Lue keskustelun säännöt.
Olivia Oras, 27, on kuollut
04.09.2026 |
Järkyttävä uutinen. Voimia hänen lähipiirilleen, varsinkin vanhemmille.
Kommentit (806)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuolemasta pitää järjestää tällainen spektaakkeli? Miksi toimittajat väsää kilpaa uusia nolla-juttuja sen sijaan, että olisi se yksi asiallinen uutinen jossa kerrotaan tapahtuneesta ilman tätä riekkumista ja vanhojen kaivelua.
Tämä siis monessa muussakin asiassa. Jotenkin noilla nykytoimittajilla hirttää aina levy kiinni ja sitä samaa jankataan lopulta monta viikkoa (esim tämä puhakka/nordmo) ensin heti tapahtuneen jälkeen, sitten eka uusintakierros alkaa hautajaisten aikaan, seuraava syyteharkinnan valmistuttua, sitten oikeudenkäynnin alkaessa ja taas tuomionluvun aikaan. Sitten alkaa valituskierrokset oikeuteen ja toimittajilla alkaa taas sama vanhojen jankkaus muutamaksi viikoksi. Mitään uutta kerrottavaa näillä ei ole ja jos onkin niin se uusi häviää tuohon menneeseen sontaan joka nostetaan etusivulle.
Äo:si on pitkälti alle 100, kun et itse keksi vastausta esittämääsi kysymykseen. Tosin eihän se sinun vikasi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu ja turvallinen tekee tuhoa, se aiheuttaa turbosyöpiä ja sydänsairauksia kuten sydänkohtauksia ja sydänlihas tulehduksia.
Kerrotko vielä, mistä tiedät kyseisen henkilön rokotustiedot? Tiedot ovat salaisia, et voi tietää jonkun rokotuksista tai rokotusten väliin jättämisestä muuten, kuin että olet tietoja laittomasti urkkiva henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sitten jätetä mitään törkykommentteja tai arvailuja kuolinsyystä. Nuori, kaunis ihminen, lepää rauhassa.
Saisiko levätä, jos olisi ollut ruma?
Tää on kyllä omituinen ilmiö ja monta kertaa olen lukenut kommentteja tyyliin:
"Voi harmi, että menehtyi. Niin kaunis tyttö." Ihan kuin kauneus ja tyttöys olisi tehneet menehtymisestä jotenkin astetta surullisemman asian.
Nimenomaan. Näin koko ikäni rumana olen pohdiskellut, että minulla ei ole kuollessani arvoa lainkaan, koska en ole kaunis. Vain näitä kauniita kuolleita hehkutetaan ja oikein mässäillään sillä kauneudella. Niin kuin nytkin.
Hassua. Mä taas ajattelin, että nuori nainen oli saanut niin paljon elämässään, ettei siihen vaan mahtunut enää enempää, more was too much. Oli Ranskaa, oli etelässä asumista, miljoona merkkilaukkua, Robin Packalen poikaystävänä, kansainvälinen elämä, juhlia, matkustamista, taidepiirejä, julkkisstatusta jne.
Vierailija kirjoitti:
Liittyyks tää Oras hanayhtiöön?
Samaa miettinyt aina. Jostainhan sitä rahaa on täytynyt tulla.
Ei voi kuin ihmetellä mitä on väärin tehty, niin että nuorelta henki lähtee.
Olen kyllä kokenut aika monta hoitotoimenpidevirhettä ja komplikaatiota, etten ihan helpolla lähde itseäni hoidattamaan. Oma järki ja hoksottimet pitää olla mukana kaikessa siinä mitä lääkärit tekevät ja miksi. Esim. Jos en olisi vaatinut hoitoa, soittanut itse luottolääkärille, niin poikani olisi kuollut. Kukaan ei jälkeenpäin tullut sitä minulle pahoittelemaan mitä läpi jouduin käymään ja itse soittamaan paikalle lääkärin, joka minua uskoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän Anitra mistän parista viikosta puhunut? Ovat olleet kesän yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori nainen. Elämä olisi ollut edessä. Varmasti hirveä järkytys omaisille. Johannan ainoa lapsi. Miten tuollaisesta pääsee eteenpäin?
