Mitä mieltä olet lasten kasvattamisesta ja nimeämisestä sukupuolineutraalisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä kannalla olen sukupuolineutraalin kasvatuksen puolella, että lapsia ei väkisin pakoteta tiettyyn rooliin tai pukeutumaan/leikkimään tietyllä tavalla; esim. tytöt saa leikkiä autoilla, tai pojat nukeilla. Toisaalta on mielestäni hyvä tiedostaa ja opettaa lapsille, että sukupuolten välillä on eroavaisuuksia. 

Sukupuolineutraaleista nimistä nyt en ole erityisesti mitään mieltä, onhan ne esim. englanninkielisissä maissa aika yleisiä.

Ihan kuin olisi joku uusi juttu että tytötkin leikkii autoilla, ei minun lapsuudessa kukaan kertonut millä leikitään, leikin nukeilla, autoilla, pyssyillä, veneillä jne. Minun lapset saivat myös valita itse lelunsa kyllä poikia veti puoleensa kaikki äänetkäät autot jne 

Ei se mikään uusi juttu olekaan. Ja tämä oli nyt vain esimerkki. Hienoa jos olet itse saanut valita millä leikit. Mutta kyllä jotkut vanhemmat aika tarkasti haluavat määritellä miten lapset käyttäytyy sukupuolen perusteella, eivätkä anna lapsen olla oma itsensä, ja se on mielestäni väärin. Enkä tarkoita sitä, että tytöt ja pojat eivät saisi käyttäytyä eri tavalla, vaan nimenomaan että vanhemmat väkisin haluavat erotella, että tyttöjen kuuluu olla tällaisia, ja poikien tällaisia, ilman että mennään lapsen ehdoilla.

Valitettavasti tilanne on sellainen nyt. Aikaisemmin lapset saivat olla vapaasti sitä, mitä olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkälle pärjää, kun kasvattaa ensisijaisesti ihmisen.

Me olemme kuitenkin tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia. Ei sitä voi järkevästi kieltää. On tyttöjen sosiaalitilat, on tyttöjen menkat, on tyttöjen vartalo, on poikien vartalo ja niiden erot. Ne tulee vastaan väistämättä. Miksi ihmeessä asiaa pitäisi edes yrittää neutralisoida. 

Ensisijaisesti oli sulle sitten liian vaikea sana ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolineutraali kasvatus on ihan normaali kasvatus. Kasvatetaan lapsista yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Minut ja veljeni on kasvatettu "sukupuolineutraalisti" tosin siihen aikaan (90-luvulla) se oli ihan vaan kasvatusta. Meillä ei ollut mitään poikien ja tyttöjen leikkejä tai miesten ja naisten töitä vaan kaikki perheessä teki sitä mistä tykkäsi. Isä teki ruoan, äiti hoiti raha-asiat, minä kiipeilin puissa ja veli soitti pianoa. 

Olisit nyt vähän hillinnyt mielikuvitustasi, nyt juttu meni överiksi. Varmaan teillä oli lemmikkieläimetkin vastakkaisen sukupuolen rooleissa. Valovuosiin ei enää ole ollut tyttöjen ja poikien leikkejä vanhempien tai yhteiskunnan opettamana, niitä kyllä on mutta se johtuu tyttöjen ja poikien eroista. Samoin töiden jakautuminen, naiset ja miehet hakeutuvat eri aloille ihan oman mielenkiinnon pohjalta, ei minkään yhteiskunnallisten normien tai sosiaalisen paineen vuoksi. 

