Lähetä terveiset kaipaamallesi! 9/26

"Pimeä puolein" on omanarvontuntoa, turhamaisuutta, itsetuntemusta ja analyyttistä aattelua. Enää en pyri pienentänään, tyhmentämään tai soveltumaan joukkoon ettei minua kadehdittaisi, vainottaisi tai miusta keksittäisi satuja ja tarinoita, omistan olemassaoloin enkä oo läheisriippuvainen. Olet ihana nainen, mutta kaikkeen en taivu vaikka olen valmis yrittämään kaikkea kanssais ja ihailen Siua. Naiselle mieheltä.

Tiedät, jos haluat, kaipaan niin, että halkean...

🐐💕🐒

Montaakohan sä kaipaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiiäks, oisin toivonut et oisit pyytänyt anteeksi. Se oli tosi ikävää antaa mun kehittää tunteita ja vetää sitten yhtäkkiä matto jalkojen alta. Silloin oisin kokenut, että meillä oli jotain merkitystä, nyt jäi vaan paha mieli kaikesta haaveilusta. Kuin hänelle kirjoitan. 

Pitäiskö mun pyytää anteeksi sitä että rakastan?

Ei tietystikään. Minähän kritisoin sitä, että hän antoi ymmärtää jotain, mikä ei ollut koskaan tulossakaan. Ja se haaveilu vietiin kyllä ihan liian pitkälle. 💔 No et ehkä ole hän tai sitten et tunne mua lainkaan, jos et ymmärrä miltä se tuntui.

Oliko se täysin mun syytä että se yksi haave kaatui? Luota vaan että tulee uusia, ja haluan ne sun kanssa. Kuin hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Tiedät että haluun ja mä tiedän että sä haluut.

Niin. Silti emme pääse puusta pitkään.

Mun omalle haaveelle terveisiä, pysy lämpimänä ja sekavana paikkana sydämessä, jos et koskaan toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedät että haluun ja mä tiedän että sä haluut.

Niin. Silti emme pääse puusta pitkään.

Sitte pitää jäädä puuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla niin että sua alkoi pelottaa. Harmillista ja ymmärrettävää.

Pelon tunne on ihmisellä olemassa ihan syystä, varoittamassa ja ohjaamassa. (Järjettömät pelot on sitten asia erikseen, niiden ei pidä antaa ohjailla.)

Koetko nyt olevasi viisaskin kun kerroit tämän itsestäänselvyyden?

No, se oli mun omaa pohdintaa. Ainakaan en ole ilkeä. Mieluummin viisas kuin ilkeä. 😉

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin käteni sinun käteesi. Minulla lämmin iho, sinulla pitkät sormet.

Pitkä aika kun viimeeksi pitänyt kättäsi omassani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sua. Luet rivien välistä niin huomaat sen. Kaikki on sua. Oot nokkela ja ymmärrät. Haluan vaan sut viereen ihmetteleen maailmaa. Haliin ja syliin. 

Olen nokkela muissa asioissa, mutta suhdeasioissa täysin sokea, koska menneisyydessä on traumaattisia kokemuksia, joiden takia olen äärimmäisen skeptinen enkä kykene uskomaan yhdenkään naisen voivan olla kiinnostunut. 

Sivusta mutta naiset harvoin alkaa jahtaamaan 

Kyllä minun kaivattua vaan jahtaa 😒

Tuohan on ihan yleistä, että omanarvontunnottomat, sekot drama lamat tai maskuliinat jahtaa jotain miestä. 
Tai en tiedä kuinka yleistä, mut kyl tollasia on. Ei kannattais. Ja itse en ikinä kokisi mitään jahtaajamimmiä uhkaksi millään tavalla. 

Sivusta 

Vierailija kirjoitti:

Montaakohan sä kaipaat?

Yhtä kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että voidaan jatkaa siitä, mihin jäätiin.

Toivon samaa. Mutta onko meillä siitä sama käsitys? Mihin siis mielestäsi jäimme?

Vierailija kirjoitti:

Montaakohan sä kaipaat?

Yhtä vaan, aina vaan~ Hedy

Vierailija kirjoitti:

Montaakohan sä kaipaat?

Sua ja sua vain,

oi unelmain.

Kaiken lisäksi nuo jahtaajamimmit kohdistaa sen energiansa yleensä aivan vääriin ja surkeisiin miehiin. Aivan totaalisen turhaa kaikin puolin, kohdekin yleensä joku surkimus. 

Ehkäpä siinä tuli jotain merkittäviä seikkoja, jotka vaikuttivat niiden haaveiden toteutumiseen?

Olisiko tullut pettymyksiä, epäluottamuksia, jotakin, matkan varrella?

K2, s24 tai yks muu

Millon saan sut?

Huonolta näyttää. 

Mikä oli kysymyksesi