Lääkäri ei auta, mitä tehdä?
Puoliso sai oletettavasti sappikohtauksen viikonloppuna, lähti yöllä kipujen takia päivystykseen. Kipu todettiin oikealla kyljellä, sapen alueella, mutta ei ultrattu eikä mitään. Ei kuulemma tarvitse kun ei ole kuumetta ja ”potilas ei kivulias”. Huom, itki kivusta päivystyksen penkissä. Sai vain buranaa ja kotiin. Varaile ultra sitten myöhemmäksi, oli ohje.
Varasi ultran, eka aika kolmen viikon päästä. Yhä on kovasti kivuissaan, ei voi nukkua tai syödä kunnolla kun sattuu ja oksettaa, särkylääkkeet ei auta ja kaiken kukkuraksi hänen virtsa kuitenkin muuttunut jääteen väriseksi ja uloste saven väriseksi (on juonut tarpeeksi vettä, ei ole kuivuminen syynä).
Miksi tässä maassa maksetaan veroja niin paljon jos apua ei saa kun tarvitsee? Onko näin että meidän on pakko mennä yksityiselle ennen kuin elimistö pettää?!
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä valitus potilasasiamiehelle niin lääkäri saa kenkää.
Ei tuossa ole tehty mitään hoitovirhettä. Ainoa virhe on jäädä kotiin tai tänne palstalle ihmettelemään, jos olo pahenee.
Toimintaohje: uusiksi päivystykseen TAI yksityiselle. Kantelu suoraan AVI:lle (ei potilasasiamiehen kautta). Odota päätöstä ja sen jälkeen tarvittaessa yksityisoikeudellinen kanne kustannusten korvaamiseksi lääkäriä vastaan.
Miksi Ap tai potilas ei soittanut suoraan päivystykseen miten menetellään kipujen jatkuessa. Yleensä sairaalan osastot ovat täynnä joten ei sinne oteta ketään joka ei tarvitse sairaalahoitoa.
Sappikivikohtaus menee yleensä ohitse lääkityksellä mutta ei toki aina ja silloin jäädään sairaalaan. Toki diagnoosi olisi hyvä varmistaa joten en ymmärrä miksi el ole tehty ultraääntä ja MRCP tutkimusta päivystyksenä kun se on yleensä tapana ainakin meidän sairaalassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi Ap tai potilas ei soittanut suoraan päivystykseen miten menetellään kipujen jatkuessa. Yleensä sairaalan osastot ovat täynnä joten ei sinne oteta ketään joka ei tarvitse sairaalahoitoa.
Sappikivikohtaus menee yleensä ohitse lääkityksellä mutta ei toki aina ja silloin jäädään sairaalaan. Toki diagnoosi olisi hyvä varmistaa joten en ymmärrä miksi el ole tehty ultraääntä ja MRCP tutkimusta päivystyksenä kun se on yleensä tapana ainakin meidän sairaalassa.
Ap kirjoitti äsken että puoliso juuri nyt päivystyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi Ap tai potilas ei soittanut suoraan päivystykseen miten menetellään kipujen jatkuessa. Yleensä sairaalan osastot ovat täynnä joten ei sinne oteta ketään joka ei tarvitse sairaalahoitoa.
Sappikivikohtaus menee yleensä ohitse lääkityksellä mutta ei toki aina ja silloin jäädään sairaalaan. Toki diagnoosi olisi hyvä varmistaa joten en ymmärrä miksi el ole tehty ultraääntä ja MRCP tutkimusta päivystyksenä kun se on yleensä tapana ainakin meidän sairaalassa.
Monesti tehdään hoidoksi ERCP ja saadaan kiviä pois. Sekään ei ole täysin vaaraton toimenpide kun joillekin voi tulla haimatulehdus mutta toki sappikivet ovat myös ongelma ja sappipankreatiitti on mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä valitus potilasasiamiehelle niin lääkäri saa kenkää.
Nyt järki käteen. Suurin osa sappipotilaista elää sappikivien kanssa kymmeniävuosia ja ensisijainen hoito ruokavalio, ellei maksa-arvot ole tapissa. Itse elin sappikiien kanssa 10V. Ja kannattaa huomioida, ettei kaikissa päivystyksessä ole ultraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Burana ei edes auta sappikivikohtaukseen.
