Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan menettäneet kiinnostusta täysin johonkin asiaan/harrastukseen joka oli ennen tosi tärkeä?
23.08.2026 |
Itse mietin miten näin on edes voinut käydä. Se vaan kävi, yhtäkkiä en ollut enää yhtään kiinnostunut. Kaikki kiinnostus oli hiipunut pois ja ennen tärkeä ja rakas harrastus ei merkinnyt enää mitään. Nyt jälkeepäin tuntuu oudolta.
Omalla kohdalla kyse oli hevosharrastuksesta. Hevoset oli tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Osasin ratsastaa, ajaa, hoitaa hevosia, tiesin niistä paljon ja ne olivat tärkeä asia elämässäni. Sitten yhtäkkiä kiinnostus vaan meni, ja nykyään hevoset ei herätä enää minkäänlaisia tunteita. Ei kiinnosta enää pätkääkään.
Välillä miettinyt että onko omassa psyykkeessä jotain vikaa vai voiko tärkeisiin ja rakkaisiin asioihin vaan menettää kiinnostuksen totaalisesti muutenvaan? Onko teillä käynyt vastaavaa jossain asiassa?
Kommentit (44)
Lapsena olin tosi kiinnostunut koirista ja haaveilin omasta koirasta. Olin aivan innoissani kun sain vihdoin oman koiran ja touhusin paljon sen kanssa. Nyt sama ei aikuisena kiinnostaisi yhtään. En todellakaan jaksaisi kulkea joka päivä pitkiä lenkkejä koiran kanssa enkä jaksaisi sitä kaikkea muuta vaivannäköä ja sotkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena olin tosi kiinnostunut koirista ja haaveilin omasta koirasta. Olin aivan innoissani kun sain vihdoin oman koiran ja touhusin paljon sen kanssa. Nyt sama ei aikuisena kiinnostaisi yhtään. En todellakaan jaksaisi kulkea joka päivä pitkiä lenkkejä koiran kanssa enkä jaksaisi sitä kaikkea muuta vaivannäköä ja sotkua.
Mulla sama. Sotkuakin niin paljon.
Minulla on vähän samaa.
Hevosharrastuksesta luovuin teininä lannistavan simputuskulttuurin vuoksi. En koskaan ollut kovin hyvä ratsastaja mutta nautin tallitöistä ja hevosten kanssa touhuamisesta. Sen pariin kaipaan edelleen.
Eniten satuttaa se, etten enää pysty lukemaan ja kirjoittamaan normaalisti. Luin ennen kymmeniä kirjoja vuodessa, nyt murto-osan siitä. Uusin kirjani ei taida koskaan valmistua. Kolme neljännestä on kirjoitettu, mutta loppu jäänee tekemättä. En vain pysty. Tarina itsessään on miltei valmiina päässäni, mutta ulos en sitä saa.
Osasyynä voi olla se, että minulla on keskivaikea masennus. Olen aina elänyt ja hengittänyt kirjallisuutta, ja nyt, kun en enää pääse kunnolla sen pariin, harkitsen vakavasti päivieni päättämistä.
Kyllä, koko lapsuus hevoshulluna ja kun tulin 19-vuotiaaksi harrastus jäi kokonaan. Joskus satunnaisesti kävin koklaamassa ratsastusta, muttei tuntunut enää miltään. Hirveää. Sitten eläimet, ei kiinnosta nekään enää vaikla ollut niin kissaa kuin koiraakin. Muitakin löytyy..
Nykyään ei oikein muu kiinnosta kuin lenkkeily ja oma mukavuus. En oikein jaksaisikaan enää kaikkea mitä ennen. Hirveä suuntaus.
Kauheinta jotenkin kun joku kysyy että ratsastatko vielä...joo en. Hävettää jotenkin, enkä edes tiedä miksi!