Kaiken Maksimoinnista

Aina kun puhumme jonkin "maksimoinnista", olipa kyseessä sitten voitot, bruttokansantuote, odotetut tuotot tai itsemme, yhteisöjemme tai maailman hyvinvointi, luomme implisiittisesti tai eksplisiittisesti "objektiivifunktion", joka ottaa tiettyjä syötteitä, kuten X1, X2 ja niin edelleen, ja muuntaa ne tulokseksi olevaksi asiaksi, Y, joka tekee meidät onnellisiksi.

Meidän tulisi olla varovaisia ​​siitä, miten luomme tavoitefunktiomme kahdesta syystä. Ensinnäkin se, mitä emme sisällytä onnellisuuden määritelmäämme emmekä anna sille mitään painoarvoa, tulee pidetyksi vain keinona  omaan  onnellisuuteemme. Voimme sitten hyödyntää tai jopa tuhota näitä asioita, kunhan ne edistävät pyrkimystämme. Tämä johtaa toiseen syyhyn, miksi meidän on oltava varovaisia: muuttujasta toiseen vaikuttaa usein havaitsematon "palautevaikutus". Jos valitsemme tavoitefunktiomme huolimattomasti, voimme itse asiassa vahingoittaa itseämme.

Koska yritysten ennennäkemätön vauraus suhteessa BKT:hen on peilikuva ennennäkemättömistä vajeista ja puutteesta muilla talouden aloilla, saatamme saada käsityksen nykyisten ennätyksellisten voittomarginaalien kestävyydestä. Tämä ei tarkoita, että katteiden pitäisi normalisoitua muutaman seuraavan vuoden tai edes seuraavan vuosikymmenen aikana. Koska osakkeet ovat kuitenkin väitteitä yritysten kassavirroista, jotka ulottuvat määräämättömään tulevaisuuteen, olemme historian saatossa havainneet, että luotettavimmat arvostusmittarit – ne, jotka korreloivat parhaiten todellisten S&P 500 -indeksin kokonaistuottojen kanssa – perustuvat liikevaihtoon tai katekorjattuihin tuloksiin pikemminkin kuin nykyisiin tai tulevien vuosien tuloksiin, jotka hiljaa olettavat, että hetkelliset voittomarginaalit ovat pysyviä.

Alla oleva kaavio näyttää luotettavimman mittarimme markkina-arvoille vuodesta 1928 lähtien: rahoitusalan ulkopuolisten yritysten markkina-arvon suhteen bruttolisäarvoon (MarketCap/GVA). Bruttolisäarvo on yritysten kussakin tuotantovaiheessa vähitellen tuottamien tulojen summa, joten MarketCap/GVA:ta voidaan kohtuudella pitää koko talouden kattavana, vertailukelpoisena hinta-liikevaihtokertoimena yhdysvaltalaisille rahoitusalan ulkopuolisille yrityksille.

Viimeisin ennätyshuippu elokuun puolivälissä oli 4,3, joka ylitti sekä vuoden 1929 että vuoden 2000 ääriarvot ja on noin neljä kertaa suurempi kuin historiallinen normi, jonka yhdistämme S&P 500 -indeksin keskimääräiseen noin 10 prosentin vuosittaiseen kokonaistuottoon 10–12 vuoden jaksoilla markkinasykleissä vuodesta 1928 lähtien.

Olettaen, että nykyiset ennätysvoittomarginaalit otetaan nimellisarvolla ja niiden pysyvyyteen luotetaan, S&P 500 -indeksin tuleva P/E-kerroin on tasolla, joka on historiallisesti yhdistetty seuraavien 10–12 vuoden kokonaistuottoihin, jotka ovat alhaisen yhden numeron luokkaa. Silti sijoittajat voivat ottaa nykyiset tulevaisuuden P/E-kertoimet nimellisarvolla vain koettelemalla uskottavuutta ja jättämällä historian huomiotta.

Mielestäni aggressiivisin kompromissi on olettaa, että viimeisen vuosikymmenen keskimääräiset katteet pysyvät pysyvinä. En itse asiassa suosittele tätä kompromissia, mutta voimme "korjata" viime vuosien suurimmat poikkeamat oikaisemalla MarketCap/BVA:ta 10 vuoden keskimääräisellä ei-taloudellisella voittomarginaalilla, jolloin saamme MarketCap/BVA-version Robert Shillerin suhdannekorjatusta P/E:stä (CAPE).

Terv. Lyyli-täti