Jumissa ikävässä työpaikassa hyvällä palkalla

Itse irtisanouduin tyhjän päälle vastaavassa tilanteessa. Olin niin loppu ja lähellä itsemurhaa. Työttömänä olin lopulta 8 kk kunnes sain uuden osa-aikaisen etätyön 1000 €/kk huonommalla palkalla. Vähemmän rahaa, vähemmän stressiä ihmisistä. Säästöönkin mulla jää mukavasti.

Nykyään tietysti uuden työn saanti on vaikeampaa. Ei käy kateeksi ap:n tilanteessa nyt olevia.

Kyllä sun kaltaisia on vaikka kuinka paljon. Käsittääkseni he vaan vähitellen muuttavat asennetaan niin, että työssä hoidetaan ns. asialliset asiat ja palkkapäivänä ollaan tyytyväisiä, työ ei ole mikään elämänsisältö, vaan mahdollistaa monet tärkeämmät ja kivat jutut arjessa. Ei se nyt mun mielestä mikään aivan hirveä kohtalo ole.

Mulla sama tilanne. Tuli aikanaan ero ja jäin taloudellisesta pakosta "loukkuun" työhön ja yhteisöön, joka saa voimaan huonosti. Kohta nuorinkin lapsi omillaan ja voin vaihtaa unelmieni työhön matalapalkka-alalle.

Olen nähnyt näitä tapauksia, missä valitetaan kaikesta töissä tapahtuvasta, mutta lopulta se hyvä palkka oikeuttaa mielenterveyden menettämisen ja katkeruuden.

Keskimäärin ei tarkoita, etteikö joku firma voisi maksaa saman kuin saat nyt. Voit pyytää jopa vähän enemmän niin on varaa tinkiä palkkapyynnöstä. Rohkeasti vaan kokeilemaan. Älä missään nimessä irtisanoudu ennen kuin uudessa työsopimuksessa on nimet paperissa.

Järkevällä ihmisellä on muitakin tulonlähteitä kuin palkkatyö, esim. osinkotuloja sijoituksista ja silloin palkka ei ole niin tärkeä asia.

Olin vähän samantyyppisessä tilanteessa. Lähetin muutaman avoimen hakemuksen työhön, jota oikeasti haluaisin tehdä ja yhdestä niistä tärppäsi. Palkka jää joitakin satasia nykyisestä, mutta sen verran otan mielelläni takkiini jos päivät ei enää ole vain pelkkää kitumista. Minulla on siis edelleen irtisanoutumisaika päällä, mutta jo nyt on suuri taakka pudonnut harteilta ja olen pitkästä aikaa nukkunut yöni ilman lääkkeitä, jaksanut urheilla ja syödä terveellisesti sekä jopa hymyilen aika usein. Mielestäni paljon arvokkaampia asioita kuin se hävitty raha. 

Olen ollut samassa tilanteessa. Käytännössä rahan takia nielin paljon paskaa. Kun lähdin toisaalle, palkkani pieneni, mutta kaikki muu muuttui paremmaksi. 

Kun katsoo käteen jääviä rahoja, ero ei loppupeleissä kuitenkaan niin suuri ole siihen isompaan liksaan nähden.

Elämä on valintoja.

Kultainen häkki...

Silloin jos palkka on hyvä, on ratkaisu helpompi, kuin jos palkalla eläisi vain palkasta toiseen. Hyvä palkkainen voi kerätä puskuria - kolmesta useampaan kuukauden palkka puskurina riittää, jos tahtoo irtisanoa itsensä. Toisaalta työllisenä voi hyvin hakea uutta työpaikkaa ja toivoa, että siellä viihtyy paremmin. 

Ap:lla on mahdollisuuksia, muttei ilmeisesti haluja käyttää niitä. 

Olen itse vähän samanlaisessa tilanteessa ja iso asuntolaina (eron jälkeen yksin maksajana, kolme lasta niin pieneen koppiin hankala muuttaa) niin olen myös jumissa nykyisessä oikein hyvin palkatussa työssä. Yritän nauttia niistä hyvistä puolista ja taloudellisesta vakaudesta mutta ajoittain on kyllä hyvin stressaavaa ja ala ei todellakaan ole millään lailla sydäntä lähellä. 
Olen päättänyt että tässä olen kuitenkin ja onneksi työuraa niin paljon takana et tiedän että paljon ikävämpiä paikkoja on! Sitä koitan miettiä kun välillä oon vaan ihan loppu. Tuntuu että myös ikä osin itsellä tekee sen että jaksaminen paljon huonompaa, työ vielä reissutyötä niin vie voimia aika tavalla. 

N48

Ärsyttää vähän nämä kommentit siitä, että lähde vaan, ei se palkkaero nyt välttämättä niin iso ole tai että pienemmällä palkallakin pärjää. 

Mä tiedän oman alani palkkatason. Ei, en todellakaan saisi samaa palkkaa muualta. Ja ei, kyse ei ole muutamasta satasesta (olisikin, niin päätös olisi selvä!), vaan yli tuhannesta eurosta sekä esim. erittäin kattavasta työterveyshuollosta. Jos tienaisin tuhat euroa vähemmän joka kuukausi, en pystyisi maksamaan asuntolainaani ja joutuisin varmaan luopumaan autosta, mitä taas en halua tai pysty tekemään.

Itse ratkaisin ongelman niin, että asetin matalan elintason, johon pääsee melkein millä tahansa duunilla. Pitkä asuntolaina, pieni kämppä, kuljen julkisilla jne.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää vähän nämä kommentit siitä, että lähde vaan, ei se palkkaero nyt välttämättä niin iso ole tai että pienemmällä palkallakin pärjää. 

Mä tiedän oman alani palkkatason. Ei, en todellakaan saisi samaa palkkaa muualta. Ja ei, kyse ei ole muutamasta satasesta (olisikin, niin päätös olisi selvä!), vaan yli tuhannesta eurosta sekä esim. erittäin kattavasta työterveyshuollosta. Jos tienaisin tuhat euroa vähemmän joka kuukausi, en pystyisi maksamaan asuntolainaani ja joutuisin varmaan luopumaan autosta, mitä taas en halua tai pysty tekemään.

Jos ei halua muiden kommentteja niin ei kannata kirjoittaa avausta keskustelupalstalle. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää vähän nämä kommentit siitä, että lähde vaan, ei se palkkaero nyt välttämättä niin iso ole tai että pienemmällä palkallakin pärjää. 

Mä tiedän oman alani palkkatason. Ei, en todellakaan saisi samaa palkkaa muualta. Ja ei, kyse ei ole muutamasta satasesta (olisikin, niin päätös olisi selvä!), vaan yli tuhannesta eurosta sekä esim. erittäin kattavasta työterveyshuollosta. Jos tienaisin tuhat euroa vähemmän joka kuukausi, en pystyisi maksamaan asuntolainaani ja joutuisin varmaan luopumaan autosta, mitä taas en halua tai pysty tekemään.

Muakin ärsytti aikanaan, mutta lopulta mulla tuli seinä vastaan. Onneksi asuntolaina ei ollut valtavan iso ja autoa ei ollut, niin pystyin vaihtamaan osa-aikatyöhön.