Lue keskustelun säännöt.
Mies suhtautuu työttömyyteeni lomana
07.09.2026 |
Ei ymmärrä miksi kaipaan sellaisia harrastuksia, jotka olisivat syy poistua kotoa säännöllisesti.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, pidä puolesi. Sun elämä.
Tämä on aika vaikeaa, kun mies on sitä mieltä ettei maksullisia harrastuksia kannata ottaa, kun ne maksavat ja harrastaminen voikin jäädä jos työllistyy.
Pitäisi kuulemma saada aika kulumaan muutenkin. Mies saattaa kuitenkin ärtyä jos olen tehnyt kotona päivällä ruokaa, omin kuulemma kotitöitä. Tekemistä pitäisi kuulemma olla, mutta kun ei sitä ole. Työpaikkoja ei ole siinä määrin tarjolla, että saisin ajan käytettyä niiden hakemiseen.
Ilmaiset harrastukset eivät ole sinun arvoisia? Ansaitset parempaa, jonkun muut taskusta?
Kenen muun taskusta puhut? Minulla on säästöjä. Olisin halunnut ilmoittautua kansalaisopiston kursseille, jotta olisi säännöllistä ohjelmaa eikä kaikki olisi kiinni siitä mitä minäkin päivänä jaksaa ja viitsii. Mies kuitenkin pitää tällaisia ohjattuja juttuja turhina.
Jos sinulla on omaa rahaa, niin miksi edes kysyt mieheltä?
Tätä minäkin mietin. Aikuinen ihminen päättää itse mitä omilla rahoillaan tekee, missä ja kenen kanssa.
Aika monessa perheessä rahat ovat yhteisiä.
Tuokin on ok, kunhan ne on yhteiset kummallakin puolella eli meno ja tulopuilella.
Tai ainakaan selviä yhteisiä kuluja, kuten asumiskuluja ei voi nakittaa toiselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, pidä puolesi. Sun elämä.
Tämä on aika vaikeaa, kun mies on sitä mieltä ettei maksullisia harrastuksia kannata ottaa, kun ne maksavat ja harrastaminen voikin jäädä jos työllistyy.
Pitäisi kuulemma saada aika kulumaan muutenkin. Mies saattaa kuitenkin ärtyä jos olen tehnyt kotona päivällä ruokaa, omin kuulemma kotitöitä. Tekemistä pitäisi kuulemma olla, mutta kun ei sitä ole. Työpaikkoja ei ole siinä määrin tarjolla, että saisin ajan käytettyä niiden hakemiseen.
Ilmaiset harrastukset eivät ole sinun arvoisia? Ansaitset parempaa, jonkun muut taskusta?
Kenen muun taskusta puhut? Minulla on säästöjä. Olisin halunnut ilmoittautua kansalaisopiston kursseille, jotta olisi säännöllistä ohjelmaa eikä kaikki olisi kiinni siitä mitä minäkin päivänä jaksaa ja viitsii. Mies kuitenkin pitää tällaisia ohjattuja juttuja turhina.
Ja sä uskot sun miestä?
Olen aika pahoillani siitä, etten saa kotoa henkistä tukea siihen miten pärjätä työttömänä. Tämä on minulle pettymys parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Hitto mikä provo.
Hitto kun jollain ei riitä ymmärrys siihen, että ihmisillä voi olla erilaisia tilanteita kuin mitä on itse kokenut.
Sellainen pointti että tavallaan lomalla ja työttömänö olo kotona on sama asia.
Suurin ero on rahassa, eli lomailija saa täyttä palkkaa ja työtön Kelan roposia.
Myös ajallisesti työttömyys pidempää kun lomailut, mutta on eroa olla kotona firman piikkiin täydellä palkalla kun Kelan roposilla. Ja autch kunnan työntekijät on lomalla kaupungin piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto mikä provo.
Hitto kun jollain ei riitä ymmärrys siihen, että ihmisillä voi olla erilaisia tilanteita kuin mitä on itse kokenut.
Onhan niitä jos alistuu tossun alle, mutta kannattako siellä lopun ikää pysyä?
Vierailija kirjoitti:
Sellainen pointti että tavallaan lomalla ja työttömänö olo kotona on sama asia.
Suurin ero on rahassa, eli lomailija saa täyttä palkkaa ja työtön Kelan roposia.
