Miten päästä yli ikävistä kohtaamisista?
Onkohan palstalla muita, joiden on ollut vaikeaa päästä yli satunnaisista ikävistä ihmisistä? Tajusin juuri, että jään ihan turhan pitkään pyörittämään mielessäni ikäviä kohtaamisia, jotka pitäisi voida vain karistaa mielestään saman tien. Kyse on siis ihmisistä, joita en tunne ja jotka yleensä vieläpä kohtaan elämässä yhden ainoan kerran, joten tilanteilla ei pitäisi olla minulle mitään merkitystä. Kuitenkin saatan jäädä pitkäksi aikaa harmittelemaan jonkun satunnaisen henkilön ilkeyttä tai asiatonta käytöstä minua kohtaan. Olen jotenkin kuvitellut, että en ole herkkänahkainen tuntemattomien ihmisten mielipiteille minusta, mutta ilmeisesti jossain määrin olen, kun jään näitä tapahtumia kelaamaan. Ainakin olen melko omantunnontarkka ja oikeudentuntoinen ihminen, joten usein kohtaamisista jää päällimmäisenä viipyilemään epäoikeudenmukaisuuden varjo, joka pilaa helposti ainakin koko loppupäivän. Tunnistaako kukaan ilmiötä ja onko neuvoja kehittää tässä itseään?
Kommentit (22)
Yksi radikaali keino on ajatella että kaikki on vain unta. En koskaan murehdi uniani mihin en voi koskea mutta murehdin menneisyyttä mihin en voi koskea. Unet eivät pelota mutta valveilla voi olla pelottavampaa kuin painajaisunessa. Menneisyyteen ei voi koskea eikä uniin voi koskea, mutta valitsemme kuin selviönä että määrittelemme itsemme menneisyyden kautta emmekä unien kautta. Mitä jos evästäisinkin itseni unieni minän kautta? Mitä tapahtuu jos vaikka kokeeksi evästäisin itseni unieni minän kautta? Ei haittaa jos unia ei näe, silloin evästän itseni silti paremmilla eväillä koska ei mitään on parempi kuin huonompi menneisyys eikö?
En ole ap, mutta minulla aivan samanlainen "tyyli" ollut. Jään pitkäksi aikaa vellomaan muiden ihmisten huonoa käytöstä. Tässä ketjussa oli hyviä ajatuksia ja ohjeita!