Kuinka lohduttaa ystävää
Kaipaisin oikeita lohdutuksen sanoja lapsettoman/perheettömän ystävän kanssa keskusteluun. En tiedä voiko tätä vauva-sivuilla kysyäkään, mutta itselläni on nyt ajatukset jo jumissa. Hän on siis 30+ ja ei ole "sitä oikeaa" löytynyt ja haluaisi kovasti isäksi. En halua loukata missään nimessä, olen ja kuuntelen ja niin edelleen. Mutta, onko sinulla konkreettisia sanoja tähän tilanteeseen?
Kommentit (10)
Olet ja kuuntelet ja niin edelleen?
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että yrität auttaa. Ei minulla oikein konkreettisia lohdun sanoja ole, muuta kuin että pidät peukkuja, että hän "onnistuu". Ehkä häntä voisi yrittää "piristää" muista, hänelle iloa tuottavista teemoista juttelemalla? Ehkä lähteä hänen kanssaan ihmisten ilmoille, jos sieltä vaikka löytyisi joku kiva? Ja jos hän on yhtään sen luontoinen, vinkata tukiperhe- tms. toiminnasta? Joo, ei ole sama kuin oma perhe, mutta on ainakin merkityksellistä tekemistä.
Lohduttaminen on perseestä. Pieniä lapsia lohdutetaan kun ne kaatuvat ja tulee pipi, eikä sekään ole lohduttamista vaan lapsen harhauttamista kiinnittämällä hänen huomionsa toisaalle. Aikuinen ihminen ei tarvitse lohduttamista vaan myötätuntoa.
Minulla sukulaistyttö etsii perheelliseksi haluavaa miestä. Sellaista on vaikea löytää deittisovellutuksista. Miesten kannattaisi kertoa perheenperustamishaluistaan suoraan niissä äpeissä.
Ei sinun tarvitse häntä lohduttaa. Riittää kun olet hänen ystävänsä etkä satuta häntä.
Entä kaverivanhemmuus vai millä nimellä se kulkee? Onko hän tutkinut ne mahdollisuudet? Kannattaa ajatella sen perinteisen laatikon ulkopuolelta, jos perinteinen menetelmä ei toimi.
Itse lohduttayduin sillä että universumi ei vaan halua että saan lapsia. Minulla oli joku muu tehtävä täällä.
Ehkä lohduttaminen on huono sanavalinta. Hauaisin sanoa jotain, mutta en tiedä mitä. Tottakai sanon aina, että olen tässä ja kuuntelen. Muuta en oikein osaa :( AP
Vierailija kirjoitti:
Ensin avioliitto ja sitoutuminen.
Vaikka tämä trolli kommentti onkin, näin hän itse asiassa haluaisi tapahtuvan.
Hienoa, että yrität auttaa. Ei minulla oikein konkreettisia lohdun sanoja ole, muuta kuin että pidät peukkuja, että hän "onnistuu". Ehkä häntä voisi yrittää "piristää" muista, hänelle iloa tuottavista teemoista juttelemalla? Ehkä lähteä hänen kanssaan ihmisten ilmoille, jos sieltä vaikka löytyisi joku kiva? Ja jos hän on yhtään sen luontoinen, vinkata tukiperhe- tms. toiminnasta? Joo, ei ole sama kuin oma perhe, mutta on ainakin merkityksellistä tekemistä.