Myös ajallisesti työttömyys pidempää kun lomailut, mutta on eroa olla kotona firman piikkiin täydellä palkalla kun Kelan roposilla. Ja autch kunnan työntekijät on lomalla kaupungin piikkiin.
Olen ollut töistä vuosilomalla. En minä yleensä silloin ole stressannut tulevaisuudesta yhtä paljon kuin työttömänä ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tällaiset ihmiset tekevät viikonloppuisin ja lomilla, kun eivät päivääkään tiedä mitä tekisi, kun eivät ole töissä?
Lomailevat. Työttömänä ei voi käydä eri paikoissa samalla tavalla kuin lomalaisena, kun rahaa on paljon vähemmän.
Työttömänä tilanne on aika erilainen kuin kuukauden kesälomalla, kun joka päivä pitäisi rakentaa itselleen ohjelma, mutta rahaa ei ole liiaksi.
Kaikki työttömät eivät elä Kelan tuilla tai asu vuokralla. Rahatilanne on kullakin työttömällä yksilöllinen.
Niin, mutta käytettävissä olevat tulot ovat silti yleensä työttömällä pienemmät kuin sellaisella, joka on töissä. Harvempi on rikas perijä.
No meillä kyllä vuokratulot juoksee joka tapauksessa. Ei palkkatulot muodosta kuin pienen siivun meidän tuloista/ varallisuudesta. Hirveän yksilöllistä.
Sepä kiva ettei työttömyys horjuta sinun talouttasi. Suurin osa työttömistä ei valitettavasti ole tässä suhteessa yhtä onnekkaita.
Onnella on siinä hyvin vähän tekemistä. Lähinnä kyse on siitä että mihin rahansa on elämänsä aikana käyttänyt. Hetki sitten oli uutinen että 40% suomalaisista elää kädestä suuhun. Eli ei mitään taloudenhallintataitoja. Ihan sama vaikka tulot olisi 10k kuukaudessa, niin kaikki vaan hassataan menemään kulutukseen. Ja sitten ollaan H. Moilasena kun rahaa ei taaskaan ole.
Itse olen selviytynyt pitkälti olemalla strategi lapsesta asti.
En esimerkiksi pysty rakastumaan köyhään ihmiseen lainkaan. Valitsin alan, jonka perusteella minua pidetään empaattisena ja ihmisläheisenä. Valinta lisää sanojeni painoarvoa monissa tilanteissa.
Olin kotona lasten kanssa lähemmäs 10 vuotta. Lyhensin samalla asuntolainaa työmarkkinatuesta. Nyt ei ole asuntolainaa enää ja perintöjäkin saatu. Minulla ei ole näyttämisen halua, riittää kun itse tiedän, miten (talous)asiat ovat.
Tiiätkö muutkin asiat vaikuttavat at elämänlaatuun kuin talousasiat. Onko sinulla esimerkiksi minkäänlaista tunne-elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto mikä provo.
Hitto kun jollain ei riitä ymmärrys siihen, että ihmisillä voi olla erilaisia tilanteita kuin mitä on itse kokenut.
Kyllähän tuosta jo keksitty satu paistaa läpi. Ei kukaan aikuinen voi oikeasti olla noin nahjus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto mikä provo.
Hitto kun jollain ei riitä ymmärrys siihen, että ihmisillä voi olla erilaisia tilanteita kuin mitä on itse kokenut.
Onhan niitä jos alistuu tossun alle, mutta kannattako siellä lopun ikää pysyä?
Tämä on paras mies, jonka minä olen koskaan löytänyt. Rakastan todella paljon. Mutta rahan suhteen miehen kanssa on välillä haastavaa, kun pakonomaisen säästömoodin iskiessä päälle ei auta järkipuhe siitä haetaanko nyt säästöjä varmasti oikeasta paikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto mikä provo.
Hitto kun jollain ei riitä ymmärrys siihen, että ihmisillä voi olla erilaisia tilanteita kuin mitä on itse kokenut.
Onhan niitä jos alistuu tossun alle, mutta kannattako siellä lopun ikää pysyä?
Tämä on paras mies, jonka minä olen koskaan löytänyt. Rakastan todella paljon. Mutta rahan suhteen miehen kanssa on välillä haastavaa, kun pakonomaisen säästömoodin iskiessä päälle ei auta järkipuhe siitä haetaanko nyt säästöjä varmasti oikeasta paikasta.
