Mies tarkkailee ilmeitäni ja analysoi ja matkii niitä

Vierailija kirjoitti:

Et kai ole mennyt naimisiin hänen kanssa ? En kestäisii tuollaista käytöstä

Usein pikkupojat matkivat äidin ilmeitä kun ärsyttää? 

Mutta kun se mies on muuten aivan ihana! Ja miten ihmeessä sinä pärjäisit ilman tuota miestä, etkä varmaan kelpaisi kenellekään muulle.

Siinäpä monta hyvää syytä sietää mokomaa.

Mun entinen pomo oli tuollainen. En piitannut. Kymmenen vuotta kestin, sitten hän sai potkut. Ei kylläkään kiusaamisen takia, vaan jäi kiinni muusta keplottelusta. 

Luulisi, että ukossa on muutakin vikaa, eihän tuo tervettä ole!  Älä vaan ala sopeutua ja nauraa mukana sitä, miten typerältä näytät.  Tai pienentämään itseäsi.  Mä loukkaantuisin jos mua pilkattaisiin päin naamaa ja vielä toistuvasti!  Toivottavasti AP:n viesti on provo, toisaalta tiedän, että tälläisiäkin pikkumiehiä on olemassa. Jätä se!

Vierailija kirjoitti:

Narsistin hommaa.EXäni harrasti tuota.Seuraava vaihe on sitten se että hän "tietää"mitä ajattelet ja keksii aivan älytöntä draamaa ja riitaa.Kun kuuntelet vaikka jotain lempibiisiäsi niin hänpä on varma että muistelet silloin jotain nuoruuden rakkauttasi.Ja jos kiellät niin hänen mielestään se koira älähtää mihin kalikka kalastaa mutta jos olet hiljaa niin vaikeneminenpa onkin myöntämisen merkki!!????

Mulla meni juuri näin. Ensin oli tosiaan tuota muka huumorin varjolla olevaa ilmeilleni nauramista, jonkinlaista itsetuntoni lyttäämistä. Myöhemmin jokaisella ilmeelläni oli jokin salainen tarkoitus. Jos olin ajatuksissani täysin normaali ilme naamallani, olin exän mielestä "taas vihainen", sana "taas" viittasi tietenkin hänen edelliseen virheelliseen tulkintaansa normaalista ilmeestäni ja exän hämärällä logiikalla se todisti että hän oli oikeassa. Siitä hän vasta innostui kun olin väsynyt, oikein härkki ja kyseli että mikä nyt pännii, ja haastoi riitaa yksinään. Narsistin kanssahan on mahdollista tosiaan riidellä niin, että toinen osapuoli keksii molempien vuorosanat, itse ei tarvitse osallistua eikä sanoa yhtään mitään. Hyvällä päällä oleminenkaan ei kelvannut hänelle, kun se oli jotenkin häneltä pois, tai toisinaan syynä oli kuulemma todennäköisesti pettäminen. Tuollaisen tyypin kanssa ei voi voittaa ja aina sai miettiä teenkö nyt jotain väärin, tai olenko jotenkin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan vielä sano, että petipuuhiakin juontaa kuin luontodokkareita

Onneksi ei ollut kahvia suussa. Juon taas kahvia ja tuo oli niin paha kommentti että nauroin ääneen.

M.55

Tuollainen ukko luiskaan, jos kyselee perusteita, matki kysymystä ja ilmeitä.

Pistä ukko ulkoruokintaan.

Kuvottavaa kyttäystä sano sille et jos ei lopu niin minäpä sen lopetan. Saapi yksinänsä miettiä mikä tässä ny oli vikana mulla kun oli niin hauskaa. Ei muuten lopu ikinä pahenee vain.