Diagnoosien vyöry: ADHD, ADD, ASD, OCD, PTSD, C-PTSD

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun aikoinaan laktoosi-intoleranssi löi itsensä läpi joskus 1980-luvulla. Yhtäkkiä kenellekään ei muka sopinut maito. Olikohan ensimmäinen tällainen muotisairaus?

Ei tuokaan ole mikään muotisairaus. Jos et itse siitä kärsi niin kivat sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei saa tk-eläkettä. Taas on pakko mennä palkattomaan työhön, vaikka en ole jaksanut siivota vuokrakotia kuin kerran tänä vuonna ja on turkiskuoriaisia. En jaksa tehdä ruokaa, syön pelkkää leipää ja pyykit on pesemättä.

Yritin selittää asiaa keväällä terveydenhuollossa, mutta koska en saanut tk-eläkettä niin en enää jaksa. Olen tulkinnut niin, että vuokra-asuntoa ei tarvitse siivota. En jaksa enää selittää näitä asioita terveydenhuollossa.

Vuokrakoti pitää siivota miljoona kertaa tarkemmin, kuin omakotitalo. Vuokranantaja, kun saa selville ettet siivoa, niin lennät asunnosta pihalle. Siivoamattomuus on yksi häädön peruste.

Lika kyllä pinttyy. Rahaa ei ole maksaa asunnon pintoja, kun ei saa palkkaa eikä ole tilillä rahaa.

Lika pinttyy, jos et siivoa sitä pois joka viikko. Sinulla on asunnossa viikko viikolta kasvava likapino. Jos vuokranantaja saa sen selville, niin ei hyvä heilu. Joudut paitsi siivoamaan sen pikaisella aikataululla ja siinä sivussa joudut myös pakkaamaan tavarasi. Kannattaa alkaa siivoamaan päivisin.

En jaksa. Sitten pitää muuttaa toiseen asuntoon ja turkiskuoriaiset tulevat vaatteiden ja kalusteiden mukana sinne.

Sinun pitää pyytää isännöitsijä ja vuokranantaja käymään. Se asunto pitää saada siivottua kunnolla ja myrkytys suoritettua. Tavarasi myrkytetään, mutta ei voi mitään. 

En jaksa soitella mihinkään enkä ilmoitella.

Hei kuule. Täällä on toinen sellaisen operaation kokenut. Se väsyttää aivan helvetisti ruveta siivoamaan ja hävittämään ötököitä. Masentaa ja tuntuu hankalalta. Mutta tiedätkö, että sen kanssa pääsee pikku hiljaa eteenpäin! Takapakkeja tulee ja taas masentaa, mutta ota musiikki avuksi. Laita lempimusiikki soimaan, kun päätät ruveta hommiin. Ei mitään masentavaa itkumusaa, vaan reipasta työmusaa. Siitä saat voimia. Tsemppiä sinulle! Tulisin auttamaan, jos tietäisin missä olet.

En jaksa siivota. Olen menossa työkokeiluun ja aion nukkua vapaa-ajat. Olen väsynyt.

Pyysin tk-eläkettä enkä saanut. En jaksa siivota asuntoa enkä jaksa asiasta enää terveydenhuollossa sanoa. Olen puhunut jo asiasta terveydenhuollossa keväällä, enää en jaksa. Olen tottunut jo turkiskuoriaisiin.

Turkiskuoriaisten hävittäminen on aika helppoa. Sehän lisääntyy vain 1-2 kertaa vuodessa. Katso mattojen alle, niin siellä on luultavasti toukkia. Riittää kun listit ne kaikki 1-2 kertaa vuodessa. Ja tietysti kuoriaiset aina, kun näet sellaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudesta ICD-luokituksestahan Asperger on canceloitu kokonaan. On vain luokka autismikirjon häiriö, jossa on hieman tiukemmat kriteerit. Osa aikaisemmin diagnoosin saaneista ei siis enää saisi sitä uudessa luokituksessa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka diagnoosit ovat vain yksi tapa sanallistaa monimutkaisia ilmiöitä. Ne ovat myös aina aikaansa sidottuja ja täysin sopimuksenvaraisia.

Tässäkin keskustelussa näkee, kuinka ihmiset liittyvät niihin hyvin erilaisia merkityksiä ja osin myös populaarikulttuuriin liittyviä uskomuksia.