Ei kai hän sitten ole kykeneväinen päättämään rahan käytöstä jos ainoa päämäärä on säästää sitä kuoleman jälkeen käytettäväksi. Varmaan omiin asioihin maksaa mielellään turhasta. Auto, sikari, ravintola, pelit yms, yms. Säästäköön niistä jos säästää haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto mikä provo.
Hitto kun jollain ei riitä ymmärrys siihen, että ihmisillä voi olla erilaisia tilanteita kuin mitä on itse kokenut.
Kyllähän tuosta jo keksitty satu paistaa läpi. Ei kukaan aikuinen voi oikeasti olla noin nahjus.
En ymmärrä miksi joku käyttäisi ilmaiseksi tunteja tai päiviä trollaamiseen.
Tämä on minulle vaikea aihe ja aamupäivä on mennyt itkeskellessä.
Hyvä jos sinulle tästä kuitenkin on jotain iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tällaiset ihmiset tekevät viikonloppuisin ja lomilla, kun eivät päivääkään tiedä mitä tekisi, kun eivät ole töissä?
Lomailevat. Työttömänä ei voi käydä eri paikoissa samalla tavalla kuin lomalaisena, kun rahaa on paljon vähemmän.
Työttömänä tilanne on aika erilainen kuin kuukauden kesälomalla, kun joka päivä pitäisi rakentaa itselleen ohjelma, mutta rahaa ei ole liiaksi.
Kaikki työttömät eivät elä Kelan tuilla tai asu vuokralla. Rahatilanne on kullakin työttömällä yksilöllinen.
Niin, mutta käytettävissä olevat tulot ovat silti yleensä työttömällä pienemmät kuin sellaisella, joka on töissä. Harvempi on rikas perijä.
No meillä kyllä vuokratulot juoksee joka tapauksessa. Ei palkkatulot muodosta kuin pienen siivun meidän tuloista/ varallisuudesta. Hirveän yksilöllistä.
Sepä kiva ettei työttömyys horjuta sinun talouttasi. Suurin osa työttömistä ei valitettavasti ole tässä suhteessa yhtä onnekkaita.
Onnella on siinä hyvin vähän tekemistä. Lähinnä kyse on siitä että mihin rahansa on elämänsä aikana käyttänyt. Hetki sitten oli uutinen että 40% suomalaisista elää kädestä suuhun. Eli ei mitään taloudenhallintataitoja. Ihan sama vaikka tulot olisi 10k kuukaudessa, niin kaikki vaan hassataan menemään kulutukseen. Ja sitten ollaan H. Moilasena kun rahaa ei taaskaan ole.
Itse olen selviytynyt pitkälti olemalla strategi lapsesta asti.
En esimerkiksi pysty rakastumaan köyhään ihmiseen lainkaan. Valitsin alan, jonka perusteella minua pidetään empaattisena ja ihmisläheisenä. Valinta lisää sanojeni painoarvoa monissa tilanteissa.
Olin kotona lasten kanssa lähemmäs 10 vuotta. Lyhensin samalla asuntolainaa työmarkkinatuesta. Nyt ei ole asuntolainaa enää ja perintöjäkin saatu. Minulla ei ole näyttämisen halua, riittää kun itse tiedän, miten (talous)asiat ovat.Tiiätkö muutkin asiat vaikuttavat at elämänlaatuun kuin talousasiat. Onko sinulla esimerkiksi minkäänlaista tunne-elämää?
On kyllä.
Tässä on nyt ollut talouspainotteista tämä keskustelu.
Minulle on tärkeintä perhe (kolme pientä lasta), retkeily luonnossa, juokseminen, puutarhanhoito, mökkeily, museot ja muu kulttuuri, joista täällä Helsingissä on hyvin tarjontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just joo, tietysti se on harrastusta vastaan koska silloin et hoida kotia kunnollisen naisen tavoin. Nyt et kuuntele sitä ja menet sinne kurssille, ei hänkään kysele sinulta saako lähteä kalastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vaihtoon.
Miehessä on paljon hyviä puolia, mutta hän on rahan suhteen vähän pakkomielteinen. Koko ajan ollaan henkisesti varautumassa siihen jos tuleekin joku katastrofi. Se on ilmeisesti perua lapsuudesta.
Vaikka olisin töissä, on yleensä vuosien työ sopia miehen kanssa jostain yhteisestä matkasta tai muuta vastaavasta kivasta, mutta ei ihan välttämättömästä jutusta.
