Kiusatut, mikä teitä auttoi, että selvisitte kiusaamisesta?

taas auttoi kun lukiossa " puhkesin kukkaan" ja pojat kiinnostuivat minusta.

menin ihan eri lukioon kun kiusaajani, sain " uuden alun" ja sitä kautta uudet kaverit ja itsetunnon kehitettyä.

Vasta yliopistoaikoina, kun pääsin kokonaan uuteen ympäristöön, aloin päästä vanhojen asioiden yli. Kävin monta vuotta terapiassa.

Joku ihastui minuun, sain enemmän itsetuntoa. Yliopistossa löytyi samanhenkisiä ihmisiä ja ensimmäinen poikakaverini, sekä myöhemmin mieheni. Lopullisesti huonoon itsetuntoon auttoi se, kun muutimme ulkomaille ja olen saanut sitä kautta lisää itsevarmuutta.

kiinnostava ja kaunis miesten mielestä. Eli miehiltä saatu positiivinen huomio ;)



Olin elänyt monta vuotta luulossa, että olen ruma eikä kukaan poika voisi kiinnostua minusta. Väärässä olin. Silti, vaikka päälle 20-vuotiaana aloin saada ihan uudenlaista huomiota, en moneen vuoteen päästänyt ketään miestä lähelle. Tavallaan suojelin itseäni.



Minulla oli paha purentavika, joka oli ollut ala-asteelta lähtien suurin syy sille, että erotuin joukosta ja jouduin kiusatuksi. Vielä aikuisena ongelma oli olemassa, vaikka olin jo aikaisemmin ollut oikomishoidossa. Niinpä hoidin homman pois. Oiotutin hampaani ja sain tasaisen hammasrivin. Enää ei ollut jäljellä mitään ulkoista siitä vanhasta minästä! Aloitin tavallaan uuden elämän. Ja onnellinen olen ollut jo reilut 10 vuotta =)

Yrittihän ne kiusaajatkin samaan lukioon mutta jäivät rannalle. Nyt jo huvittaa koko juttu: olen hyväpalkkaisessa vakityössä ja minulla on perhe - kiusaajat matalapalkkahommissa ilman kunnon koulutusta mihinkään... Osalla ei perheasiatkaan hyvin. Koulumenestys ja unelmat tulevaisuudesta aikanaan kuitenkin samaa tasoa.

Lakkasin arkailemasta, kun tapasin todellisen unelmien prinssin, jonka kanssa on nyt perhe. Mies on todellinen palkkio kaikista yläasteaikaisista kärsimyksistä.

Pystyitkö juomaan kohtuudella vai?

Onko ketään auttanut aikuisten puuttuminen asiaan?