Ikääntyneen vanhemman kuolema huolestuttaa
Olen 41 vuotias mies. Isäni on jo kuollut ja äitini on täyttänyt tai täyttää tänä vuonna 77 vuotta. Iän vuoksikin voi kuolla pian. Tämä asia huolestuttaa ja pelottaa. Minulla ei ole töitä, kavereita, kumppania tai perhettä. Olisin silloin yksin maailmassa.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei karkailevia dementikkoja kai voi enää pakottaa kotiin, kyllä nämä pääsevät laitoksiin.
Dementia voi olla myös hitaasti etenevää ja siihen voi vaikuttaa paljon elämäntvoilla kuten syömiset ja liikunta.
Kun kotona asuu joutilas aikamiespoika, niin ei ole mitään hoivakotipaikkaa tiedossa ennen ihan loppusuoraa. Optimistinen näkemys sinulla hoivakotiin pääsystä.
Meinaat että sukulainen vaan pakotetaan hoitajaksi riippumatta kyvyistä? En tunne asiaa mutta erikoiselta kuulostaa tuokin.
Kunnalliset kotihoitopalvelut voidaan evätä jopa sillä perusteella että vanhuksella asuu jälkeläisiä samassa tai viereisessä kunnassa. Näin ainakin Vantaalla.
Pelkäätkö, kun säännöllinen tulonlähteesi, eli äitisi eläke, loppuu?
Vierailija kirjoitti:
Päiviemme määrää emme tiedä kukaan, mutta jos ette ihan kuplassa elä, niin tutustu äitisi ystäviinkin. Heillä lienee myös perhettä ja ikäisiäsi lapsia, jotka voivat olla aivan saman henkisiä kuin sinäkin. Molempien vanhempien suvustakin voi löytyä joku unohdettu helmi.
Tee jotain mistä saat hyvän mielen. Saa olla yksinäinenkin harrastus, lenkkeily, muu liikunta, tai mitä tahansa mikä sinua kiinnostaa, koska siellä on myös ne muut ihmiset, joita kiinnostaa samat asiat.
Elämä on matka, jota tehdessä ei kannata liikaa murehtia tulevia asioita. Joskus on vaikeampaa, ja toisinaan taas asiat vaan loksahtavat kohdilleen itsestään.
Miten niin elämä on matka? Ja mikä taivaan lintu sinä olet kun et osaa varautua tulevaan? Ei se ole viisasta vanhuutta.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö, kun säännöllinen tulonlähteesi, eli äitisi eläke, loppuu?
Joo, ja pelkään myös sitä että sitten jos äiti joskus kuolee, kukaan ei enää laita minulle ruokaa eikä pese pyykkiäni. ap
Äitisi on täyttänyt tai täyttää tänä vuonna 77 vuotta?!? Etkö ole ihan varma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minulla ei ole töitä, kavereita, kumppania tai perhettä. Olisin silloin yksin maailmassa. "
Tee tuolle jotain. Syksy on hyvä aika aloittaa.
Minulle vinkattiin (vanhemmallani todettu hitaasti etenevä muistisairaus) vertaisryhmästä muistisairaan omaisille. Ei tunnu vielä ajankohtaiselle koska tilanne on hyvä mutta tärkeää että vertaistukea on saatavilla.
Tuossa ehdotettiin kai sinun oman elämäsi puutteiden korjaamista? Rakenna henkilökohtaista elämääsi. Älä pakene.
Voit ilahduttaa äitiäsi vielä hänen elinaikanaan, kun järjestät omat asiasi kuntoon. Varmasti suuri stressin aihe poistuu. Hae siihen apua ihan oman tulevaisuutesi vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei karkailevia dementikkoja kai voi enää pakottaa kotiin, kyllä nämä pääsevät laitoksiin.
Dementia voi olla myös hitaasti etenevää ja siihen voi vaikuttaa paljon elämäntvoilla kuten syömiset ja liikunta.
Kun kotona asuu joutilas aikamiespoika, niin ei ole mitään hoivakotipaikkaa tiedossa ennen ihan loppusuoraa. Optimistinen näkemys sinulla hoivakotiin pääsystä.
Meinaat että sukulainen vaan pakotetaan hoitajaksi riippumatta kyvyistä? En tunne asiaa mutta erikoiselta kuulostaa tuokin.
Kunnalliset kotihoitopalvelut voidaan evätä jopa sillä perusteella että vanhuksella asuu jälkeläisiä samassa tai viereisessä kunnassa. Näin ainakin Vantaalla.
Ei ota sitä roolia itselleen yksinkertaisesti. Tekee huoli-ilmoituksia. Kyllä kunta on lain mukaan velvollinen huolehtimaan.
