Lue keskustelun säännöt.
Äiti haukkuu aikuisia lapsia toisilleen selän takana
03.08.2026 |
Otsikossa jo tulikin asia. Oma äiti siis arvostelee ja haukkuu aikuisia lapsiaan toisille sisaruksille selän takana. Olevinaan aina sen puolella jonka kanssa keskustelee. Uhriutuu myös kaikesta ja on marttyyri. On myös kertonut luottamuksellisia asioita eteenpäin. Välit todella tulehtuneet perheen kesken. Kenelläkään kokemusta tällaisesta ja mitä asialle voisi tehdä?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Kilpailuta lapsiasi heti pienestä asti. "Pyydä" tekemään jotain ja kerro kuinka toiset on parempia kun tottelee heti. Näin tietysti sanotaan kaikille tasapuolisesti muiden kuulematta.
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti tekee myös tuota samaa. Vanhemmiten hänestä on tullut ikävä juoruämmä. En tiedä mitä asialle voisi tehdä. En nyt ainakaan kerro vanhemmilleni mitään kuulumisiani enkä omia asioitani yleensäkään. Ja jos hän juoruaa veljeni perheen asioita, teen selväksi etten usko/ tai asia ei kuulu minulle ellei veli itse kerro.
Meillä kanssa iän myötä tapahtunut, ei nuorempana ollut tuommoinen
Itse olen ratkaissut asian niin, että kerron äidilleni vain asioita, joiden haluankin tulevan muiden ihmisten tietoon tai ei ainakaan haittaa asia.
Sille ei voi tehdä mitään. Ei muutu ei. Se on sairasta. Noin mun mutsi haukkui kilpaa yhden veljen kanssa. Ne haukkui aina sitä, joka ei ollut kuulemassa. Se on siis sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko äidillä vaitiolovelvollisuus? On se kohteliaampaa esittää kritiikki kautta rantain
Luonnevialta kuulostaa. Alkava muistisairauskin voi ilmentyä ilkeytenä ja epäasiallisena puheena. Toivottavasti sisarusten ja muiden perheenjäsenten kesken pystyy puhumaan avoimesti äidin käyttäytymisestä, ettei jää väärinymmärrystä ja katkeruutta kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti tekee myös tuota samaa. Vanhemmiten hänestä on tullut ikävä juoruämmä. En tiedä mitä asialle voisi tehdä. En nyt ainakaan kerro vanhemmilleni mitään kuulumisiani enkä omia asioitani yleensäkään. Ja jos hän juoruaa veljeni perheen asioita, teen selväksi etten usko/ tai asia ei kuulu minulle ellei veli itse kerro.
Minun äitini alkoi myös käyttäytyä noin, paheni vähä vähältä ja sitten olikin jo dementia. Lopetin kaikista henkilökohtaisista asioista puhumisen enkä kuunnellut juttuja muista. Talvella äiti kuoli ja saan itseni monta kertaa viikossa kiinni aikeesta soittaa äidille, sille äidille joka se oli ennen dementiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti tekee myös tuota samaa. Vanhemmiten hänestä on tullut ikävä juoruämmä. En tiedä mitä asialle voisi tehdä. En nyt ainakaan kerro vanhemmilleni mitään kuulumisiani enkä omia asioitani yleensäkään. Ja jos hän juoruaa veljeni perheen asioita, teen selväksi etten usko/ tai asia ei kuulu minulle ellei veli itse kerro.
Minun äitini alkoi myös käyttäytyä noin, paheni vähä vähältä ja sitten olikin jo dementia. Lopetin kaikista henkilökohtaisista asioista puhumisen enkä kuunnellut juttuja muista. Talvella äiti kuoli ja saan itseni monta kertaa viikossa kiinni aikeesta soittaa äidille, sille äidille joka se oli ennen dementiaa.
Otan osaa äitisi menetyksen johdosta. Mietin kanssa, voisiko kyse olla jonkin muistisairauden alkamisesta. Ei kyllä ole mitään muita oireita ja on ihan terävä päästään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi voi puhua ilkeästi selän takana joo. Pahimmat tekee sen päin naamaa, mutta sitä ei muut millään usko, sillä manipuloi ihmisiä niin taitavasti. Omat lapsetkin on pelkkiä pelinappuloita. Näin saa kätevästi marttyyrin ja uhrin roolin osakseen. Nauttii, kun muut kauhistee, kuinka oma lapsi on kääntänyt selkänsä, vaikka on itse niin hyvä vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti tekee myös tuota samaa. Vanhemmiten hänestä on tullut ikävä juoruämmä. En tiedä mitä asialle voisi tehdä. En nyt ainakaan kerro vanhemmilleni mitään kuulumisiani enkä omia asioitani yleensäkään. Ja jos hän juoruaa veljeni perheen asioita, teen selväksi etten usko/ tai asia ei kuulu minulle ellei veli itse kerro.
