Mies tuntuu olevan ihan kiinni minussa, alkaa jo ahdistaa
Pitkä suhde ja ollaan aina viihdytty paljon yhdessä. Muuttojen ja töiden myötä kuitenkin on nyt totuttu siihen, että asutaan puolet viikosta erillään. Tai siis, minä olen tottunut. Muutaman hyvin menneen vuoden jälkeen mies nyt jostain syystä alkanut takertua minuun, syytä en tiedä.
Jos ollaan erillämme, vaihdetaan aamulla viestillä huomenet. Päivän mittaan mieheltä tulee vähän väliä viestejä, kertoo kuulumisiaan tai mitä on tehnyt, voi laittaa vaikka viestin että kiitos ruuasta (eväät), hyvää oli. Ja kyselee, mitä minulle kuuluu.
Teen töitä kotona, ja usein vastaankin ettei kuulu mitään uutta tunnin takaiseen verrattuna.
Jos ollaan vuorokausi erillämme, mieheltä tulee sinä aikana pahimmillaan 20-30 viestiä ja lisäksi soittaa 2-4 kertaa illalla, töistä päästyään. Kyllä, olen sanonut että vähempi riittää, mutta joko loukkaantuu, tai sitten ei vaan kauaa muista asiaa montaa päivää, ja taas pukkaa viestiä. Aina en viitsi todellakaan edes vastata.
Nyt tuntuu että tämä ripustautuminen leviää muuhunkin elämään. Meidät kutsuttiin miehen suvun "iltajuhliin". Mies oli innoissaan että tapaa sukulaisia joita ei ole nähnyt aikoihin. Minua taas ei huvittaisi lähteä. Siihen menisi koko viikonloppu, koska matkaa on, ja tarvitsisin lepoa. Lisäksi jos jäisin kotiin, ei tarvitsisi stressata autossa olevasta koirasta.
Mutta mies on nyt tosi pettynyt jos en tulekaan, ja sanoi että hän sitten vaan käy siellä ja tulee samana päivänä takaisin. Siis, ajaa sinne yli 3 tuntia, on juhlassa selvinpäin pari tuntia, ja ajaa kotiin. En nyt ihan käsittänyt, kehotin että olisi siellä nyt rauhassa, juttelisi sukulaisten kanssa, ottaisi muutaman oluen ja jäisi yöksi, ja seuraavana päivänä sitten ajelee kotiin. Ei, hän ei jää sinne pidemmäksi aikaa, jos minä en tule. Ei halua, ei viihdy, haluaa mennä mun kanssani.
Anteeks, mutta en taas käsitä yhtään tätä hommaa. Mitä ihmettä?
Kommentit (11)
Meniköhän sun tarinassa roolit sekaisin?
Kuulostaa tosi raskaalta. Tuollainen yhtäkkinen takertuminen kyllä viittaisi siihen että mies on hölmöillyt jotakin ja huono omatunto nyt painaa.
En itse jaksaisi jatkuvaa viestittelyä ja soittelua. Siitä kyllä ottaisin nokkiini, jos toinen ei viitsisi lähteä mukaan oman sukuni juhliin.
Hän on yksinäinen, masentunut/uupunut tai huomaa sinun etääntyneen ja yrittää entistä enemmän. Voisiko olla myös luottamuspula?
Alussa oli joku muukin kuvio taustalla nyt pelkää menettävänsä sut. Tai siis tietää jo menettävänsä niin yrittää kovempaa. Menettämisen pelkoa ja käytös vaan kiihdyttää eroa. Huono itsetunto miehellä ei vaikuta henkisesti tasapainoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten miehet vielä ihmettelee, mistä tulee nimitys miesvauva.
Taidan pysytellä edelleen sinkkuna. Liian hapokasta olla parisuhteessa mun makuuni.
Totta. Sun makusi mukainen parisuhde on liian hapokas
Ensimmäisenä itse alat ottamaan etäisyyttä lopettamalla tuon eväiden teon miehelle ja annat itse hänelle tilaa. Sitten perustelet miehelle. Että on hyvä jäädä yöksi sukulaisten luo.
Mies pystyy itse elämään ja toimimaan kun annat hänelle tilaa. Juu ja joka viestiin ei ole syytä vastata mitenkään.
Vakavan keskustelun paikka. Kerro että tuollainen roikkuminen jo ahdistaa. Voi olla ettei mies edes itse tajua käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Sianjättöaika.
Emakon voi onneksi jättää milloin vaan
Ja sitten miehet vielä ihmettelee, mistä tulee nimitys miesvauva.
Taidan pysytellä edelleen sinkkuna. Liian hapokasta olla parisuhteessa mun makuuni.