Lue keskustelun säännöt.
Ihan kauhee riita lapsen kanssa, vie kaikki mehut
11.09.2026 |
Lapsi esimurrosiässä, käytös on todella kurjaa. Koko ajan mieli vaihtuu ja hermostuu pienemmistäkin. Potkii ja lyö ohimennen, heittelee tavaroita, nimittelee ja itkee. Tunnin päästä kaikki voi olla hyvin. Ikää vasta 11v?
Tänään hermostuin itsekin, korotin ääntä ja annoin tulla. Nyt makaan sohvalla ja itkettää. Tätä on ollut nyt kuukausia ja alan olemaan aivan puhki. Miten järkyttävästi riita tilanteet vie energiaa, oon kuin rutikuiva rätti.
Pitääkö kohta lähteä perheneuvolaan keskustelemaan tai jotain, kun tää ei mene ohi?
Lapsi sanoo ettei tiedä mikä hällä on, välillä kaikki hyvin ja hetken päästä raivoaa. Tulkitsen esimurrosiäksi.
Kommentit (9)
Vie se kakara lastenkotiin jos et osaa kasvattaa sitä ! Olet näköjään täysin uusavuton !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää olla se kypsä aikuinen. Älä riitele. Älä vaadi lapselta. Lopeta tilanteet. Kannusta, kuule murheet, ole ystävällinen. Lyödä ei saa. Joku ahdistaa ja turhauttaa lasta, älä ole se joka sitä aiheuttaa. Älä pura omia ongelmia lapsen kanssa, vaan aikuisen. Mikä tekee pahan olon lapselle tai nuorelle? Tue hyvää oloa.
Lue ja sivistä nyt hyvä ihminen vähän itseäsi että osaat olla murrosikäisen jälkeläisesi kanssa. Tuollainen riiteleminen ja pillittäminen kertoo siitä ettet käyttäydy aikuismaisesti lainkaan. Lapsi kokeilee rajoja, turha se on riidellä kaikesta vaan asettaa ne rajat ja tehdä selväksi mitkä on kodin säännöt. Lempeästi ja päättäväisesti. Pahimpia virheitä lasten kanssa on kun aikuiset menevät samalle tasolle kuin lapsi, huutavat ja loukkaantuvat ja murjottavat jne. Aikuisen tulee säilyttää maltti vaikka vituttaisi miten. Se luo turvallisuuden ilmapiirin ja on viesti lapselle että aikuinen on kypsä ja kykenevä, vaikka lapsella tunteet ja tilanteet menee vuoristorataa.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää olla se kypsä aikuinen. Älä riitele. Älä vaadi lapselta. Lopeta tilanteet. Kannusta, kuule murheet, ole ystävällinen. Lyödä ei saa. Joku ahdistaa ja turhauttaa lasta, älä ole se joka sitä aiheuttaa. Älä pura omia ongelmia lapsen kanssa, vaan aikuisen. Mikä tekee pahan olon lapselle tai nuorelle? Tue hyvää oloa.
Älä vaadi lapselta? No sehän se olikin priima kasvatusneuvo kaverivanhemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi haluaa vain 10 kokeesta. Kaveri roustaa häntä koulussa ja vertailevat tuloksia. Viime keväänä tämä alkoi kun alkoi stipendistä puhuminen ja arvuuttelu kuka sen saa. Tää hänen kaveri haluaa koko ajan puhua koulumenestystyksestä. Tänään hermostuin asiaan ja sanoin, että tää touhu loppuu ja kielsin keskustelemasta numeroista koulussa. Ovat olleet samalla luokalla liian pitkään, pieni pesäero tekis meidän lapselle kyllä hyvää. Hän on pehmeä ja haluaisi olla paras, muttei ole.
Eli ongelmat on tällä tasolla ja ovat kasvaneet isoihin mittoihin. 11vee ei tarvitsisi tällaisista asioista edea puhua minusta, kuhan hoitaa koulun. Huomaan, että omani on paineissa ja kaveri koko ajan ruokkii tilannetta huonompaan suuntaan.
En ole täydellinen äiti, teen kaikkeni tuon lapsen vuoksi, mutta nyt olen aivan puhki tähän touhuun. On keskusteltu, tehty kivoja asioita jne. Mikään ei auta! Tilanne ei muutu eikä helpota.
Ap
Meillä ikävuosi 10-11 tytöllä oli aivan mahdoton. Oli juurikin varmaan alkavaa esimurkkuikää höystettynä kaveriongelmilla (mm. tuo kilpailu esim. koenumeroissa, harrastuksissa ym).
Kyllä meinasi monesti itelläkin lähteä järki, enkä todellakaan aina jaksanut olla järkevä aikuinen. Lopulta otin yhteyttä myös perheneuvolaa, jossa kävin 3 kertaa lähinnä itkemässä omaa väsymystä.
Sit lapsi täytti 11 ja jotain ihmeitä tapahtui. Sen jälkeen ollut paljon rauhallisempaa. Edelleen kyllä vaikka kiukuttelee, mutta pystyy hillitsemään itseään paljon paremmin. Joskus itsekin muistelee, että kuinka hurjasti käyttäytyi silloin ja sanoo että ainakaan hän ei enää käyttäydy niin, kun kiukustuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ikävuosi 10-11 tytöllä oli aivan mahdoton. Oli juurikin varmaan alkavaa esimurkkuikää höystettynä kaveriongelmilla (mm. tuo kilpailu esim. koenumeroissa, harrastuksissa ym).
Kyllä meinasi monesti itelläkin lähteä järki, enkä todellakaan aina jaksanut olla järkevä aikuinen. Lopulta otin yhteyttä myös perheneuvolaa, jossa kävin 3 kertaa lähinnä itkemässä omaa väsymystä.
Sit lapsi täytti 11 ja jotain ihmeitä tapahtui. Sen jälkeen ollut paljon rauhallisempaa. Edelleen kyllä vaikka kiukuttelee, mutta pystyy hillitsemään itseään paljon paremmin. Joskus itsekin muistelee, että kuinka hurjasti käyttäytyi silloin ja sanoo että ainakaan hän ei enää käyttäydy niin, kun kiukustuu.
Tänään juuri kihisin raivosta (korotin ääntä) että tämän ikåisen pitää pystyä hillitsemään itsensä ja etenkin fyysisyys on ehdoton ei. Näitä puheita meillä on ollut vaan niin paljon että näin perjantaina tunnen että olen nyt niin mitta täys. Eikä hän ole edes teini vielä. Kiitos kokemuksen jakamisesta!
Ap
Osta lisää mehua ja piilota ne lapselta.