Minun äitini alkoi myös käyttäytyä noin, paheni vähä vähältä ja sitten olikin jo dementia. Lopetin kaikista henkilökohtaisista asioista puhumisen enkä kuunnellut juttuja muista. Talvella äiti kuoli ja saan itseni monta kertaa viikossa kiinni aikeesta soittaa äidille, sille äidille joka se oli ennen dementiaa.
Otan osaa äitisi menetyksen johdosta. Mietin kanssa, voisiko kyse olla jonkin muistisairauden alkamisesta. Ei kyllä ole mitään muita oireita ja on ihan terävä päästään
Kiitoksia. Skarppi meidän äitikin oli, mutta jälkeenpäin tajuttiin, että kaikenlaisia merkkejä oli kyllä ilmassa. Muistisairaus voi kai tulla aika hiipien ja ahdistaa varmasti sairasta itseäänkin. Mutta voihan kyse olla jostain muustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin tästä voisi päätell että kaikki äitimme olivat seinähulluja, ei kai nyt sentään.
Meidän edesmennyt äitimme oli ihana, hän kuunteli ja kertoi asioita, mutta minä olin se jolle määrättyjä asiota kenenkään ei saanut kertoa.
Joskus siskolta lipsahti, että veli sitä ja tätä, mutta äiti sanoi ettei saa puhua sulle siitä mitään :D
Kun olimme pieniä isälle ei saanut kertoa määrättyjä asioita, jo vaikkapa maitolasi kaatui, ihana äitimme.
Mummoni tarina on aika surullinen. Sota-aikana hän joutui isänsä sisaruksien, siis kolmen tätinsä, ja oman mummonsa luokse evakkoon. Mummoni vanhemmat olivat sodan vuoksi velvollisia olemaan muualla. Mummolleni kerrottiin hyvin paljon tarinoita hänen omasta äidistään ilkeästi, juoruillen ja mollasivat aivan kaiken hänessä. Kun mummon äiti sairastui keuhkokuumeeseen ja sairaalaan mummolleniselitettiin, miten pian on oma äitisi mullan alla ja joutaakin mennä. He palvoivat kyllä mummoni isää, omaa veljeään, joka oli täysin sokea tilanteen vaikutuksesta mummooni. Niinpä mummoni päätti, ettei hän ikinä anna omien lastensa tai puolisonsa puhua rumasti sukulaisitsaan ja se sääntö on pätenyt meillä sukupolvesta toiseen. Ei arvostella omia sisaruksia, ei heidän perheitään, ei muuta sukua ja pidetään suu kiinni.
Olen myös nähnyt miehen suvussa sen, mitä voi seurata kun anoppi saa mollata lapsiaan ja miniöitään /vävyjään selän takana. Se kuulostaa tosi pahalta. Sairasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti tekee myös tuota samaa. Vanhemmiten hänestä on tullut ikävä juoruämmä. En tiedä mitä asialle voisi tehdä. En nyt ainakaan kerro vanhemmilleni mitään kuulumisiani enkä omia asioitani yleensäkään. Ja jos hän juoruaa veljeni perheen asioita, teen selväksi etten usko/ tai asia ei kuulu minulle ellei veli itse kerro.
Minun äitini alkoi myös käyttäytyä noin, paheni vähä vähältä ja sitten olikin jo dementia. Lopetin kaikista henkilökohtaisista asioista puhumisen enkä kuunnellut juttuja muista. Talvella äiti kuoli ja saan itseni monta kertaa viikossa kiinni aikeesta soittaa äidille, sille äidille joka se oli ennen dementiaa.
Otan osaa äitisi menetyksen johdosta. Mietin kanssa, voisiko kyse olla jonkin muistisairauden alkamisesta. Ei kyllä ole mitään muita oireita ja on ihan terävä päästään
Kiitoksia. Skarppi meidän äitikin oli, mutta jälkeenpäin tajuttiin, että kaikenlaisia merkkejä oli kyllä ilmassa. Muistisairaus voi kai tulla aika hiipien ja ahdistaa varmasti sairasta itseäänkin. Mutta voihan kyse olla jostain muustakin.
Minkälaisia merkkejä sairaudesta teillä tuli? Osaan tosi hyvin samaistua tuohon, että tekisi mieli soittaa äidille joka joskus oli.
Näiden kanssa pitää keskustella vain sanoilla: niin, jaa sekä OK.
Minun äiti tekee myös tuota samaa. Vanhemmiten hänestä on tullut ikävä juoruämmä. En tiedä mitä asialle voisi tehdä. En nyt ainakaan kerro vanhemmilleni mitään kuulumisiani enkä omia asioitani yleensäkään. Ja jos hän juoruaa veljeni perheen asioita, teen selväksi etten usko/ tai asia ei kuulu minulle ellei veli itse kerro.