Nyt kuulostaa kyllä nepsyltä tuo mies. Olen itsekin nepsy, joten helppo tunnistaa. Minulla on vähän samaa, mutta hieman lievemmässä mittakaavassa. Köyhästä lapsuudesta on jäänyt perusturvattomuus ja ADHD-aivot luonnostaan kartoittaa erilaisia kauhuskenaarioita ja laskelmoi, paljonko tarvitaan puskuria. En siis osaa auttaa. Itselläni ajoittainen hermoilu lakkasi vasta kun miehellä oli yli miljoona euroa sijoituksissa. Siinä kohtaa tuntui, että voi huokaista helpotuksesta ja lakata pelkäämästä.
Monilla se säästäminen ja varautuminen jää päälle, eivätkä osaa kuluttaa edes eläkkeellä, vaikka olisivat varoissaan. Osa tuosta on toki sitäkin, että on löytänyt elämäänsä ilmaisia asioita, mistä on iloa.
Ei sinun ap auta muu kuin pitää puolesi. Miehen aivot eivät pysty ymmärtämään tarpeitasi ja hänellä on heikko taloudellisen epävarmuuden sietokyky, joka pistää vastaan kaikkea ei-pakollista rahanmenoa. Mutta kyllä perheessä pitää silti ottaa huomioon kaikkien hyvinvointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vaihtoon.
Miehessä on paljon hyviä puolia, mutta hän on rahan suhteen vähän pakkomielteinen. Koko ajan ollaan henkisesti varautumassa siihen jos tuleekin joku katastrofi. Se on ilmeisesti perua lapsuudesta.
Vaikka olisin töissä, on yleensä vuosien työ sopia miehen kanssa jostain yhteisestä matkasta tai muuta vastaavasta kivasta, mutta ei ihan välttämättömästä jutusta.
Nyt kuulostaa kyllä nepsyltä tuo mies. Olen itsekin nepsy, joten helppo tunnistaa. Minulla on vähän samaa, mutta hieman lievemmässä mittakaavassa. Köyhästä lapsuudesta on jäänyt perusturvattomuus ja ADHD-aivot luonnostaan kartoittaa erilaisia kauhuskenaarioita ja laskelmoi, paljonko tarvitaan puskuria. En siis osaa auttaa. Itselläni ajoittainen hermoilu lakkasi vasta kun miehellä oli yli miljoona euroa sijoituksissa. Siinä kohtaa tuntui, että voi huokaista helpotuksesta ja lakata pelkäämästä.
Monilla se säästäminen ja varautuminen jää päälle, eivätkä osaa kuluttaa edes eläkkeellä, vaikka olisivat varoissaan. Osa tuosta on toki sitäkin, että on löytänyt elämäänsä ilmaisia asioita, mistä on iloa.
Ei sinun ap auta muu kuin pitää puolesi. Miehen aivot eivät pysty ymmärtämään tarpeitasi ja hänellä on heikko taloudellisen epävarmuuden sietokyky, joka pistää vastaan kaikkea ei-pakollista rahanmenoa. Mutta kyllä perheessä pitää silti ottaa huomioon kaikkien hyvinvointi.
Kiitos hyvästä kommentista. Tämä on ollut minulle kipupiste suhteen alusta alkaen, kun niistä kivoista yhteisistä jutuista on joutunut vääntämään, ettei mies karsi niitä pois "turhana rahanmenona".
Jälkikäteen on kyllä kiitellyt kovasti kun jotain on yhdessä tehty ja kokenut sen olleen rahanmenon arvoista.
Omaa iloa näistä yhteisistä jutuista on kuitenkin syönyt se, kun niiden toteuttamiseksi pitänyt jopa riidellä siitä, että jotain muutakin voisi tehdä kuin aina viettää pelkästään kotona aikaa.
Kun mies on tuossa säästömoodissa, niin on silloin hirveä työ etsiä ne oikeat hetket pehmitellä mielipidettä, kun mies on silloin hirveän ehdoton siitä, että kyllä näin nyt pitää vain toimia ettei käy huonosti. Ei siis normaalisti ole kaikissa asioissa tuollainen, mutta välillä tuntuu kuin jokin kytkin napsahtaisi lapsuusajoilta päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vaihtoon.
Miehessä on paljon hyviä puolia, mutta hän on rahan suhteen vähän pakkomielteinen. Koko ajan ollaan henkisesti varautumassa siihen jos tuleekin joku katastrofi. Se on ilmeisesti perua lapsuudesta.
