Lue keskustelun säännöt.
Hirveä huoli teinin diabeteksen takia
29.08.2026 |
En tiiä miten kestän. Meillä tää riesa ollut kaksi kuukautta ja ollaan ihan loppu. Itketään molemmat väsymystä ja epäreiluutta. Oon valvonut joka yö monta tuntia kun pelkään että poika saa pahan hypon enkä herää. Koulussa ja koulun jälkeen menee päin peppua kun ei oo aikuista apuna. Edelleen jännittää itsensä pistämistä kun pumppua ei oo niin sitä on paljon. Jättää sitten pistämättä... Torstaina käytiin taas polilla puhumassa ja se auttoi tasan torstain. Miten te muut jaksatte?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä itku auta. Se on vaan asia joka täytyy hoitaa. Vai haluaako hän sokeutua? Amputaation? Munuaisongelmia?
Tää on tiedossa ja hänelle kerrottu. Ei hän tietenkään tuollaista halua. Mutta miten mä selitän hänelle miks hän on sairas eikä vaan voi mennä niinku ennen vaan täytyy olla tarkka ja merkata kaikki mitä pistää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko hoitaa. Minulla on diabetes ollut 25 vuotta. Öisin joutuu joskus herätä ja on hyvinkin väsyttäviä päiviä. Tresiba pitkävaikutteinen vähentää hypoja mutta Lantuksella niitä tulee ja kunnolla. Onko tresiba jo käytössä? Pumpun saa varmasti jossakin kohtaa jos sen haluaa. Onko poika? Pojat voi saavuttaa helpommin hyvän tasapainon kun hormonitoiminta on tasaisempaa.
Kiitos. Joo on mutta sokerit heittelee koko ajan. Tuo on niin kova liikkumaan että ne laskee helposti alle neljän mutta sitten kun juo mehun tai syö esim rusinoita niin nousee liian korkeaksi. Päivittäin meillä on jopa 20-22 arvoja ja se huolettaa ihan hiton paljon. Ja kerran oli yöllä laskenut kolmoseen ja pelkäsin että en saa tajuihin mutta ehkä se oli vaan unen pöpperössä aluksi... Ja kun tää on meille uus juttu ja se pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ykkös vai kakkostyypin diabetes?
Ykkönen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei ole pystynyt hyväksymään sairastumista. Toimita hänet psykologisen tuen piiriin. Ja vertaistuki voisi olla korvaamatonta. Ennen oli diabetekseen sairastuneille lapsille leirejä ymv. Helpottaa kun tajuaa, ettei ole ainoa. Esimerkiksi joku samanikäinen tai vähän vanhempi nuori, jonka hän näkisi elävän sairauden kanssa, olisi suuri apu.
Kun hän hyväksyy tilanteen, hän hyväksyy myös sen, että sairautta on hoidettava.
Kannattaa muistaa sekin, että moni antaisi mitä vain, jos sairastaisi jotain, mitä voidaan hoitaa. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa libre3. Googlaa.
On meillä sensori. Ei tarvii onneksi verensokeria koko ajan tarkistaa pistämällä mutta insuliini pitää pistää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä itku auta. Se on vaan asia joka täytyy hoitaa. Vai haluaako hän sokeutua? Amputaation? Munuaisongelmia?
Tää on tiedossa ja hänelle kerrottu. Ei hän tietenkään tuollaista halua. Mutta miten mä selitän hänelle miks hän on sairas eikä vaan voi mennä niinku ennen vaan täytyy olla tarkka ja merkata kaikki mitä pistää
Varmasti vaikeaa, kun tilanne on uusi ja ensin pitää löytää oikea hoitotasapaino. Ei mun lähipiiriini kuuluva poikakaan, joka sairastui 13-vuotiaana diabetekseen, heti sitä pumppua saanut. Mutta kun hoitotasapaino löytyi ja sai sen pumpun, niin sitten alkoi taas elää normaalia elämää. Ja ihan kilpaurheilua harrastava poika oli kyseessä, mutta se alku tottakai oli hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole pystynyt hyväksymään sairastumista. Toimita hänet psykologisen tuen piiriin. Ja vertaistuki voisi olla korvaamatonta. Ennen oli diabetekseen sairastuneille lapsille leirejä ymv. Helpottaa kun tajuaa, ettei ole ainoa. Esimerkiksi joku samanikäinen tai vähän vanhempi nuori, jonka hän näkisi elävän sairauden kanssa, olisi suuri apu.
