Mikähän sairaus tässäkin on kyseessä: Sama ihminen kykenee istumaan paikallisliikenteen bussissa hiljaa, tosin naamalla on sielläkin älytön
virne, mutta sitten taas pikkukaupungin kirjastossa se ihminen ei muuta kuin hölisee ääneen tauotta ja kuljeskelee ympäri kirjaston lukusalia tai muuta tilaa.
Sitten täällä kirjastossa sillä on se, että se tarttuu johonkin läsnäolijaan ja alkaa sitten pyöriä hölisemässä sen ympärillä.
Mutta jos tälle sanoo, että hän häiritsee, niin sitten se painelee kirjastovirkailijan luo ja kysyy "eikö täällä kaikki saakaan olla!"
Onko koko se höliseminen ihan siis jotain tietoista tahallista toimintaa?
Kummallinen sairaus tosiaan!
Toki kirjastossa saa olla, se on julkinen tila, mutta siellä pitäisi saada sellaistenkin saada olla rauhassa, jotka eivät mitään sekopäistä hölisijää ympärilleen pyörimään halua!
Mitä?
Ja se sairaus... Ihmettelen!
Kommentit (4)
Väitetään, että hulluihin ei pidä ottaa katsekontaktia, siitä ne vasta villiintyvätkin jos sen kontaktin ottaa!
Joltain pershäröiseltähän tuo vaikuttaa.
Kirjastovirkailijan kuuluisi sanoa, että saa olla, kunhan osaa käyttäytyä eikä häiritse toisia asiakkaita. Mutta eiväthän ne nykyään uskalla sanoa mitään, kun asiakkaat tulevat silmille.
öööh. Minullakin on joskus tapana kotona, siis KOTONA, ajatella ääneen. Mutta en minä käy kyllä missään ulkona, bussissa, kirjastossa tauotta jatkuvana mölinänä itsekseni puhumaan!
Eikä tuota jatkuvaa, tauotonta mölinää voi minään ääneen ajattelunakaan pitää...