Olen kasvattanut omat 80 -luvulla syntyneet lapseni samalla tavalla, mutten pakottanut mihinkään neutraaliuteen. Opetin niin pojan kuin tytön ajamaan mopolla, korjaamaan kaikkea ja tarjosin samoja harrastuksia. Silti tyttö oli jo nuoresta asti tarkka ulkonäöstään, tykkäsi mekoista ja käytti niitä ulkoleikeissäkin ja on aikuisena huoliteltu kaunotar, joka kyllä ajaa prätkällä. Poika enempi nörtti, joka on spesiaali tietotekniikassa. Ja kyllä se jako tyttöihin ja poikiin tulee vastaan tosi pienenä, kun he haluavat tietää miksi heillä on erilaiset värkit ja murrosiässä erot vain kasvaa, niin fyysisesti kuin aivojen/henkisesti osalta. Tottakai yksilöpoikkeamia on, mutta keskiarvona erot on kyllä olemassa ja miksei saisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole parhaaksi. Lapsi saa sukupuolen syntyessään, ja siihen tulee tukea, jotta oma identiteetti pääsee syntymään. Kyllä lapsi sanoo itse, jos jokin on väärin. Siihen voi aluksi suhtautua neutraalisti, mutta jos murrosiän jälkeen edelleen lapsi kokee sukupuolensa vääräksi niin kyllä sitten voi tukea. 

Millä tavalla "tukea"? Kun se sukupuoli ei määritä yksilöä. Jokainen ihminen on omanlaisensa yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolineutraalia kasvatusta ei ole jotkut lelut tai vaatteet. Se on sitä, että lapselle ei kerrota hänen sukupuoltaan. Kaikki tyttö ja poika - sanat kielletään. Se on hyvin haitallista. Lapsi on sekaisin identiteetistään.

 Kasvatukseen kuuluu myös omaan sukupuoleen kasvattaminen ja kasvaminen. Tytöillä ja pojilla on omat roolit. Sitä ei pidä kiistää, peitellä ja muuttaa. Perheessäkin äidillä ja isällä on roolit. Pahimmissa sulupuolineutraaleissa perheissä nekin tosin on peitetty siten, että lapsi kutsuu vanhempiaan nimillä. Hyvin haitallista. 

Eihän äidin ja isän tarvitse olla mitään roolimarkkereita. Ne ovat vain kutsumanimiä, mikäli perheessä ei mitenkään erotella naisten ja miesten töitä.

Suurin osa vastaajista ei näytä tietävän mitä sukupuolineutraalius tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkälle pärjää, kun kasvattaa ensisijaisesti ihmisen.

Me olemme kuitenkin tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia. Ei sitä voi järkevästi kieltää. On tyttöjen sosiaalitilat, on tyttöjen menkat, on tyttöjen vartalo, on poikien vartalo ja niiden erot. Ne tulee vastaan väistämättä. Miksi ihmeessä asiaa pitäisi edes yrittää neutralisoida. 

Ensisijaisesti oli sulle sitten liian vaikea sana ymmärtää.

Ei ollut, muttei viitsi itsestään selvästä asiasta vääntää. Hassua, että joku edes nostaa sellaisen esille. 

Manipulointi transiuttamiseen on pahinta mitä vanhempi voi lapsen kasvatuksessa tuolta osin tehdä,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolineutraali kasvatus on ihan normaali kasvatus. Kasvatetaan lapsista yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Minut ja veljeni on kasvatettu "sukupuolineutraalisti" tosin siihen aikaan (90-luvulla) se oli ihan vaan kasvatusta. Meillä ei ollut mitään poikien ja tyttöjen leikkejä tai miesten ja naisten töitä vaan kaikki perheessä teki sitä mistä tykkäsi. Isä teki ruoan, äiti hoiti raha-asiat, minä kiipeilin puissa ja veli soitti pianoa. 

Olisit nyt vähän hillinnyt mielikuvitustasi, nyt juttu meni överiksi. Varmaan teillä oli lemmikkieläimetkin vastakkaisen sukupuolen rooleissa. Valovuosiin ei enää ole ollut tyttöjen ja poikien leikkejä vanhempien tai yhteiskunnan opettamana, niitä kyllä on mutta se johtuu tyttöjen ja poikien eroista. Samoin töiden jakautuminen, naiset ja miehet hakeutuvat eri aloille ihan oman mielenkiinnon pohjalta, ei minkään yhteiskunnallisten normien tai sosiaalisen paineen vuoksi. 