Monet katsoo asiaa myös aivan nurinkurisesti, aivan kuin diagnostiset kriteerit loisivat autismin, eikä niin päin kuin asia oikeasti on, että autismi on olemassa ja diagnostiset kriteerit on (kömpelö) yritys määritellä ja tunnistaa autismi. 

Autismi tuli ensin ja oli olemassa ennen yhtään yritystä luoda sille määritelmiä. 

Myös PTSD on ollut olemassa varmaan satoja/tuhansia vuosia. Ei sitäkään suinkaan "keksitty" Vietnamin sodan jälkeen.

1900-luvun alkupuolella sodan aiheuttamaa PTSD:tä kutsuttiin Suomessa sotaneuroosiksi, ja tapaturman aiheuttama PTSD oli nimeltään traumaattinen neuroosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ADHD-diagnoosi ja lääkitys on mahdollistanut sen, että voin olla enemmän sellainen kuin haluaisin. Ilman lääkitystä en vaan saa pakotettua itseäni tekemään asioita samalla tavalla, ja koen olevani alisuorittaja. Nyt tuntuu siltä, että saan paljon paremmin hyödynnettyä potentiaaliani. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä on muuttunut siihen, että saan oikeasti tehtyä ne asiat joita haluan.

Tuo kuulostaa aivan itseltäni ja veljeltäni! Ja luokkatovereilta. Onkohan ADHD tarttuvaa.

ADHD periytyy 80% todennäköisyydellä jos vanhemmalla on ADHD. 

Meidän suvussa sitä on. Mulla on myös ja pojallani. 

Ilman lääkitystä ja massiivisia tukitoimia mistään ei tule mitään arjessa. 

Joillain voi olla lievä ADHD. Jollain voi olla hyvin vaikea ADHD. Meillä on hyvin vaikea. Ihan testatusti ja näkyy elämässä pärjäämlsessä päivittäin arjessa. 

Se vaikeuttaa eri-asteisesti ihmisillä vireystilaan, toiminnanohjaukseen, keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen, impulssikontrolliin, tunteiden säätelyyn jne. 

Keskittyminen ja tarkkaavaisuus ei ole vain sitä, että jaksaako istua paikallaan keskittyen johonkin, vaan myös sitä, kuinka hyvin onnistuu näiden siirtäminen kohteesta toiseen ja kuinka paljon se kuormittaa. 

Esimerkiksi normaalisti ihmisen tarkkaavaisuus ei siirry jokaiseen ääneen tai liikkeeseen ympäristössä, mutta ADHD aiheuttaa sitä, että keskittyminen ja tarkkaavuus herpaantuu aivan jatkuvasti sinne tänne. Sitä ei aina itse huomaa ( tätä testataan kun tutkitaan ) ja voi olla, että ihminen luulee että on keskittynyt koko ajan eikä ole tehnyt virheitä. 

Mulle tuli testeissä juuri tämä yllätyksenä: Tein yksinkertaista ympyröintitehtävää, ja tietämättäni mua häirittiin samalla pienillä asioilla ja tarkkailtiin sen vaikutusta. Joka kerta, kun psykologi oli avannut lipaston laatikon, joku oli kävellyt huoneen ulkopuolella käytävässä tms, olin huomaamattani tehnyt virheen tehtävässä. 

Eli toisin sanoen, olen äärimmäisen häiriöherkkä. 

Kun esim. Lapsi jolla on ADHD koettaa tehdä koulussa tehtäviä kun siellä on kaikenlaista hälinää, niin ilman lääkitystä siitä ei tule mitään. 

Ihminen joka yrittää tämän kanssa pärjätä, ylivirittyy kun ponnistelee koko päivän ja kuormittuu. Tämä näkyy alisuoriutumisena ja työ-ja toimintakyvyn menettämisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaaleille lapsille mammat haluaa diagnooseja jostain syystä. Lapsi saattaa joskus siitä kärsiä, jos hänellekin uskotellaan, ettei ole normaalia käyttäytyä niin kuin lapset monesti käyttäytyvät.

Britanniassa on herätty tuohon asiaan että ei mitenkään ole mahdollista, että yks kaks lähes kaikki  lapset muuttuivatkin jonkin diagnoosin kantajiksi. 

Sitten jossain Romaniassa ei ole juuri yhtäkään adhd-lasta. 

 

Jospa hyvinkin voisi ensin kokeilla, pärjäisikö lapsen kanssa, vaikka se vähän vilkkaampi tai hiljaisempi tapaus oliskin.

