitä. Ei kuulu, mulle, mutta kun isänsä syö pelkkää perunaa, läskisoosia ja itse poimittua puolukkaa, niin en tiedä, jotenkin vain tympäisee katsella.
Kerropas nyt vähän tarkemmin. Sinua siis ärsyttää katsella, kun mies syö perunaa ja läskisoosia. Mitä itse syöt siinä vieressä? Kuvasit omaa rahankäyttöäsi kikkailuksi, jolla pärjäät. Et siis itsekään syö mitään kovin kummallista. Miksi siis miehen pitäisi, tai mikset sinä voi tuoda ruokapöytään jotain muuta perunan ja soosin lisäksi, niin teillä olisi yhdessä monipuolisempaa? Nimittäin ei sinua ne hetket voi häiritä, jolloin mies syö yksin ilman sinun läsnäoloasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina sniiduillut ja pitänyt elintason aikalailla samana, vaikka tulotaso noussut huomattavasti. Nyt salkussa vajaa 300t€ ja vähävelkainen asunto (miehen kanssa). Miehellä omat säästöt.
Minua stressaa ajatus, miten kulut muuttuvat lasten myötä. Ikää nyt 32v ja esikoinen tuloillaan. En kuitenkaan haluaisi lapsien elämää säästää samalle tasolle kuin oma lapsuus oli. Mutta en halua luopua tästä minimalisuudestakaan.
Aika hyvä palkka sulla on ollut, jos olet vasta 32-vuotias ja 300 000 euron sijoitusalkun saanut kasaan! Ja asuntokin jo vähävelkainen!
Taisi unohtaa mainita jonkun vähintään 500 000 euron perinnön, sattuuhan sitä. Reilu kolmekymppinen ei ole mitenkään voinut tienata tuollaisia summia, vaikka kuinka olisi sniiduillut ikänsä.
Niin, ei välttämättä SÄÄSTÄÄ mutta sijoitettuna summa on parhaimmassa tapauksessa kolmin- tai nelinkertaistunut. Terveisin, aikanaan teslaan sijoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Saisin säästettyä ruuasta vaikka kuinka paljon, useita satasia, mutta en voi, kun mies luulee nälänhädän uhkaavan, jos jääkaappi ei ole aina täyteen ahdettu kaikkea, mitä ikinä tekisi ihmisen mieli syödä ja joka mielitekoon.
Painokin putoaisi.
Nyt meillä on Ikään kuin ainainen juhlapyhä.
Olisi taivaallista, jos jääkaappissa olisi edes joskus lähinnä vain valo.
Olisi kivakin ja inspiroivaa nyhjäistä tyhjästä syötävää välillä.
Mä aina ihmettelen kuinka te naiset valitsette jäädä huonon puolison kanssa tuhlaan omaa elämäänne. Onko syynä se, että halutaan pitää se keskiluokkainen elämä jonka ne miehen tulot mahdollistaa?
Te naiset pärjäätte yksinkin.
Mun isäni oli tuollainen itsekeskeinen ja laiska ahmatti, joka makasi vain sohvalla ja tyhjensi jääkaappia. Kävi sentään töissä. Mutta äijälle ei tullut mieleenkään, että olisi käynyt kaupassa. Ehei. Äitini ajokortittomana kantoi selkä vääränä ruokaa jääkaappiin sitä mukaa kun äijä tyhjensi sitä.
Äitini sai tarpeekseen kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen ja otti eron. Äijälle ero tuli tietenkin järkyttävänä yllätyksenä, kun hänen mielestään kaikki oli hyvin. Niin tyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina sniiduillut ja pitänyt elintason aikalailla samana, vaikka tulotaso noussut huomattavasti. Nyt salkussa vajaa 300t€ ja vähävelkainen asunto (miehen kanssa). Miehellä omat säästöt.
Minua stressaa ajatus, miten kulut muuttuvat lasten myötä. Ikää nyt 32v ja esikoinen tuloillaan. En kuitenkaan haluaisi lapsien elämää säästää samalle tasolle kuin oma lapsuus oli. Mutta en halua luopua tästä minimalisuudestakaan.
Aika hyvä palkka sulla on ollut, jos olet vasta 32-vuotias ja 300 000 euron sijoitusalkun saanut kasaan! Ja asuntokin jo vähävelkainen!
Taisi unohtaa mainita jonkun vähintään 500 000 euron perinnön, sattuuhan sitä. Reilu kolmekymppinen ei ole mitenkään voinut tienata tuollaisia summia, vaikka kuinka olisi sniiduillut ikänsä.
Kyllä se mahdollista on. Omalla 22-v pojallani on nyt n45 tonnia rahaa. Osa tilillä, osa käteisenä ja n15 tonnia osakkeissa. Tekee 10-12 tunnin työpäiviä maatilalla ja elää todella nuukasti. Jo 14-vuotiaana alkoi tilata Euroopasta halvalla mopon moottoreita ja myi ne sitten paloina lähes kolminkertaisella hinnalla. Aika sitten näyttää miten varallisuutta kertyy.
Minäkin olen tehnyt noin jo kymmeniä vuosia. Kaikki säästöön. Siitä on tullut niin tapa että tuntuu ettei osaa enää muuta ajatellakaan kuin minkä verran mistäkin saisi rahaa. Koko ajan miettii mitä voisi tehdä myyntiin. Vähän raskastakin välillä kun ajatukset jumiutuu.
Ainoa harmitus on se että ei pysty marjastamaan. Siitä saisi suurimmat tulot.
Miten jakaisit ns. ” ylimääräisen” summan, joka jää palkastasi ylimääräiseksi nettona? Summa olisi 1200€.
Alue: Aihe vapaa
Typerää ja lyhytnäköistä se onkin. Viimeisin villitys, toinen kissa (rotu-) ja iskä kustantaa, vaikka likalla rahat on loppu ja ulosotossa ties mitä. Ei kuulu, mulle, mutta kun isänsä syö pelkkää perunaa, läskisoosia ja itse poimittua puolukkaa, niin en tiedä, jotenkin vain tympäisee katsella.