 

Olen kasvattanut omat 80 -luvulla syntyneet lapseni samalla tavalla, mutten pakottanut mihinkään neutraaliuteen. Opetin niin pojan kuin tytön ajamaan mopolla, korjaamaan kaikkea ja tarjosin samoja harrastuksia. Silti tyttö oli jo nuoresta asti tarkka ulkonäöstään, tykkäsi mekoista ja käytti niitä ulkoleikeissäkin ja on aikuisena huoliteltu kaunotar, joka kyllä ajaa prätkällä. Poika enempi nörtti, joka on spesiaali tietotekniikassa. Ja kyllä se jako tyttöihin ja poikiin tulee vastaan tosi pienenä, kun he haluavat tietää miksi heillä on erilaiset värkit ja murrosiässä erot vain kasvaa, niin fyysisesti kuin aivojen/henkisesti osalta. Tottakai yksilöpoikkeamia on, mutta keskiarvona erot on kyllä olemassa ja miksei saisi olla.

Ei kai kukaan muutenkaan kasvata lastaan keskiarvona, vaan yksilönä. 

Ainakaan toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Pojat ovat homoja puberteettiin saakka ja parhaita kavereita keskenään. Tytöt ovat heidän mielestään "yöks"

Onneksi murrosikää voidaan siirtää ja jopa estää hormonilääkityksellä.

Tytöt ja pojat voivat olla parhaita kavereita vielä päiväkodissa, mutta koulussa valitettavasti opitaan, että tytöt tai pojat ovat "yöks".

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei näytä tietävän mitä sukupuolineutraalius tarkoittaa.

Kyllä suurin osa tietää, mutta ymmärtävät että se on käsitteenä faktojen kieltämistä ja ajatuksena hullu. Sana "sukupuolineutraalius" on jo itsessään paradoksinen.

Meidän sukunimi on Jortikka, niin annettin lapselle nimeksi Nanny Heppi Jortikka. Saa sitten itse valita kutsumanimensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolineutraali kasvatus on ihan normaali kasvatus. Kasvatetaan lapsista yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Minut ja veljeni on kasvatettu "sukupuolineutraalisti" tosin siihen aikaan (90-luvulla) se oli ihan vaan kasvatusta. Meillä ei ollut mitään poikien ja tyttöjen leikkejä tai miesten ja naisten töitä vaan kaikki perheessä teki sitä mistä tykkäsi. Isä teki ruoan, äiti hoiti raha-asiat, minä kiipeilin puissa ja veli soitti pianoa. 

Olisit nyt vähän hillinnyt mielikuvitustasi, nyt juttu meni överiksi. Varmaan teillä oli lemmikkieläimetkin vastakkaisen sukupuolen rooleissa. Valovuosiin ei enää ole ollut tyttöjen ja poikien leikkejä vanhempien tai yhteiskunnan opettamana, niitä kyllä on mutta se johtuu tyttöjen ja poikien eroista. Samoin töiden jakautuminen, naiset ja miehet hakeutuvat eri aloille ihan oman mielenkiinnon pohjalta, ei minkään yhteiskunnallisten normien tai sosiaalisen paineen vuoksi. 

 

Olen kasvattanut omat 80 -luvulla syntyneet lapseni samalla tavalla, mutten pakottanut mihinkään neutraaliuteen. Opetin niin pojan kuin tytön ajamaan mopolla, korjaamaan kaikkea ja tarjosin samoja harrastuksia. Silti tyttö oli jo nuoresta asti tarkka ulkonäöstään, tykkäsi mekoista ja käytti niitä ulkoleikeissäkin ja on aikuisena huoliteltu kaunotar, joka kyllä ajaa prätkällä. Poika enempi nörtti, joka on spesiaali tietotekniikassa. Ja kyllä se jako tyttöihin ja poikiin tulee vastaan tosi pienenä, kun he haluavat tietää miksi heillä on erilaiset värkit ja murrosiässä erot vain kasvaa, niin fyysisesti kuin aivojen/henkisesti osalta. Tottakai yksilöpoikkeamia on, mutta keskiarvona erot on kyllä olemassa ja miksei saisi olla.

Ei kai kukaan muutenkaan kasvata lastaan keskiarvona, vaan yksilönä. 

Ainakaan toivottavasti.

