Äh, unohdin lapseni juhlat!!!
Siis lapseni oli kutsuttu viime lauantaiksi naamiaisjuhliin. Unohdin koko juhlat, vaikka lapseni (5v) odotti niitä kovasti ja oli valinnut jo innolla asunkin. Olin jotenkin mielessäni oletuksessa, että ne juhlat olisivat ensi viikonloppuna. Mutta naamiaiset pidettiin, eikä lapseni ollut siellä. Tärmäsin naamiaiset järjestäneen lapseni kaverin äitiin kaupassa ja hän kyseli, ollaanko meillä kipeinä, kun lapseni ei ollut juhlissa mukana. Voih. Miten selitän tämän lapselleni??? Se tulee olemaan todella suuri pettymys ja raivonpaikka. Voisinkohan pyytää tätä julaht järjestänyttä tuttavaani ottamaan lapseni ensi viikonloppuna kylään että tämä saisi luulla että on naamiaiset (että siis tuttavan lapsikin olisi pukeutunut ja olisi jotain pientä tarjottavaa)? Vai miten tämä fiasko pitäisi hoidella ilman, että lapseni pettyy liikaa?
Kommentit (4)
ja tämän pettymyksen syy olet sinä rakas ap. Eiköhän nyt ole parasta että kannat itse vastuusi ja lohduttelet pikku naamiokaveria.
ja voithan pitää itse naamiaiset joku sopiva hetki joko perheen kesken tai pyytää pari ystävää mukaan.
kakkonen ehdotti.
Tietysti voit miettiä voisitko hyvittää vielä jotenkin. Olisiko esimerkiksi mahdollisuutta järjestää omat Halloween-naamiaiset? Tai ainakin käydä näyttämässä hienoa naamiaispukua mummeille tms? Jos ei, niin sitten vain toimit niin kuin kakkonen neuvoi, mutta itse ehkä olisin sen verran curling-mamma, että jos lapsen pettymys johtuu omasta mokastani (ja juuri tuollaiset mokat ovat minulle tyypillisiä), niin yrittäisin hyvitellä, jos se olisi järkevästi mahdollista.
Kerrot olevasi kovin pahoillasi ja tietäväsi, että häntä varmasti harmittaa. Ja sitten otat harmin vastaan.
Kurja juttu, mutta et sinä voi sysätä asiasta nyt "vastuuta" järjestävälle perheelle, tyyliin "järjestättehän lapselle omat kutsut". Naamiaiset olivat, sinä unohdit ne ja se on kurjaa - mutta niin nyt kävi.
Et pysty hoitelemaan fiaskoa ilman, että lapsi pettyy. Mutta pystyt myötäelämään pettymyksessä. Ja olemaan pahoillasi.