Onko muita viimeisillään raskaana olevia tai vauvojen äitejä?

Vaikka olikin jo toinen lapsi, niin synnytys PELOTTI!! Muuten raskaus meni hyvin, mutta minulla oli kauhea kuolemanpelko, siitä, että itse kuolen synnytyksessä ja lapset jäävät ilman äitiä:(( Hengissä selvisin<3 Ja vaikka synnytys oli pitkä, niin hyvin meni ja ihanat muistot jäivät<3

Ainahan synnytys pelottaa. Miten se käynnistyy, missä käynnistyy jne.. (ettei vaan kaupassa kassajonossa mene vedet, tule komplikaatioita tms.)



Eka synnytys:

Käynnistettiin yliaikaisena. Sain tipan klo 11, supistukset alkoi klo 13, sain epiduraalin ja en siitä eteenpäin tuntenut mitään. Lievää kakkahätää tuntui supistuksen aikana. Ponnistin ekakerran klo 17 ja vauva syntyi 17. 35. Pari repeämää, johon tikit. Olin heti elämäni kunnossa, olisin voinut lähteä kotiin vaikka heti.



toka synnytys.

Yöllä alkoi supistukset, aamuöllä sairaalaan. Sain epiduraalin heti ja kivut hävis kokonaan. En tuntenut mitään, en niin mitään. Ponnistin kun käskettiin ja vauva syntyi 10 minuutin ponnistelun jälkeen. Taas olisin voinut lähteä kotiin vaikka heti.

Ei repeytymiä.



kolmas synnytys.

Supistukset alkoivat kotona klo 18.

Sairaalaan lähdettiin klo 17.

sairaalassa klo 17. 45 ja todettiin että saliin vaan, 6cm auki. En ollut kipeä, vain hieman poltteli vatsaa.

Klo 20. 50 pyysin epiduraalia koska sattui. Lääkäri tuli klo 20. 55 ja sanoi ettei epiduraalia voi antaa koska olen täysin auki ja vauvan pää tuntuu. Kertaponnistus ja vauva syntyi 20. 59

Taas olisin voinut lähteä kotiin heti salista



neljäs:

Supistukset alkoivat klo 17

Sairaalaan klo 20, 7cm auki.

klo 21. 55 pyysin epiduraalia koska silloin vasta sattui. Kätilö tarkisti tilanteen, sanoi ettei epiduraalia ehdi antaa ja käski ponnistaa. Vauva syntyi kertaponnistuksella klo 21. 56

Ja taas olisin voinut lähteä kotiin heti salista =)

vaikka kesti 18 tuntia ja avautuminen oli tosi tuskaa. Ponnistus helppoa.



Ei pelota synnytys, nyt viimeisilläni odotan toista ja tahdon jo synnyttämään!

Nyt vasta huomasin ison virheen tekstissäni! Siis yksi ainoa numero väärin, mutta muuuttaa koko tekstin sisällön..

Vierailija:

vaikka heti.

kolmas synnytys.

Supistukset alkoivat kotona klo 18.

Sairaalaan lähdettiin klo 17.

sairaalassa klo 17. 45 ja todettiin että saliin vaan, 6cm auki. En ollut kipeä, vain hieman poltteli vatsaa.

Klo 20. 50 pyysin epiduraalia koska sattui. Lääkäri tuli klo 20. 55 ja sanoi ettei epiduraalia voi antaa koska olen täysin auki ja vauvan pää tuntuu. Kertaponnistus ja vauva syntyi 20. 59

Taas olisin voinut lähteä kotiin heti salista

Siis supistukset alkoivat [color=deeppink] [b] KLO 16 [/color] [/b] eikä klo 18 =)

Tunnin olin kotona ja varmistin, että supistukset ovat säännöllisiä, ja olivathan ne, ensin tasan 5 min välein ja tiheni koko ajan, lähdön aikaan jo 3 min välein.

Eka synnytys todella hirveä.

Käynnistettiin ennenaikaisena raskausmyrkytyksen vuoksi täysin epäkypsässä tilanteessa. Supistukset heti alusta hyvin tiheitä ja todella kivuliaita. Korkea verenpaine oli esteenä useimpien kivunlievityskeinojen käytölle. Epiduraali oli mahdollinen mutta sen antoa pitkitettiin mahdollisimman kauan syntyvän lapsen keskosuuden vuoksi. Päätin ettei ikinä lapsia enää. Synnytys kummitteli mielessä pitkään päivin ja öin.



Kolme vuotta myöhemmin olin uudelleen raskaana, synnytys pelotti ja pelot varjostivat koko raskausaikaa. Synnytys käynnistyi itsestään, koko ajan pelkäsin pahimman vaiheen alkamista. Sitä ei koskaan tullut. Synnytyksen avautumisviahe oli vain pari tuntia, supistuskivut ehkä vain puolet edelliseen synnytykseen verrattuna. Jälkeenpäin oli outo tyhjä olo, voiko synnytys olla tällainenkin...

supistukset alkoivat, niin lähettiin sairaalaan. Sain epiduraalin ja olo oli mahtava sen jälkeen. Sitten yhtäkkiä sanottiin et saan ponnistaa ja kohta lapsi syntyi. Ihana kokemus.



Toka lapsi.

Supistukset alkoi, täysillä sairaalaan. Päästiin saliin ja lapsi syntyi samantien. Synnytys oli lyhyt mutta helvettiä. KAMMO jäi