Tuomitsetko valehtelijan?

Rehellisyys on minulle tärkeä arvo, joten suhtaudun valehtelemiseen hyvin vakavalla sävyllä. Ymmärrän, että ihminen on erehtyväinen ja voi hetkellisesti toimia tavalla, joka saa turvautumaan valheeseen. Ennen pitkää valhe alkaa kuitenkin syödä ihmistä itseään ja ihmisiä ympärillä. Näin ollen totuuden täytyisi tulla esiin. Rakkaus voi elää vain totuudessa. 

Joo niinku Lavrovin.

Ai poliitikot? Tai partaisen lapsen.

Riippuu monista seikoista. Jos esim. ystävä kysyy kampaajalta tullessaan mielipidettä kampauksestaan ja sanoo hänelle että se on ok, vaikka oikeasti näyttää ihan kamalalta, mutta ei halua pahoittaa ystävän mieltä, joka itse on kampauksesta innoissaan. Tätä en pitäisi pahana valehteluna.

Jos pettää puolisoaan ja sanoo että ei ole pettänyt. Tämä on jo paha. 

Luotan vähemmän läheiseeni joka paljastui valehtelijaksi.

Valehtelen usein siksi, etten loukkaisi toista.

Esim. onko tämä paita nätti?

on, väri on hyvä ja se sopii sulle.

Koska en halua loukata toista sanomalla, että lempivärisi on hirveä pierunväri ja näytät ihan paskatunkiolta. Hän nauttii, hän pitää. Ei ole minun asiani tuomita. Hän osti sen ja hän pitää sitä, joten ei ole minulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Valehtelen usein siksi, etten loukkaisi toista.

Esim. onko tämä paita nätti?

on, väri on hyvä ja se sopii sulle.

Koska en halua loukata toista sanomalla, että lempivärisi on hirveä pierunväri ja näytät ihan paskatunkiolta. Hän nauttii, hän pitää. Ei ole minun asiani tuomita. Hän osti sen ja hän pitää sitä, joten ei ole minulta pois.

Miten ystäväsi voi luottaa sinuun missään muussakaan asiassa jos tapanasi on ladella valkoisia valheita. Jos oma ystäväni kysyisi mielipidettä vaatteesta, joka ei sovi hänelle lainkaan, niin löytäisin kohteliaan tavan sanoa, että valinta ei ole paras mahdollinen.