 

Munkin yksi sukulaismamma kävi kuulustelemassa, että onhan meidän suvussä ollut sellaisia ongelmia, onhan.  No ei ole ollut, kuin suhteellisen normaaleja lapsia. 

 

Nyt  lapset asuvat isänsä luona ja kaikki pärjäävät ihan hyvin koulussa ja elämässä muutenkin. Eikä ole mitään diagnooseja vaikka äitinsä niin kovasti halusi.

 

Pitäisi antaa mahdollisuus lääkäreidenkin  hoitaa lapsia, joilla on ihan oikeita  diagnosoitavia tauteja.

Kyllä tässä joutuu pärjäilemäänkin. Lapsi oireili eskarissa niin rajusti, että se häiritsi muuta ryhmää. Sieltä tehtiin lasu. Pitkällisten tutkimusten jälkeen saatiin ADHD diagnoosi ja lääkitys kokeiluun. Lääke ja diagnoosi eivät yksin auta. 

Lapsi kuormittui eskarissa niin paljon, että raivosi aina kotona. Jouduttiin pitämään kiinni. 

Se oli aivan äärimmäisen raskasta meille vanhemmille. 

Nyt muutama vuosi tuon jälkeen, lapsella on toimintaterapeutti, psykiatrin kontakti ja hän käy sairaalakoulua. 

Nämä ovat lapsen yksityisiä asioita, joten näistä ei oikein vanhemmat voi vapaasti puhua. Se ei tarkoita, että nämä asiat eivät olisi todellisia. 

Meillä on palavereja joihin osallistuu vanhempien lisäksi hänen hoitotahonsa ja koulu. Joskus myös sosiaalityöntekijä koska lapsi saa edelleen välillä pahoja raivareita ja joutuu olemaan poissa koulusta, joten lasuja tulee yhtenään ihan rutiininomaisesti. 

Edelleenkin lääkitystä joutuu säätämään ja lääkityksellä on sivuoireita kuten täysi ruokahaluttomuus, joiden kanssa täytyy tehdä erityisjärjestelyjä esim. Syö aamulla lounaan kotona, ja seuraavan kerran saa mitään alas vasta illalla kotona ( eli ei syö kouluruokaa ). 

Mitenkään huvikseen tai helppouden takia näin ei toimita vaan siksi että koulu sujuisi edes jotenkin. Lomilla on helpompaa kun ei ole pakko syödä lääkettä eikä meidän vanhempien tarvii joka aamu maanitella sitä syömään. 

Mutta tokihan palstalaiset tietävät nämä asiat paremmin! 

AHDH:sta tipahtaa kelalta jopa 500€ joka kuukausi. Kannattaa tekeytyä AHDH ongelmaiseksi.

Yhdessäkin mmuuttajaperhessä, olikohan 3 vai 4 AHDH- lasta. Vanhempien ei etsiä töitä pariinkymmeneen vuoteen. Kelasta tulee ja paljon.

Lääketeollisuus hyötyy . Ihmisten kustannuksella. Annetaan lasten olla lapsia. Yhteiskunta on sairas.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessäkin mmuuttajaperhessä, olikohan 3 vai 4 AHDH- lasta. Vanhempien ei etsiä töitä pariinkymmeneen vuoteen. Kelasta tulee ja paljon.

Eipä tarvii ihmetellä enää, miksi:

ADHD:n perusteella maksettava Kelan vammaistuki (alle 16-vuotiaan vammaistuki tai 16 vuotta täyttäneen vammaistuki) on porrastettu kolmeen eri suuruusluokkaan hoidon, huolenpidon ja kuntoutuksen tarpeen mukaan: [1]

Perustuki: 109,97 € kuukaudessa

Korotettu tuki: 256,62 € kuukaudessa

Ylin tuki: 496,60 € kuukaudessa (veroton) [1]

Vanhemmat ovat itsekin kypsymättömiä. Lapset huostaan ja kaikki voivat elää ilman lääkkeitä.

Mikä oli joskus normaalia poikeavuutta, niin tämään rahalla korvattava sairaus. 

Yhteiskunta on sairas ja emme sitä itse tajua.

Vanhemmat töihin, niin jää vähemmän aikaa kikkailla lasten kustannuksilla sosiaalitukia.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessäkin mmuuttajaperhessä, olikohan 3 vai 4 AHDH- lasta. Vanhempien ei etsiä töitä pariinkymmeneen vuoteen. Kelasta tulee ja paljon.