Kun hän hyväksyy tilanteen, hän hyväksyy myös sen, että sairautta on hoidettava.
Kannattaa muistaa sekin, että moni antaisi mitä vain, jos sairastaisi jotain, mitä voidaan hoitaa. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys.
Vertaistukea suosittelen minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa libre3. Googlaa.
On meillä sensori. Ei tarvii onneksi verensokeria koko ajan tarkistaa pistämällä mutta insuliini pitää pistää
Se sensori huutaa aina, kun tulee hypoja tai nousee liian korkeaksi sokerit, haluttujen asetusten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko hoitaa. Minulla on diabetes ollut 25 vuotta. Öisin joutuu joskus herätä ja on hyvinkin väsyttäviä päiviä. Tresiba pitkävaikutteinen vähentää hypoja mutta Lantuksella niitä tulee ja kunnolla. Onko tresiba jo käytössä? Pumpun saa varmasti jossakin kohtaa jos sen haluaa. Onko poika? Pojat voi saavuttaa helpommin hyvän tasapainon kun hormonitoiminta on tasaisempaa.
Kiitos. Joo on mutta sokerit heittelee koko ajan. Tuo on niin kova liikkumaan että ne laskee helposti alle neljän mutta sitten kun juo mehun tai syö esim rusinoita niin nousee liian korkeaksi. Päivittäin meillä on jopa 20-22 arvoja ja se huolettaa ihan hiton paljon. Ja kerran oli yöllä laskenut kolmoseen ja pelkäsin että en saa tajuihin mutta ehkä se oli vaan unen pöpperössä aluksi... Ja kun tää on meille uus juttu ja se pelottaa.
Tuo on reaktiivista, eli hypojen jälkeen vastavaikuttajahormonit laittavat sokerit hetkellisesti korkeiksi, ihan normaali juttu. Jos on Libre, laittakaa matalan hälytysraja arvolle 4,5 niin selviää pienemmällä syömisellä eikä vs nouse rakettina ylös. FB:ssä on Diabetesliitolla omat osionsa sekä ykkösille että kakkosille ainakin, ehkä voisit tuohon ykkösryhmään liittyä. Jos Libreä ei ole, se kannattaa pyytää heti hoitopaikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole pystynyt hyväksymään sairastumista. Toimita hänet psykologisen tuen piiriin. Ja vertaistuki voisi olla korvaamatonta. Ennen oli diabetekseen sairastuneille lapsille leirejä ymv. Helpottaa kun tajuaa, ettei ole ainoa. Esimerkiksi joku samanikäinen tai vähän vanhempi nuori, jonka hän näkisi elävän sairauden kanssa, olisi suuri apu.
Kun hän hyväksyy tilanteen, hän hyväksyy myös sen, että sairautta on hoidettava.
Kannattaa muistaa sekin, että moni antaisi mitä vain, jos sairastaisi jotain, mitä voidaan hoitaa. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys.
Kiitos. Kyllä sairaalasta sai keskustelu apua silloin heti aluksi. Edelleen saisi mutta hän ei halua puhua. Musta tuntuu että hän haluaa unohtaa koko jutun vaikka tietää että se ei oo mahdollista. Kyllä se varmasti helpottaa kun tulee rutiini ja kun saataisiin nukuttua niiku ennen. Mutta joka yö pitää herätä ja aamulla väsyttää. Ja kun väsyttää nii ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa libre3. Googlaa.
Libre2 on myös ok. Valitsin sen. Se hälyttää ne hypot, myös yöllä.
Diabeteksen sopeutumisvalmennuskurssille kannattaa hakea. Näitä on sekä Tampereella Diabetesliitolla sekä Kelan kursseja monella paikkakunnalle. Vertaisuki on tärkeää.
Pakko hoitaa. Minulla on diabetes ollut 25 vuotta. Öisin joutuu joskus herätä ja on hyvinkin väsyttäviä päiviä. Tresiba pitkävaikutteinen vähentää hypoja mutta Lantuksella niitä tulee ja kunnolla. Onko tresiba jo käytössä? Pumpun saa varmasti jossakin kohtaa jos sen haluaa. Onko poika? Pojat voi saavuttaa helpommin hyvän tasapainon kun hormonitoiminta on tasaisempaa.