Vaikka olisin töissä, on yleensä vuosien työ sopia miehen kanssa jostain yhteisestä matkasta tai muuta vastaavasta kivasta, mutta ei ihan välttämättömästä jutusta.
Nyt kuulostaa kyllä nepsyltä tuo mies. Olen itsekin nepsy, joten helppo tunnistaa. Minulla on vähän samaa, mutta hieman lievemmässä mittakaavassa. Köyhästä lapsuudesta on jäänyt perusturvattomuus ja ADHD-aivot luonnostaan kartoittaa erilaisia kauhuskenaarioita ja laskelmoi, paljonko tarvitaan puskuria. En siis osaa auttaa. Itselläni ajoittainen hermoilu lakkasi vasta kun miehellä oli yli miljoona euroa sijoituksissa. Siinä kohtaa tuntui, että voi huokaista helpotuksesta ja lakata pelkäämästä.
Monilla se säästäminen ja varautuminen jää päälle, eivätkä osaa kuluttaa edes eläkkeellä, vaikka olisivat varoissaan. Osa tuosta on toki sitäkin, että on löytänyt elämäänsä ilmaisia asioita, mistä on iloa.
Ei sinun ap auta muu kuin pitää puolesi. Miehen aivot eivät pysty ymmärtämään tarpeitasi ja hänellä on heikko taloudellisen epävarmuuden sietokyky, joka pistää vastaan kaikkea ei-pakollista rahanmenoa. Mutta kyllä perheessä pitää silti ottaa huomioon kaikkien hyvinvointi.
Kiitos hyvästä kommentista. Tämä on ollut minulle kipupiste suhteen alusta alkaen, kun niistä kivoista yhteisistä jutuista on joutunut vääntämään, ettei mies karsi niitä pois "turhana rahanmenona".
Jälkikäteen on kyllä kiitellyt kovasti kun jotain on yhdessä tehty ja kokenut sen olleen rahanmenon arvoista.
Omaa iloa näistä yhteisistä jutuista on kuitenkin syönyt se, kun niiden toteuttamiseksi pitänyt jopa riidellä siitä, että jotain muutakin voisi tehdä kuin aina viettää pelkästään kotona aikaa.
Kun mies on tuossa säästömoodissa, niin on silloin hirveä työ etsiä ne oikeat hetket pehmitellä mielipidettä, kun mies on silloin hirveän ehdoton siitä, että kyllä näin nyt pitää vain toimia ettei käy huonosti. Ei siis normaalisti ole kaikissa asioissa tuollainen, mutta välillä tuntuu kuin jokin kytkin napsahtaisi lapsuusajoilta päälle.
Välillä olemme siis vääntäneet ihan muutamien kymppien jutuistakin, että kannattaa säästää nyt vähän ja myöhemmin sitten sen takia maksaa paljon enemmän, jos on kotiin pitänyt jotain hankkia. Taivaan kiitos tällaista ei kuitenkaan ole kuin silloin tällöin.
Olen ollut työtön 10 vuotta. Ei ole ollut tekemisen puutetta. Tekemistä on aina mutta kyllä minä kotonakin olen paljon. Pimeitä töitä on ollut. Kalastan usein. Kävin kuntosalillakin vuosia utta opetins en koska aloin kalastaa enemmän. Sitten korjailen juttuja kuten entisöin huonekaluja joskus ja myyn ne sitten. Entisöin yhden 1920 luvun sohvan, sain sen ilmaiseksi sukulaiselta. Siinä oli patja ja kankaat huonot joten hankin uudet 100 eurolla ja nitojalla laitoin kiinni. Myin sen sohvan sitten 1000 eurolla yhdelle naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työtön 10 vuotta. Ei ole ollut tekemisen puutetta. Tekemistä on aina mutta kyllä minä kotonakin olen paljon. Pimeitä töitä on ollut. Kalastan usein. Kävin kuntosalillakin vuosia utta opetins en koska aloin kalastaa enemmän. Sitten korjailen juttuja kuten entisöin huonekaluja joskus ja myyn ne sitten. Entisöin yhden 1920 luvun sohvan, sain sen ilmaiseksi sukulaiselta. Siinä oli patja ja kankaat huonot joten hankin uudet 100 eurolla ja nitojalla laitoin kiinni. Myin sen sohvan sitten 1000 eurolla yhdelle naiselle.
Eli et ole työtön. Yrittäjän pitää maksaa työstään verot.
No joskus onnistuu saamaan työt niin varmasti voi jättää kurssin kesken.