Jos on kaksi lasta niin silloinko ei ole kova kolaus ? Jäljelle jäänytkö korvaa menetetyn , liikaa vaadittu jälkeen jäävälle.
Jos ainoa lapsi kuolee ja oot itse 6-kymppinen nainen, niin onhan se oikeasti ihan lopullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on Anitra Ahtola sitten julkaissut "riipaisevan kirjoituksen". Olivia ehti seurustella Ahtolan pojan kanssa pari viikkoa. Siinä ajassa Olivia oli kuitenkin tullut "osaksi perhettä"... Jep jep.
Siis mitä?
Miksi Uunossa luki omakotitalosta ja Pinjasta?
Pinja ei ole ollut kuvioissa kahteen vuoteen... Siinä välissä oli rekkamies Rachel jenkeistä... joka kaiketi työskentelee Britanniassa yliopistossa tms. Hyvin agren oloinen Rachel joka pyöri vuosi sitten Helsingin pridessakin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori nainen. Elämä olisi ollut edessä. Varmasti hirveä järkytys omaisille. Johannan ainoa lapsi. Miten tuollaisesta pääsee eteenpäin?
Jos on kaksi lasta niin silloinko ei ole kova kolaus ? Jäljelle jäänytkö korvaa menetetyn , liikaa vaadittu jälkeen jäävälle.
Minun poikani kuoli yliannostukseen 5 vuotta sitten. Siinä surussa ja tuskassa jäljelle jääneet lapset pitivät minutkin elämän syrjässä kiinni. Elämässä oli ikään kuin yhä jotain merkitystä, kun kaikki ei ollut mennyt. Eli kyllä, niin kornilta kuin se sinusta kuulostaakin, uskon, että isku olisi ollut vieläkin pahempi, jos minulla olisi ollut vain poikani.
Minä menetin lapseni kohtukuolemassa. Ainoastaan kaksi poikaani pitivät minut elämässä kiinni. Se suru vauvan menettämisestä oli niin kauhea, että olisin halunnut lähteä samaa matkaa.
Tuttuni menetti teini-ikäisen ainokaisensa. Suru on edelleen läsnä ja tulee aina olemaan. Perheen isä ei ole toipunut työkykyiseksi vieläkään, vaikka pojan kuolemasta on yli kymmenen vuotta.
Spare ei ole vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän Anitra mistän parista viikosta puhunut? Ovat olleet kesän yhdessä.
Ei tarvinnut puhua kun se pari viikkoa on kaikkien tiedossa... ja onko sillä väliä vaikka olisi kolme neljä viikkoa... väitteet perheenjäsenyydestä ovat liioiteltuja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja isä menettäneet lapsensa, nuoren lapsensa, toinen jo toisen lapsensa ja toinen ainoansa.
Se on ainoa oleellinen asia tässä "uutisessa".
Se on suurin suru mitä vanhempi voi kohdata, siitä ei koskaan selviä, ei vaikka vanhemmalla elämä ns jatkuisi.
Ketjussa on niin uskomattoman pas kaa kommentointia, että en voi ymmärtää kuinka kukaan voi suoltaa sellaista ulos ja näkyville tässä tilanteessa.
Olivian äidin sydän on murusina, isänsä myös, ikävä ja järkytys on valtava. Ja järkytyksen laannuttua jää ikävä, loputon, ikuinen ja polttavan raastava ikävä.
Pitäisitte ihmisluopiot suunne kiinni, edes kuoleman edessä.
.