Buranaa ei edes määrätä sappikivikohtaukseen.
Mitä lääkettä siihen nykyään määrätään? Itsekin sain muinoin Litalginia, mutta ei ole vuosiin kohtausta ollut.
Nykyään määrätään juurikin buranaa yms toimimattomia, koska Litalginia ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Toimintaohje: uusiksi päivystykseen TAI yksityiselle. Kantelu suoraan AVI:lle (ei potilasasiamiehen kautta). Odota päätöstä ja sen jälkeen tarvittaessa yksityisoikeudellinen kanne kustannusten korvaamiseksi lääkäriä vastaan.
AVIt on lakkautettu ja tilalle tuli Lupa- ja valvontaviraston verkkosivusto. Sinne vaan valitusta tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on siis juuri nyt uudestaan päivystyksessä, itse odotan kotona lapsen kanssa. Soitettiin ennen lähtöä päivystykseen, hoitajat langan toisessa päässä tosi nihkeitä, vänkäsivät että puoliso ei muka juonut tarpeeksi (on kyllä juonut) kun puhuttiin virtsan ja ulosteen muuttuneesta väristä.
Pitkän vääntämisen jälkeen sanottiin että tule sitten. Nyt istunut monta tuntia siellä. Tein tämän ketjun äsken koska ahdistaa että avun saaminen on näin vaikeaa.
Ohjeistin puolisoa nauhoittamaan lääkäritapaamisen sekä että puolison pitää vaatia, että lääkäri kirjaa ylös että ei suostuttu tutkimaan. Jos tämäkin käynti meinaa mennä mönkään.
Auttajille ja tsemppaajille, iso kiitos!! Haukkujille ja trolleille: hankkikaa elämä, näin kohteliaasti sanoen.
-ap
Hyvä! Pidä meidät ajantasalla. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne on muuttunut, niin uudelleen päivystykseen. Eihän tuo sitä tarkoita, ettei hoitoon saisi enää saman asian tiimoilta hakeutua, jos on rauhallisemmassa vaiheessa lähetetty kotiin.
Tuon uskomuksen takia varmaan porukka menee hoitoon liian myöhään "no kun ne vaan käski sieltä kotiin" tai "ambulanssi ei ottanut kyytiin, joten ei ole hoidon tarvetta".
Nykyään ambulanssi ei kuljeta läheskään kaikkia potilaita vaan taitaa olla jopa alle puolet. Joskus neuvotaan menemään päivystykseen omalla kyydillä mutta eipä potilaat neuvoa noudata jostain syystä. Yhden potilaan luona oli käyty kaksikin kertaa mutta potilas vaan jäi kotiin. Sai sitten keuhkoembolian jossain vaiheessa ja kuoli. Se että ei oteta kyytiin ei tarkoita että ei ole hoidon tarvetta. Suomessa ei vaan ole tarpeeksi paljon ambulansseja että kaikki halukkaat voitaisiin kuljettaa sairaalaan kun siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne on muuttunut, niin uudelleen päivystykseen. Eihän tuo sitä tarkoita, ettei hoitoon saisi enää saman asian tiimoilta hakeutua, jos on rauhallisemmassa vaiheessa lähetetty kotiin.
Tuon uskomuksen takia varmaan porukka menee hoitoon liian myöhään "no kun ne vaan käski sieltä kotiin" tai "ambulanssi ei ottanut kyytiin, joten ei ole hoidon tarvetta".
Nykyään ambulanssi ei kuljeta läheskään kaikkia potilaita vaan taitaa olla jopa alle puolet. Joskus neuvotaan menemään päivystykseen omalla kyydillä mutta eipä potilaat neuvoa noudata jostain syystä. Yhden potilaan luona oli käyty kaksikin kertaa mutta potilas vaan jäi kotiin. Sai sitten keuhkoembolian jossain vaiheessa ja kuoli. Se että ei oteta kyytiin ei tarkoita että ei ole hoidon tarvetta. Suomessa ei vaan ole tarpeeksi paljon ambulansseja että kaikki halukkaat voitaisiin kuljettaa sairaalaan kun siltä tuntuu.
