Miksi mies suuttuu torjunnasta silmittömästi, varsinkin ruma mies?

Vierailija kirjoitti:

Miksi nainen suuttuu torjunnasta silmittömästi, varsinkin ruma nainen?

Koska se voi.

Se suuttuu siksi, koska on ruma, tyhmä ja persaukinen nysäkulli. Vituttaahan se. Jos se olisi rikas ja komea alfa, eihän sen tarttisi mitään vongata vaan vain ehkä hätistellä rumempia naisia jotka tulevat kilvan tyrkyttämään itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin ärsyttävää, kun täysin mitättömän näköinen mies ja ennen kaikkea henkisesti ääliö, yrittää tulla iskemään, eikä ymmärrä, että ei kiinnosta. Alkaa jauhaa jotain sontaa eikä tajua häipyä maisemia pilaamasta. Naiset, joilla ei ole mitään vetovoimaa, on sen verran fiksuja, että eivät edes aloittaa mitään röyhkeitä iskuyrityksiä miehiin päin. 

Tämäpä se, naisille yleisempää liika itseään häpeily. Ei yritetä röyhkeydellä peittää, vaan vetäydytään.

Vierailija kirjoitti:

Kävi egon ja itsetunnon päälle.

Se on ihan ok, mutta se pettymyskiukku kannattaisi suunnata muualle. Vaikka muita yrittämään, mutta ei sitä lähintä näköpiirissä. Se ei koskaan toimi. Sekoaminen raivosta vain karkottaa muut mahdolliset kiinnostuneet. 

Tämän voi tulkita myös niin, että mies piti naista niin huonona vaihtoehtona että kiinnostuminen juuri hänestä piti olla varmaa. Se jos mikä e ole imartelevaa. Siksi heikko itsetunto miehellä on red flag.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nainen suuttuu torjunnasta silmittömästi, varsinkin ruma nainen?

Varsinkin lihava

Kukapa haluaisi tulla torjutuksi... ei miehet eikä naiset. Minusta kyse on enemmän siitä, että miten ja millä tavalla toinen ihminen "torjutaan". Sen voi tehdä hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. AP:n kuvailemalla henkilöllä voi olla jo paljon kokemusta torjutuksi tulemisesta ja todennäköisesti sitä on tehty myös hyvin huonolla ja itsetuntoa romuttavalla tavalla. Turhautuminen ja pettymys voi purkautua myös epämiellyttävänä käytöksenä. 
Toki on myös hankalia, epämiellyttävästi käyttäytyviä ja iso egoisia persoonia, mutta niitä on myös hyvännäköisissäkin ihmisissä. Ap:n kuvailema "rumuus" ei ole yhtä kuin epämiellyttävä. Ja pitäisi muistaa, että me kaikki ollaan ihmisiä, joilla on tunteet, joten voisimme olla vähän ystävällisempiä toisillemme. Voisi miettiä, että miten itse haluaisi tulla "torjutuksi" ja tehdä niin toiselle. Voi olla myös napakka olematta töykeä ja ystävällinen huumori pelastaa monta tilannetta.

Olen itse nainen ja silloin kun olin nuorempi ja vielä tuli jotain ehdotuksia joissakin tilanteissa, niin jos oli tarvetta "torjua", niin pyrin kyllä aina tekemään sen mahdollisimman ystävällisesti. Mieleeni on jäänyt joitakin sivusta seurattuja tilanteita, joissa näin joidenkin naisten torjuvan miesten lähestymistä (ihan asiallistakin) melko töykeästi. Muistan, että nuo tilanteet eivät olleet kivoja ja minua harmitti niiden miesten puolesta. Olen itse melko ujo ja minulta olisi kyllä vaatinut todella paljon rohkeutta, että itse olisin lähestynyt miehiä muualla kuin tansseissa naisten/sekahaun aikaan. Olisi ollut kamalaa, jos joku mies olisi torjunut minut yhtä töykeästi, kuin mitä näkemäni naiset torjuivat miehiä. Ehkä siksi itselläni ei ole kovin paljoa kokemuksia torjutuksi tulemisesta, koska en sen pelossa edes uskaltanut kovin paljoa  edes lähestyä miehiä. 

Eniten kohtaamisia miesten kanssa tuli silloin kun kävin tanssimassa lavoilla tai ravintoloissa. Harvoin oli tarvetta kieltäytyä, jos joku mies kävi hakemassa tanssimaan. Tykkäsin tanssimisesta ja lähdin kyllä tanssimaan eri ikäisten, -näköisten ja -taitoisten miesten kanssa. Arvostin oikeasti heidän rohkeuttaan lähestyä minua, koska tiedän miten vaikeaa se olisi ollut itselleni. Lähinnä jos hakija oli selkeästi niin humaltunut ettei tanssimisesta olisi tullut oikein mitään, niin silloin yleensä kieltäydyin, mutta silloinkin pyrin tekemään sen ystävällisesti ja vähän huumorilla höystettynä.

Onnekseni löysin nykyisen aviomieheni tanssimassa ollessa eikä sitten enää tarvinnut lähestyä muita miehiä. Itseasiassa häntä edeltäneet seurustelukumppanit ja "situationshipit" olen myös tavannut tanssin parissa. Siellä mielestäni kynnys lähestyä toista ihmistä on matalampi kuin monessa muussa tilanteessa ja siellä olen itsekin uskaltanut lähestyä miehiä enkä ole koskaan tullut töykeästi torjutuksi, onneksi.