Lue keskustelun säännöt.
kuinka suhtautua
26.05.2007 |
murrosikäisen syyllistämiseen. Nykyään ihan tavallisesta asiasta, jos sanon tytölle, niin puhuu tyyliin olisit vähän parempi äiti.
En varmasti ole mikään maailman paras äiti, mutta parhaani yritän. Nyt kuitenkin olen ihan uupunut siihen että saan kuulla todella loukkaavia kommentteja itsestäni. Aiemmin olemme puhuneet asioista ihan kunnolla, mutta nyt vaan jotenkin tuntuu, että joku raja sentään on, minun ei ole pakko aina koettaa olla hiljaa ja kärsivällisesti aikuinen, vaan tuntuu, että en vaan jaksa. Jos esim. joskus vaikka suutun, niin, että korotan ääneni (tapahtuu hyvin harvoin), niin tyttö sanoo, että ethän sinä osaa edes keskustella sivistyneesti. Oletpa sinäkin aikuinen jne. ARGh! Olen koettanut ajatella, että kuuluu murrosikään, mutta en enää jaksa.
Missä raja mitä sietää?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo kommentit aikuisuudestasi ja äitiydestäsi ovat sitä satsia, jotka kannattaa aika suvereenisti sivuuttaa. Vähän niin kuin tällä palstalla provot kannattaa jättää omaan arvoonsa. (Tarkoitus on kuitenkin testata juuri sinua, ja irtautua juuri sinusta.) Rasittavaahan se on.
Pääasia, että systemaattisesti puuttuu sellaiseen käytökseen, josta on lapselle ja tämän ympäristölle oikeasti haittaa. Rajojen pitää pysyä, eikä annettuja " rangaistuksia" saa perua. Turvaahan tuo kuitenkin hakee.