Ei tietenkään. Ja se yksilöllinenkin kasvatus huomioi rehellisesti, ettei ole mitään sukupuolineutraaliutta, vaan sukupuolia on kaksi ja erot ovat todelliset, joten niitä on turha yrittää häivyttää, edes kasvatuksessa. 

Lapselle voisi antaa nimeksi jonkin numeron. Olisi sukupuolineutraalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole parhaaksi. Lapsi saa sukupuolen syntyessään, ja siihen tulee tukea, jotta oma identiteetti pääsee syntymään. Kyllä lapsi sanoo itse, jos jokin on väärin. Siihen voi aluksi suhtautua neutraalisti, mutta jos murrosiän jälkeen edelleen lapsi kokee sukupuolensa vääräksi niin kyllä sitten voi tukea. 

Millä tavalla "tukea"? Kun se sukupuoli ei määritä yksilöä. Jokainen ihminen on omanlaisensa yksilö.

Sukupuoli on merkittävä osa identiteettiä, eikä se ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, että jokainen on oma yksilönsä ja persoonansa. Näet sen julkisessa keskustleussakin, jopa feministeille ja nimenomaan heille sukupuolen merkitys identiteetin osana on erityisen suuri. Se ei ole sitä kaikille, mutta sillä perusteella on turha yrittää häivyttää tätä faktaa. Samoin sukupuolia on kaksi, se on biologinen fakta, jota on myös turha yrittää kieltää ja vähätellä sen merkitystä, vaikka toiset kokevatkin olevansa muuta kuin miksi ovat syntyneet. Se ei muutu edes leikkelemällä.

En harrasta sukupuolineutraalia kasvatusta ja lapsilla on molemmilla sukupuolelleen tavalliset nimet. Mutta kumpikin saa tehdä mikä itseä kiinnostaa kunhan käyttäytyy ihmisiksi. Saa leikkiä barbeilla, riehua metsässä, hoitaa eläimiä, leipoa, siivota, rakennella robotteja, ihan sama minulle onko tyttöjen vai poikien touhuiksi laskettavia hommia. Molemmille koitan opettaa itsenäisessä elämisessä tarvittavia taitoja. Minusta yritettiin lapsena tehdä oikeanlaista naista, mutta en ole ikinä sopinut siihen muottiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolineutraali kasvatus on ihan normaali kasvatus. Kasvatetaan lapsista yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Minut ja veljeni on kasvatettu "sukupuolineutraalisti" tosin siihen aikaan (90-luvulla) se oli ihan vaan kasvatusta. Meillä ei ollut mitään poikien ja tyttöjen leikkejä tai miesten ja naisten töitä vaan kaikki perheessä teki sitä mistä tykkäsi. Isä teki ruoan, äiti hoiti raha-asiat, minä kiipeilin puissa ja veli soitti pianoa. 

Olisit nyt vähän hillinnyt mielikuvitustasi, nyt juttu meni överiksi. Varmaan teillä oli lemmikkieläimetkin vastakkaisen sukupuolen rooleissa. Valovuosiin ei enää ole ollut tyttöjen ja poikien leikkejä vanhempien tai yhteiskunnan opettamana, niitä kyllä on mutta se johtuu tyttöjen ja poikien eroista. Samoin töiden jakautuminen, naiset ja miehet hakeutuvat eri aloille ihan oman mielenkiinnon pohjalta, ei minkään yhteiskunnallisten normien tai sosiaalisen paineen vuoksi. 

 

Olen kasvattanut omat 80 -luvulla syntyneet lapseni samalla tavalla, mutten pakottanut mihinkään neutraaliuteen. Opetin niin pojan kuin tytön ajamaan mopolla, korjaamaan kaikkea ja tarjosin samoja harrastuksia. Silti tyttö oli jo nuoresta asti tarkka ulkonäöstään, tykkäsi mekoista ja käytti niitä ulkoleikeissäkin ja on aikuisena huoliteltu kaunotar, joka kyllä ajaa prätkällä. Poika enempi nörtti, joka on spesiaali tietotekniikassa. Ja kyllä se jako tyttöihin ja poikiin tulee vastaan tosi pienenä, kun he haluavat tietää miksi heillä on erilaiset värkit ja murrosiässä erot vain kasvaa, niin fyysisesti kuin aivojen/henkisesti osalta. Tottakai yksilöpoikkeamia on, mutta keskiarvona erot on kyllä olemassa ja miksei saisi olla.

