Vuosia kipuilin sitä, että en saanut enempää lapsia, mutta nykyään olen alkanut ajatella etten enää edes haluaisi lapsia lisää

Pidin ns. takarajana lasten saamiselle 45v. Sain ainoan lapseni suunnitellusti 24-vuotiaana. Tiesin jo yläasteen alussa, että haluan monta lasta. 

Toisin kävi. Elämä ei kohdellut hellästi vaan sairastuin vakavasti jolloin sai heittää haaveet toisesta lapsesta romukoppaan. Rankkojen hoitojen jälkeen vähitellen kuntouduin ja silloisen kumppanin kanssa puhuimme toisesta lapsesta. Terveys otti kuitenkin tapapakkia joten lapsihaaveet piti taas unohtaa. Myöhemmin tästä suhteesta tuli ero. Ehkä mun sairastaminen söi liikaa parisuhdetta koska oli oikeasti vaikeaa aikaa monin tavoin ja kuvioissa vielä pieni lapsi.

Eron jälkeen olin välillä lyhyissä suhteissa joista pisin oli 9kk. Ei vain löytynyt sopivaa miestä. Lapselle en toki näitä lyhytaikaisia kumppaneita esitellyt. Siinä koin surua koska vuodet meni eteenpäin eikä sopivaa kumppania löytynyt. Kaipuu toiseen lapseen oli suuri. Monet itkut itkin asian suhteen. Samalla kuitenkin osasin tuntea iloa ystävien lapsista. Totta kai myös rakastin ja rakastan suuresti ainoaa lastani. Kaipuu toiseen lapseen ja suru ei kuitenkaan noin vain kadonnut. En ymmärrä miten joku voi vähätellä toiste surua tämän asian suhteen. 

Tapasin 34-vuotiaana miehen ja parin vuoden jälkeen jätimme ehkäisyn pois. Lasta ei kuitenkaan tullut. Suhde päättyi erittäin kipeään eroon, kun olin 43v. Erosta selviäminen vei todella paljon voimia ja aikaa. Sitten olinkin jo 45v.  Se takaraja. Sitten olinkin jo vuoden ylitse sen. Nyt jo kaksi vuotta yli sen. Toista lasta ei tullut haaveista huolimatta. Nyt 47v mietin, että en enää haluaisikaan lasta. Olen liian tottunut siihen, että saan olla, mennä ja tulla kuten haluan. Pieni lapsi tässä kohtaa sekoittaisi mun suunnitelmat esim. matkustamisen suhteen.

Jos kuitenkin jostain ihmeellisestä syystä tulisin raskaaksi, niin en tekisi aborttia, jos lapsi vaikuttaisi terveeltä. Mutta elämä meni näin. Sori pitkä vuodatus. Tämä on ollut todella kipeä asia elämässäni ja olen moneen kertaan itkenyt tätä asiaa.