Ystäväni lupaa aina nähdä

Mutta emme siltikään näe. On hirveästi lupausta ja pahoillaan oloa kun ei nähdä. Olen kyllä sanonut että minulle voi aina soittaa, ja kutsua kahville. Olen päivisin yksin kotona. Sitten tämä ns.ystävä kertoo kuinka kävi naapurissa kahvilla ja uimassa kaverin kanssa. Onko tuollainen enää oikeaa ystävyyttä? Oikein kehuu keiden kanssa kävi kahvilla. Tämä ns.ystävä edustaa erästä tiettyä uskon suuntaa. Olenkohan lie vääräuskovainen? Mistähän tällainen käytös voi johtua? Alkaa kyllästyttämään, eikä huvittaisi enää jutella hänen kanssaan.