Te joilla on hauskaa ystävien kanssa, kysymys
Päädyn aina ystävieni kanssa syvälliseen keskusteluun, jossa toimin terapeuttina. Jaksan kuunnella ihmisten murheet ja osaan lohduttaa. Mutta olen huomannut, että samat ihmiset tekevät jotakin hauskaa muiden ihmisten kanssa. En pääse niihin porukoihin. En kyllä kovin paljon jaksaisikaan mitään isoja ihmisporukoita, mutta voisi sitä joskus tehdä jotain muutakin kun olla olkapää jota vasten itkeä. Kaverit ovat aina onnellisia kun olen lohduttanut heitä ja sitten he menevät tekemään jotain hauskaa toisten kaverien kanssa ja minua ei kutsuta. Mistä tämä johtuu ja miten voisin olla myös hauskojen hetkien ystävä? Minulla käy oikeasti sellaista, että jos ihminen on ollut vaikka pitkään sairas, niin kun hän paranee niin hän ei enää ota yhteyttä minuun, vaikka olin sairauden ajan paras ystävä. Olen varmaan jotenkin masentavien hetkien ystävä.
Kommentit (12)
Hyvin kuvailtu ap ja samaa mieltä!
MInä kuuntelin aikani muiden murheita (baarissa), sitten kun itse kerroin omistani, niin ketään ei kiinnostanut kuunnella. Ei se ystävyys tai kaveruus kyllä ihan noin toimi! Niinpä, olen vähentänyt baareissa luuhaamista.
En ole mikään uliuli, valivali vaan on mulla hyviäkin "uutisia"/kerrottavaa. Ketään vaan ei tunnu kiinnostavan.
Kyllähän minä sen tiedän, et olen joskus rasittava; niin on monet muutkin.
Järjestä itse jotain hauskaa ja kutsu kaveri mukaan
Heivasin kaikki tälläiset ystävät elämästäni. On helpompi hengittää, parempi yksin kuin olla joku terapiapalvelu aina.
Mulla sama kokemus.
Nytkin eräs "ystävä" (jonka ilmainen yksipuolinen terapeutti olen ollut yli 20 vuotta, kyllästyin siihen kuormituttuani pahasti ja olen vähentänyt tietoisesti näkemistään) laittoi taas viestiä ja haluaisi nähdä. Nyt, pitkästä aikaa, päätin että ehkä jaksaisin häntä nyt tauon jälkeen tavata, vois olla kivakin, ja ehdotin meille kivaa tekemistä.
Vastaus oli tahmea, että ei, kun mennään mielummin vaikka kävelylle, että hän haluaisi että "voitaisiin jutella kuulumiset rauhassa". Eli hänellä on taas jotain sydämellään jonka haluaa minulle purkaa.
Aion perua tapaamisen.
Saan kyllä itsekin kerrottua omat murheeni, mutta päädyn aina ystävien kanssa johonkin syviin vesiin. En koe että ystävät sinänsä minua hyväksikäyttävät. Ehkä en vaan osaa pitää hauskaa ja jos jotain hauskaa on tarkoitus tehdä niin minua ei kutsuta. Voisitteko vähän neuvoa että miten pääsisin hauskempiin juttuihin kiinni. Hyvä idea oli se että järjestän itse jotain ja kutsun. Mutta pelkään että en "osaisi" olla hauska. ap
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea.
Vielä haluat erikseen asian ilmoittamalla kertoa keskittymiskykysi täydellisestä surkeudesta? Voi tiktokkaava nykynuoriso...
Sinä suosit pieniä tilaisuuksia ja käyttäydyt ilottomasti, jolloin muille tulevat murheet mieleen ja sinä kutsuit, jotta he voivat jakaa surujaan. Teet kaikkesi, jotta ei olisi hauskaa.
Ei minulla ole koskaan ollut tuollaista terapeutin roolia. Varaystävänä minua on kyllä pidetty ja niihin olen stopin laittanut, kun olen huomannut.
Älä lähde siihen enää. Vaihda aihetta ja sano että jutellaan jostain hauskasta
Vierailija kirjoitti:
Sinä suosit pieniä tilaisuuksia ja käyttäydyt ilottomasti, jolloin muille tulevat murheet mieleen ja sinä kutsuit, jotta he voivat jakaa surujaan. Teet kaikkesi, jotta ei olisi hauskaa.
Miten sitten pidetään hauskaa. Mitä sinä teet ystäviesi kanssa? Mistä puhutte?
Tuo on raskas rooli ja kantsii pohtia että oletko oikeasti kaveri vai joku tukikeppi näille ihmisille? t: saman kokenut niin usein