Ei kai kukaan muutenkaan kasvata lastaan keskiarvona, vaan yksilönä. 

Ainakaan toivottavasti.

Ei tietenkään. Ja se yksilöllinenkin kasvatus huomioi rehellisesti, ettei ole mitään sukupuolineutraaliutta, vaan sukupuolia on kaksi ja erot ovat todelliset, joten niitä on turha yrittää häivyttää, edes kasvatuksessa. 

Ei, vaan että jokainen ihminen yksilö, jota sukupuoli ei määritä. 

Ymmärrätkö kuinka naurettava ajatuksesi on? 

"Koska keskimäärin pojat tykkäävät rajummista leikeistä kuin tytöt, niin ohjaan Veetin rajumpiin leikkeihin, vaikka hän tykkää piirtämisestä, koska hän on poika."

Sitähän tuo kuvaamasi kasvatus tarkoittaisi.

Eihän tuollaisessa ole mitään järkeä.

Sukupuolineutraalius tarkoittaa sitä, että lapsi saa toteuttaa itseään ilman että häntä rajoitetaan sukupuolensa takia.

Ei sitä, että sukupuolten olemassaolo tai niiden väliset KESKIMÄÄRÄISET erot kiistettäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole parhaaksi. Lapsi saa sukupuolen syntyessään, ja siihen tulee tukea, jotta oma identiteetti pääsee syntymään. Kyllä lapsi sanoo itse, jos jokin on väärin. Siihen voi aluksi suhtautua neutraalisti, mutta jos murrosiän jälkeen edelleen lapsi kokee sukupuolensa vääräksi niin kyllä sitten voi tukea. 

Millä tavalla "tukea"? Kun se sukupuoli ei määritä yksilöä. Jokainen ihminen on omanlaisensa yksilö.

Sukupuoli on merkittävä osa identiteettiä, eikä se ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, että jokainen on oma yksilönsä ja persoonansa. Näet sen julkisessa keskustleussakin, jopa feministeille ja nimenomaan heille sukupuolen merkitys identiteetin osana on erityisen suuri. Se ei ole sitä kaikille, mutta sillä perusteella on turha yrittää häivyttää tätä faktaa. Samoin sukupuolia on kaksi, se on biologinen fakta, jota on myös turha yrittää kieltää ja vähätellä sen merkitystä, vaikka toiset kokevatkin olevansa muuta kuin miksi ovat syntyneet. Se ei muutu edes leikkelemällä.

Ei, kun nimenomaan sinulle se sukupuolen merkitys on suuri. Älä projisoi omaa ajatteluasi muihin, kiitos.

Pojan identiteetille voi olla tärkeää se että hän on poika. Hän voi silti haluta pukeutua mekkoon ja meikata. Moni ei tunnu ymmärtävän että se on kaikki yhteiskunnan ja kulttuurin opettamaa että millainen tytön tai pojan kuuluu olla. 

Moi! Minä olen Lehti ja sisarusteni nimet ovat Verso, Nuppu ja Silmu. Olemme kaikki iloisia, yksikotisia, vegetatiivisessa tilassa olevia nuoria!

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vastaajista ei näytä tietävän mitä sukupuolineutraalius tarkoittaa.

Sukupuolineutraalius tarkoittaa kaikille sukupuolille tarkoitettua tai soveltuvaa asiaa. Näin minä sen ymmärrän.

Koulussakin varmaan pyritään tähän, mutta aina se ei onnistu. Olen seurannut peruskoulun opettajaa, joka todennäköisesti tiedostamattaan pukee tyttönsä vaaleanpunaiseen ja poikansa siniseen. Samoin on harrastusten osalta. Isä harrastaa aina pojan kanssa ja äiti tytön. Ei hyvä.