Lue keskustelun säännöt.
En usko että selviän ikinä masennuksesta
Kommentit (45)
No, ainakin sä olet lopettanut eutanasian suunnittelun. Sehän on jo hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta se pillereiden popsiminen. Ne ei pelasta ketään ja suorastaan pahentavat tilannetta. Itse se oma kiva elämä pitää tehdä. Ei sitä kukaan muu teille masentuneille tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae apua, lääkitys voi auttaa pahimman yli.
Joskus olen kokeillut masennuslääkkeitä ja ne on tehnyt vain tokkuran olon eikä ole mitään apua ollut.ap
Kerran kokeilit ja päätit omatoimisesti, että lääkkeistä ei ole mitään apua? Hieno homma, jatka samalla asenteella.
Miten niin kerran? Vuosikymmeniä kävin eri hoidoissa ja terapioissa. Jo 13- vuotiaasta alkaen.ap
Eli joku muu syy siellä on takana kuin mainitsemasi kyvyttömyys opiskella ammattia tai saada työpaikkaa. Et sä 13-vuotiaana vielä noita asioita masistellut.
Silloin lintsailin koulusta, kun oli koulukiusaamista ja sitten oli kaikki äidin jutut. Olin silloin melkein koko vuoden sairaalakouluissa.ap
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se pillereiden popsiminen. Ne ei pelasta ketään ja suorastaan pahentavat tilannetta. Itse se oma kiva elämä pitää tehdä. Ei sitä kukaan muu teille masentuneille tee.
En mä syö muutakuin sydän, nesteenpoisto ja särkylääkettä.ap
En minäkään vaikka lääkkeitä syön ja tulen syömään lopun elämääni. Pahimmat kuilut poistuneet enkä esim itke enää ikinä (viimeksi olen itkenyt 2019 kun koirani kuoli) mutta en minä onneakaan tunne. Kaikki päivät menee kotona sängyssä maaten, edes tv:tä en enää jaksa katsoa.