Se pistää myös silmään ja sydämeen, että jotkut toivottavat osanottoa ja jaksamista vain Olivian isälle, koska hänellä on ollut jo aiempiakin menetyksiä, eivätkä mainitse Olivian äitiä. Mutta Johanna Oras oli Olivian, ainokaisensa, äiti! Tämä koskettaa häntäkin mitä suuremmassa määrin. Hän on tuntenut vierellä myös miehensä lastenlasten ja lapsen aiemmasta liitosta menetykset, olihan hänkin heidän elämässä mukana ja kiintynyt heihin ja yritti varmasti tukea kaikkia osallisia, miestään, Oliviaa ja muita sisaruksia. Nyt miehellään on vakava keuhkosairauskin.
Toivottakaa molemmille osanotot ja voimia. Tukekaa molempia.
Siis tietenkin menetys on Johannalle ja Reijolle tasan yhtä musertava. On kyllä paha paikka, ikää vasta 56 vuotta ja ainut lapsi kuollut. Oma mies jo 80 vuoden ikäinen ja keuhkosairautta sairastava, eikä tietoa, kauan tuollaisen kanssa elää ja 80 vuoden ikään ehtivät elävät jo kaikki ns. yliajalla. Sitten kun mieskin kuolee, jää totaalisen yksin. Saa nähdä, miten tuosta edes selviää sitten henkisesti enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni hymy vainajan instagramin biolle:
"deeptech, AI, investing & start-up life sprinkled with fashion; catch me if you can"
Todellinen teknologiamestari ja sijoittajakin vielä... Missäköhän fantasiassa toi on elänyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja isä menettäneet lapsensa, nuoren lapsensa, toinen jo toisen lapsensa ja toinen ainoansa.
Se on ainoa oleellinen asia tässä "uutisessa".
Se on suurin suru mitä vanhempi voi kohdata, siitä ei koskaan selviä, ei vaikka vanhemmalla elämä ns jatkuisi.
Ketjussa on niin uskomattoman pas kaa kommentointia, että en voi ymmärtää kuinka kukaan voi suoltaa sellaista ulos ja näkyville tässä tilanteessa.
Olivian äidin sydän on murusina, isänsä myös, ikävä ja järkytys on valtava. Ja järkytyksen laannuttua jää ikävä, loputon, ikuinen ja polttavan raastava ikävä.
Pitäisitte ihmisluopiot suunne kiinni, edes kuoleman edessä.
.
Se pistää myös silmään ja sydämeen, että jotkut toivottavat osanottoa ja jaksamista vain Olivian isälle, koska hänellä on ollut jo aiempiakin menetyksiä, eivätkä mainitse Olivian äitiä. Mutta Johanna Oras oli Olivian, ainokaisensa, äiti! Tämä koskettaa häntäkin mitä suuremmassa määrin. Hän on tuntenut vierellä myös miehensä lastenlasten ja lapsen aiemmasta liitosta menetykset, olihan hänkin heidän elämässä mukana ja kiintynyt heihin ja yritti varmasti tukea kaikkia osallisia, miestään, Oliviaa ja muita sisaruksia. Nyt miehellään on vakava keuhkosairauskin.
Toivottakaa molemmille osanotot ja voimia. Tukekaa molempia.
Siis tietenkin menetys on Johannalle ja Reijolle tasan yhtä musertava. On kyllä paha paikka, ikää vasta 56 vuotta ja ainut lapsi kuollut. Oma mies jo 80 vuoden ikäinen ja keuhkosairautta sairastava, eikä tietoa, kauan tuollaisen kanssa elää ja 80 vuoden ikään ehtivät elävät jo kaikki ns. yliajalla. Sitten kun mieskin kuolee, jää totaalisen yksin. Saa nähdä, miten tuosta edes selviää sitten henkisesti enää.
