Millainen oli ensimmäinen kuukautenne kun lähditte OPISKELEMAAN?
Muutitteko toiseen paikkaan? Oliko jännittävää, ikävää, hauskaa...?
Kommentit (7)
Muutin joo Turkuun Salosta. Oli se yliopistolle meno ensin vähän jännittävää, mutta ei niin kovin. Ja tottui nopeasti. Se oli vähän pettymys, että vaikka yritin osallistua ainejärjestön ohjelmaan, en löytänyt ollenkaan kavereita. Joten aika äkkiä jäin pois bileistä yms. opiskelun ulkopuolisesta. Tulipa sitten valmistuttua nopeasti, kun ei mennyt aikaa eikä energiaa muuhun.
Muutin uudelle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Hieman jännitti aluksi. Meillä oli paljon tapahtumia ja juhlia, joihin osallistuin aktiivisesti. Nopeasti löytyi kavereita, vaikka olenkin introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Muutin joo Turkuun Salosta. Oli se yliopistolle meno ensin vähän jännittävää, mutta ei niin kovin. Ja tottui nopeasti. Se oli vähän pettymys, että vaikka yritin osallistua ainejärjestön ohjelmaan, en löytänyt ollenkaan kavereita. Joten aika äkkiä jäin pois bileistä yms. opiskelun ulkopuolisesta. Tulipa sitten valmistuttua nopeasti, kun ei mennyt aikaa eikä energiaa muuhun.
Löysitkö töitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin joo Turkuun Salosta. Oli se yliopistolle meno ensin vähän jännittävää, mutta ei niin kovin. Ja tottui nopeasti. Se oli vähän pettymys, että vaikka yritin osallistua ainejärjestön ohjelmaan, en löytänyt ollenkaan kavereita. Joten aika äkkiä jäin pois bileistä yms. opiskelun ulkopuolisesta. Tulipa sitten valmistuttua nopeasti, kun ei mennyt aikaa eikä energiaa muuhun.
Löysitkö töitä?
Mä en opiskeluaikana edes halunnut töitä, keskityin vaan valmistumaan nopeasti. 3 ja puoli vuotta meni maisteriksi. Opiskelin tietojenkäsittelytiedettä. En löytänyt valitettavasti töitä Turusta, joten opintojen jälkeen tuli muutto Helsinkiin, ja täällä asun nyt kolmatta vuotta. Turkuun on vieläkin ikävä takaisin, mutta kun valitettavasti siellä ei ole oikein alan duunia, ja monet työnantajat ei enää salli täyttä etätyötä, niin täällä olen kiinni nyt.
Aika kamala. Yritin löytää asuntoa, mutta kaikki olivat menet, kun pääsin opiskelemaan varasijalta ja sain tietää muutama päivä ennen opintojen alkamista. En tuntenut ketään, ei ollut edes sukulaisia lähipaikkakunnilla. Kyselin sitten kaikilta onko mahdollista päästä alivuokralaiseksi johonkin. Opiskelijakaverit majoittuvat sitten omiin kortteereihinsä muutamaksi päiväksi ja taas muutto patjan kanssa. Tuntui ettei oikein päässyt opiskeluissa alkuun kun piti kokoajan miettiä, míssä nukkuu seuraavalla viikolla.
Muutin 19-vuotiaana Helsinkiin ja ensimmäinen kuukausi oli aika kamala. En löytänyt paljon minnekään, asioita oli vaikea hoitaa (netti teki vasta tuloaan eikä siellä moniin vuosiin mitään hoidettu), ihmiset olivat kopeita ja ilkeitä. Helsinki oli mielestäni niin rumakin. Pahinta kaikessa kuitenkin että muutin opiskelemaan alaa josta en pitänyt yhtään. Mutta muuta ei minun papereillani herunut.
Menepäs vaikka ulos haukkaamaan happea.