Kelan noin 200 tuen paletista löytyy rahakkaita helmiä. Tänään ihmiset löytävät ne ja käyttävät tuet säälimättä, jopa tähtäävät elämäänsä tukiin . 

Parhaimmat nostaa yli 10 000€/kk. Useita kymmeniä yli 9000€/kk. 

Aivot kun ovat aika monimutkainen kapistus, niin aika monenlaisia oireita ju pulmia voi syntyä. Sitten ne juurisyyt... ymmärryksemme aivoista kun on edelleen rajoittunut, esim. miten aivojen rakenne, toiminta, välittäjäaineet, tietoisuus, tunteet jne. tarkkaan ottaen liittyvät toisiinsa, niin emme pysty tarkasti sanomaan mikä tai mitkä ovat ne varsinaiset juurisyyt mihinkin.

Diagnoosit ovat täysin huuhaata. Niillä vain alistetaan ihmistä ja pilataan hänen elämänsä.

T: Antti Laine 

Minä hyödyin valtavasti C-PTSD -termistä, koska sen avulla löysin paljon kirjallisuutta ja materiaalia ja syötettä psykoterapiakeskusteluille, jotka auttoivat toipumisessa valtavasti. En ikinä ole saanut ko. Diagnoosia, mutta valtavasti sain apua käsitteestä. En edes lähtenyt diagnoosia ns. Hakemaan, koska tällöin olin onneksi jo psykoterapiassa. 

Ei tässä ole pelkästään erilaisuuden hyväksymisestä. 

Olen itse testatusti älykäs ja vielä lukiossa sujui ihan hyvin, koska kaikki onnistui lukematta. Nuoruudessani aloitin opintoja, en saanut niitä edistettyä ja lopetin useamman kerran. Työelämä meni vähän samaa rataa, sain työpaikan, en saanut tehtyä sovittuja hommia, ahdistuin ja vaihdoin työpaikkaa. Koin jatkuvaa ahdistusta aikaansaamattomuudestani ja alisuoriutumisestani. Kyse ei ole siitä, että tekemistä olisi liikaa tai olisi liian vaikeaa. En vain saanut itseäni tekemään tarvittavia asioita. Ahdistus sai kroppani hajoamaan, mutta ahdistuksen hoito ei auttanut syyhyn.

Vähän alle nelikymppisenä hakeuduin tutkimuksiin ja sain diagnoosin. Sain lääkkeet, joiden ansiosta olen opiskellut yliopistotutkinnon nyt lähes valmiiksi ja olen oman alani hyväpalkkaisissa töissä. Opintojen ja kokopäivätyön yhdistäminen ei tunnu edes vaikealta. Ero entiseen on kuin yöllä ja päivällä. Olisiko pitänyt jäädä vellomaan ahdistuskierteeseen ihan vain, ettei ole liikaa mielenterveyden diagnooseja? Varmaan yhteiskunnallekin parempi, kun kaltaiseni maksavat veroja, kuin että roikumme pätkätöissä lähes nollaveroilla vuodesta toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosit ovat täysin huuhaata. Niillä vain alistetaan ihmistä ja pilataan hänen elämänsä.

 

T: Antti Laine 

Niin, että vuosia vaikkapa traumaattisen kokemuksen seurauksista kärsineen ihmisen elämä pilataan kun hänellä todetaan trauman jälkeinen stressioireyhtymä?

Kaikki adhd-lasten vanhemmat pitäisi laittaa viikoksi tai kahdeksi Selviytyjät Suomi tai farmi Suomi ohjelmaan. Selviäisi todellinen lääkityksen kohde. Lääketeollisuus kiittää

Vierailija kirjoitti:

Halutaan erottua joukosta. Saisin varmaan itsekin ADHD-diagnoosin, mutten sitä halua, jonka vuoksi en ole koskaan sitä sen kummemmin lähtenyt selvittelemään. Tähänkin asti pärjätty ihan hyvin, ja nykyisin tuntuu siltä, että kaikilla on ADHD.

Huomasin todella suuren nousun näissä diagnooseissa korona-aikaan, mistä syystä lie nyt johtuukaan.

Minulla on ollut aina ADHD sen kanssa olen elänyt yli 50 vuotta, miksi nyt yhtäkkiä pitäisi jotain lääkettä syödä. ADHD estää OCD:n pahenemisen, kun en jaksa keskittyä hinkkaamaan koko päivää pöpöjä kodista, oikeassa elämässä olen kateellinen niille jotka siihen pystyy eli siivoamaan tunteja