Johanna on hyvin kaunis nainen, kuka sanoo että on loppuelämän yksin? Saa tietysti olla jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitotoimenpiteisiin syynä
Kauneutta vai sairautta
Kun hänellä on ollut päihderiippuvuutta ja anoreksiaa, niin sehän on ollut ihan 50-50. Onkohan ollut myös kohtuuton paine menestyä 2 menestyneen ihmisen lapsena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitotoimenpiteisiin syynä
Kauneutta vai sairauttaKun hänellä on ollut päihderiippuvuutta ja anoreksiaa, niin sehän on ollut ihan 50-50. Onkohan ollut myös kohtuuton paine menestyä 2 menestyneen ihmisen lapsena?
Kahden menestyneen? Reijo ei ole menestynyt missään. Oli taidekauppias kun tapasi Johannan kymmeniä vuosia sitten. Sen jälkeen pyörinyt himassa keittelemässä kahvia kun Johanna maalaa "ateljeessa" eli pihaliiterissä.
Vierailija kirjoitti:
Hän vaipui iäiseen uneen.
Kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hän on? Johanna Oraksen tytär?
Kyllä, Johanna ja Reijo Oraksen tytär. Olisiko mahdollista vaikka googlata, jos ei tiedä henkilöä, mutta kuitenkin kiinnostaa?
Minä en tunne noita vanhempiakaan. Mistä heidät pitäisi tuntea? Ja mitä tämä tytär oli tehnyt, että meidän pitäisi hänet tuntea?
Naistenlehtien vakionaamoja nämä vanhemmat.
Sieltä sitä rahaa tulee, kun vain osaa pyytää.
Suomessa EI makseta haastateltaville yhtään mitään.
Eikö? Miksi kukaan niihin sit suostuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisillä julmuutta riittää ja tunteettomia kuvatuksia ovat toisten suuressa surussa En voi ymmärtää.
Tätä se köyhyys teettää!!!!!!’
Hyvä ihminen. Ei vähävaraisuus tavallista ihmistä tee julmaksi ja inhoittavaksi.
Itsekin olen ollut melko tiukilla, mutta on ollut halu auttaa tarvittaessa muita.
Kyse onkin itsekkyydestä.
Voit löytää iloa elämääsi monella muulla tavalla kuin rahaa tuhlaamalla.
Luonto on kaunis ja se ilahduttaa.
Suomessa on terveydenhoito aika hyvällä tolalla. Tarvitseville löytyy apua monesta sosiaalijärjestöstä: ns. leipäjonot, kirkon apu ym.
Jos on itsellä aikaa ja voimia, hakeudu vapaaehtousjärjestöihin mukaan.
Sisällä istuen tulee liikaa pyörittyä itsensä ympärillä.
Toivotan myös hyvää syksyä.
Kiitos tästä, kylläpä on hyviä ajatuksia kirjoittajalla, joista kannattaa ottaa mallia itse kunkin.
Olen viime aikoina miettinyt rikkaiden elämää, koska olen läheltä nähnyt miten köyhää se lopulta on. Voihan joku rikas tietysti olla onnellinenkin, mutta hyvin pitkälti heitä vaivaa tyhjyyden tunne. Elämä on lahja, iloitaan siitä mitä meillä on. Valoisaa syysmieltä kaikille, olitpa rikas tai köyhä.
T. Köyhä, mutta kiitollinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hän on? Johanna Oraksen tytär?
Kyllä, Johanna ja Reijo Oraksen tytär. Olisiko mahdollista vaikka googlata, jos ei tiedä henkilöä, mutta kuitenkin kiinnostaa?
Minä en tunne noita vanhempiakaan. Mistä heidät pitäisi tuntea? Ja mitä tämä tytär oli tehnyt, että meidän pitäisi hänet tuntea?
Naistenlehtien vakionaamoja nämä vanhemmat.
Sieltä sitä rahaa tulee, kun vain osaa pyytää.
Suomessa EI makseta haastateltaville yhtään mitään.
Eikö? Miksi kukaan niihin sit suostuu?
Saadakseen pärstänsä lehteen ja peukkuja instagramiin.
Kauniisti sanottu.