Lue keskustelun säännöt.
Olen vasta nyt vanhana ymmärtänyt että olin lapsuudenkodissa väkivallan uhri. Ei se ollut mitään kurittamista/kasvattamista enkä tiedä syytä
10.08.2026 |
en siis tiedä syytä miksi minua hakattiin. En ollut koskaan tuhma ja hoidin jo 7 vuotiaana sisaruksiani kun meidät jätettiin yksinkin illalla kotiin. Äiti yllytti ja isä toimi. Ymmärtäkää että en tunne mitään rakkautta vanhempiini eikä äitini saa koskaan halata minua. Isä kuoli jo aikoja sitten. Juuri ennen kuin tulin täysi-ikäiseksi sain raivokohtauksia tässä mitä kamalimmassa perheessä. Olen rauhallinen ihminen ja olen ymmärtänyt että raivokohtaukseni johtuivat epätoivoisesta tilanteestani eli en mitenkään päässyt irti lapsuudenkodistani. Kesti vielä kauan ennen kuin minulla oli varaa muuttaa omilleni kun olin aloittanut työelämässä.
Veljeni on myöhemmin sanonut että meidät olisi pitänyt ottaa huostaan.
Kommentit (4)
Jos mietitään nykyaikaa ja verrataan 1970 lukuun tai aiempaan, niin aika moni sen ajan lapsi olisi tarvinnut huostaanottoa. Jos asioita ei käsittele itselleen selväksi niin saattaa siirtää samaa omille lapsilleen. Muutos alkaa vasta asian tiedostamisesta.
Puhe on hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin 70-luvulla. Kukaan ei uhannut väkivaltaisia alkkisvanhempia huostaanotolla, romanilapset kävivät koulussa lähinnä ensimmäiset luokat.
80-luvulla luokallani yläkouluikäinen poika joutui äitinsä seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi. Ratkaisuna poika pistettiin asumaan yksin. Olisi tarvinnut luotettavia aikuisia elämäänsä, eikä yksinpärjäämään jättämistä.
Ja mitä sitten? Avaudut tänne, mutta miksi?