Moni menee vipuun ja alkaa kiltistä hoitaa asiaa itse. Samalla hoitokodipaikka irtoaa kaikille elämänsä rällänneille juopoille. Omalla kohda faija, täysjuoppona ja syvällä ulosotossa, sai viimeiset vuosikymmenensä kaiken fattan toimesta, aina hoitokotipaikkaa myöten.
Mutsi, joka hoitanut asiansa aina hyvin, joutuu stressaamaan ja tappeleen jokaisesta avuntarpeesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minulla ei ole töitä, kavereita, kumppania tai perhettä. Olisin silloin yksin maailmassa. "
Tee tuolle jotain. Syksy on hyvä aika aloittaa.
Minulle vinkattiin (vanhemmallani todettu hitaasti etenevä muistisairaus) vertaisryhmästä muistisairaan omaisille. Ei tunnu vielä ajankohtaiselle koska tilanne on hyvä mutta tärkeää että vertaistukea on saatavilla.
Mä en ymmärrä koko vertaistuen konseptia, mitä iloa siitä on että muilla on ihan yhtä paska tai vielä paskempi tilanne. Ja joo, puolipakotettuna kävin kerran keskoslapsen vanhempien ryhmässä, vaikka osain jo etukäteen sanoa ettei oo mun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö, kun säännöllinen tulonlähteesi, eli äitisi eläke, loppuu?
Kyllä raha asiat huolestuttaa. Äitini on rahallisesti auttanut. Kelan rahat ei aina meinaa riittää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö, kun säännöllinen tulonlähteesi, eli äitisi eläke, loppuu?
Joo, ja pelkään myös sitä että sitten jos äiti joskus kuolee, kukaan ei enää laita minulle ruokaa eikä pese pyykkiäni. ap
Ei tuo ollut aloittajan vastaus. Oikea ap
Jos oman vanhemman kuolema kasikympin kieppeillä murtaa ihmisen, niin heikolla ollaan menty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö, kun säännöllinen tulonlähteesi, eli äitisi eläke, loppuu?
Joo, ja pelkään myös sitä että sitten jos äiti joskus kuolee, kukaan ei enää laita minulle ruokaa eikä pese pyykkiäni. ap
Nyt on hyvä hetki opetella ruoanlaittoa ja pyykkienpesua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö, kun säännöllinen tulonlähteesi, eli äitisi eläke, loppuu?
Joo, ja pelkään myös sitä että sitten jos äiti joskus kuolee, kukaan ei enää laita minulle ruokaa eikä pese pyykkiäni. ap
Nyt on hyvä hetki opetella ruoanlaittoa ja pyykkienpesua.
En osaa. Olenhan vasta 41, ja äiti on luvannut pitää minusta huolen ja olla kuolematta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö, kun säännöllinen tulonlähteesi, eli äitisi eläke, loppuu?
Kyllä raha asiat huolestuttaa. Äitini on rahallisesti auttanut. Kelan rahat ei aina meinaa riittää. Ap
Ja sinä puolestasi autat vanhaa äitiäsi ilmestymällä aina paikalle eläkkeenmaksupäivänä, käsi ojossa ja suu auki kuin nälkäisellä linnunpoikasella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö, kun säännöllinen tulonlähteesi, eli äitisi eläke, loppuu?
Joo, ja pelkään myös sitä että sitten jos äiti joskus kuolee, kukaan ei enää laita minulle ruokaa eikä pese pyykkiäni. ap
Nyt on hyvä hetki opetella ruoanlaittoa ja pyykkienpesua.
En osaa. Olenhan vasta 41, ja äiti on luvannut pitää minusta huolen ja olla kuolematta. Ap
Älä valehtele. Et ole ap.
Päiviemme määrää emme tiedä kukaan, mutta jos ette ihan kuplassa elä, niin tutustu äitisi ystäviinkin. Heillä lienee myös perhettä ja ikäisiäsi lapsia, jotka voivat olla aivan saman henkisiä kuin sinäkin. Molempien vanhempien suvustakin voi löytyä joku unohdettu helmi.
Tee jotain mistä saat hyvän mielen. Saa olla yksinäinenkin harrastus, lenkkeily, muu liikunta, tai mitä tahansa mikä sinua kiinnostaa, koska siellä on myös ne muut ihmiset, joita kiinnostaa samat asiat.
Elämä on matka, jota tehdessä ei kannata liikaa murehtia tulevia asioita. Joskus on vaikeampaa, ja toisinaan taas asiat vaan loksahtavat kohdilleen itsestään.