Ottaisi kyytiin edes ne jotka tarvitsee pikaista hoitoa… liian monta kokemusta lukenut että ambulanssilla kestää ja että infarktipotilaan on pitänyt hakeutua itsekseen päivystykseen.
Kaikilla se ei ole että haluaa kuljetuksen sairaalaan ”kun siltä tuntuu”.
Suomessa on a. Liian vähän resursseja terveydenhuollossa b. Ihme tapa epäillä että ihmiset jotenkin liioittelee tai valehtelee saadakseen apua.
Avun saaminen on oikeasti vaikeaa julkisella, varsinkin jos on kyse hankalammin mitattavista asioista kuten kipu. Itselläkin kirjattu kipu ja liikkuminen normaaliksi, vaikka myöheminen (yksityisellä) paljastui selkäytimeen kohdistuva puristus/paine.
Lisäksi odotan edelleen (vitsi) näin vuoden jälkeen terveyskeskuslääkärin soittoa laboratoriotuloksista ja jatkohoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastikko mies itkee kivusta kun on sappikivikohtaus ? Jos se kivi ei mene takaisin niin muuttuu keltaiseksi ja silloin leikataan. Mutta aikuinen mies itkee tuon takia, on ollut noita jonkun kerran, en itkenyt vaikka olen nainen ja sai hetken aikaa haukkua henkeä.
Missä sanottiin, että ap:n puoliso on mies?
Kipu on aika subjektiivinen kokemus, eikä se kenestäkään tee huonompaa tai heikompaa, jos kivusta itkee.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastikko mies itkee kivusta kun on sappikivikohtaus ? Jos se kivi ei mene takaisin niin muuttuu keltaiseksi ja silloin leikataan. Mutta aikuinen mies itkee tuon takia, on ollut noita jonkun kerran, en itkenyt vaikka olen nainen ja sai hetken aikaa haukkua henkeä.
Mun poika huusi kun oli niin kipiä. Lanssilla vietiin kovissa kivuissa ja leikattiin samana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Usein sappikivikohtaus rauhoittuu itsekseen kipulääkkeellä ja ultran voi rauhassa tehdä myöhemmin. Nyt ilmeisesti ei ja on muodostunut sappitietukos. Takaisin päivystykseen. Kerro nuo oireet ja värimuutokset.
Mistä sen tietää että on sappikivikohtaus jos ei ultrata, miten voi asettaa diagnoosin luulemalla, on myös vaara haimatulehdukselle.
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin ja lopeta loisiminen niin pääset työterveyshuoltoon.
Riippuu millainen työterveyshuolto on. Minimilakisääteinen ei välttämättä auta tuossa tapauksessa
Vierailija kirjoitti:
Avun saaminen on oikeasti vaikeaa julkisella, varsinkin jos on kyse hankalammin mitattavista asioista kuten kipu. Itselläkin kirjattu kipu ja liikkuminen normaaliksi, vaikka myöheminen (yksityisellä) paljastui selkäytimeen kohdistuva puristus/paine.
Lisäksi odotan edelleen (vitsi) näin vuoden jälkeen terveyskeskuslääkärin soittoa laboratoriotuloksista ja jatkohoidosta.
Olet uusavuton jos edelleen odotat puhelinsoittoa. Mene omakantaan. Tee valitus jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimintaohje: uusiksi päivystykseen TAI yksityiselle. Kantelu suoraan AVI:lle (ei potilasasiamiehen kautta). Odota päätöstä ja sen jälkeen tarvittaessa yksityisoikeudellinen kanne kustannusten korvaamiseksi lääkäriä vastaan.
AVIt on lakkautettu ja tilalle tuli Lupa- ja valvontaviraston verkkosivusto. Sinne vaan valitusta tekemään.
Kiitos korjauksesta. Pointti on se, että potilasasiamies ei aja potilaan etuja. Kun kantelun tekee Valvira/LVV niin silloin aloitetaan tutkinta, johon lääkärin on vastattava. Mikäli päätös on raskauttava, voi sen jälkeen lähteä käräjlle hakemaan korvauksia. Potilasvahinkokeskus on täysin turha instanssi, he eivät korvaa mitään.
Ei saa, jos se on lääkärin kaveri.