4-vuotias ei sopeudu lapsiseuraan. MITÄ VOISIN TEHDÄ?

Tuntuu että on ihan yhtä tyhjän kanssa. Sikäli että siinä kolmessa tunnissa ei kyllä tämä poika oikein ehdi päästä leikin alkuunkaan kun pitää jo lähteä pois.

Olen kanssa ajatellut että kokopäivähoito voisi olla kaikkein paras ratkaisu.

Mutta sitä ei täällä saa, kun olen kahden nuoremman kanssa kotona. Eli pitäisi laittaa pienemmät päivähoitoon myös ja mennä itse töihin mahd. pian?

Vierailija:

Meillä lapsi oli kotihoidettu 5-vuotiaaksi asti. 3-5 vuotiaana kävi kerhossa 2-3 kertaa viikossa, 3 tuntia kerralla. Lapsi ei saanut kovin hyvin kavereita eikä oppinut leikkimään ryhmässä.

Nyt 5-vuotiaana lapsi on ikäistensä kanssa 7 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Kehitys viimeisen neljän kuukauden aikana on ollut huima. Lapsella on useampia kavereita, ja on oppinut kisailemaan ja leikkimään ryhmässä. Tietysti tässä on lapselle tullut ikää lisää, mutta uskoisin että tärkein juttu tässä on ollut se, että lapsi on riittävän paljon muiden seurassa, ja näin pakotettu sopeutumaan ja oppimaan lasten kanssa toimimiseen. Lyhyet ajat lapsi kyllä jaksaa olla itsekseenkin, mutta kun joka päivä pitäisi olla monta tuntia, niin siinä oppii toimimaan yhdessä.

vähän samanlainen poika kohta 6 v. Hän oli todellakin seurailija ja meni hoitoon 4 v. Viisi kuukautta meni sopeutumiseen, mikä oli tosi rankka ajanjakso. Vuoden kuluttua alkoi jo osata leikkiä muiden kanssa ja ottaa oma-aloitteisesti kontaktia leikkikentälle tultaessa. Kotona puhuttiin myös asiasta paljon ja näytettiin malliakin, kuinka alkaa leikkiminen muiden kanssa ja mitä sopii tehdä, mitä ei. Sosiaalista tukiopetusta siis :-) Vieläkin on khtuullisen arka, muttei liiaksi.

Neuvolasta kannattaa myös kysyä apuja ja kannattaa tuoda oma ajatus rohkeasti esille, jos esim. epäilet aspergeria.

Ehkä lapsesi hyötyisi osa-aikaisesta hoidosta jos muita keinoja saada kontakteja samanikäisiin ei ole?



Meillä helpotti sama kuvio parissa kuukaudessa. Oli täsmälleen samanlainen epäsosiaalien ja pikkuvanha ennen hoidon aloittamista. Nykyään hyvin sosiaalinen, iloinen, rohkea ja tyytyväinen lapsi.



Satunnaisilla kerhoilla ja muilla on vaikea korvata seuran tarvetta. Nykyään kun kotihoidon puolesta vouhkataan niin kiihkolla, unohtuu, että moni pikkulapsi-iän ohittanut lapsi todellakin kaipaa ikäistään seuraa.

Lapsesi on siis oikeutettu päivähoitoon jos niin haluat.



Minä pistäisin tuossa tilanteessa ottaen huomioon mikä ongelma teillä on edessä jos lapsi menee ' ihmisten ilmoille' esim. vasta esikouluiässä. Nyt olisi korkea aika puuttua ongelmaan ennen kuin se on silmillä.

Ei kokemusta. Mutta luulisin että kun pääsee kerhoon tms oppii pikku hiljaa leikkimään muiden kanssa.

mutta aggressiivisuus toisia lapsia kohtaan puuttuu.

Oletko tullut ajatelleeksi aspergeria? Se voisi tulla kyseeseen tai sitten on vain luonteeltaan sellainen. Meillä myös 4-vuotias, joka ei ole kiinnostunut hankkimaan ikäistään seuraa. Aikuisten kanssa tulee hyvin toimeen.

t. ap

Vierailija:

Ei kokemusta. Mutta luulisin että kun pääsee kerhoon tms oppii pikku hiljaa leikkimään muiden kanssa.

Kyllä se tyhjä rähinäkin loppuu, kun joku toinen lapsi pistää ojenukseen. Siperia opettaa...

Mua lähinnä nolottaa jo mennä minnekään missä on muita lapsia, kun se melskaaminen alkaa lähes satavarmasti. Ikävää kun oma lapsi on aina se reuhaava " pahis" ja mitään en ole pystynyt asialle tekemään.

ap.

Vierailija:

mutta aggressiivisuus toisia lapsia kohtaan puuttuu.

Oletko tullut ajatelleeksi aspergeria? Se voisi tulla kyseeseen tai sitten on vain luonteeltaan sellainen. Meillä myös 4-vuotias, joka ei ole kiinnostunut hankkimaan ikäistään seuraa. Aikuisten kanssa tulee hyvin toimeen.

Eikä sitten myöhemmin enää saa seuraa vaikka sitä alkaisi haluamaankin.

ap.

Vierailija:

Kyllä se tyhjä rähinäkin loppuu, kun joku toinen lapsi pistää ojenukseen. Siperia opettaa...

huolestuttaa. Kaverisuhteet olisivat kuitenkin monessa mielessä tärkeitä. Mutta ei lapsen luonteellekaan mitään voi. Jos vanhempana yrittää järjestää niitä tilaisuuksia toisten lasten kohtaamiseen, niin voiko siinä enempää sitten tehdäkään?

Jossain vaiheessa se on kai vain hyväksyttävä, että lapsi on " erilainen" .

Ja mahdollisesti varmistettava, ettei ole mitään neurologista taustalla. Jos on, niin sitten alkaa saada tukitoimia.



3

Meillä lapsi oli kotihoidettu 5-vuotiaaksi asti. 3-5 vuotiaana kävi kerhossa 2-3 kertaa viikossa, 3 tuntia kerralla. Lapsi ei saanut kovin hyvin kavereita eikä oppinut leikkimään ryhmässä.



Nyt 5-vuotiaana lapsi on ikäistensä kanssa 7 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Kehitys viimeisen neljän kuukauden aikana on ollut huima. Lapsella on useampia kavereita, ja on oppinut kisailemaan ja leikkimään ryhmässä. Tietysti tässä on lapselle tullut ikää lisää, mutta uskoisin että tärkein juttu tässä on ollut se, että lapsi on riittävän paljon muiden seurassa, ja näin pakotettu sopeutumaan ja oppimaan lasten kanssa toimimiseen. Lyhyet ajat lapsi kyllä jaksaa olla itsekseenkin, mutta kun joka päivä pitäisi olla monta tuntia, niin siinä oppii toimimaan yhdessä.