Lue keskustelun säännöt.
Mies 50+: Kulissiavioliitto, seksittömyys ja sivusuhteet – onko tämä myös naisten ongelma ja voiko löytää salasuhteen tunneyhteydellä?
24.07.2026 |
Olen yli 50-vuotias mies Lounais-Suomesta ja mietin joskus, onkohan monta kaltaistani kohtalontoveria, jotka haluaisivat ja jopa yrittävät erota nykyisestä puolisostaan, mutta eivät pysty erinäisistä syistä. Syitä saattavat oma esimerkiksi pelko heittäytyä kokonaan uuteen elämäntilanteeseen, halu säilyttää lapsille ”turvallinen” kasvuympäristö, yhteinen liiketoiminta, suvun paineet, taloudellisen tilanteen tai sosiaalisen aseman heikkeneminen, sosiaalinen paine, kunniavelan tunne, huoli puolison tulevaisuudesta jne. Itselleni osuu suurin osa edellä mainituista, mitä korostaa se, että puolisoni laittaa eroa vastaan kynsin ja hampain sekä yrittääpä vielä manipuloida lapsiakin puhumaan eroa vastaan. Meille erikoista on ehkä se, että olen jo kahdesti lähtenyt yhteisestä kodista useammaksi vuodeksi omaan asuntoon, mutta joutunut palaamaan, kun puolisoni on saanut jostain taas pihtiotteen, jolla on päässyt minua kiristämään. Useinmiten se on liittynyt lasten hyvinvointiin. Seksiä meillä ei ole ollut pitkään aikaan, mutta puolisoni on riittävän tyytyväinen ns. ”edustusvaimon” rooliin koulutetun, komeahkon ja menestyneen miehen rinnalla, vaikka töissä käykin. Myös elämämme muut ulkoiset puitteet ovat enemmän kuin kadehdittavat sen enempää asiaa erittelemättä. Vaimoni ei tietystikään halua luopua näistäkään ”eduista”. Uskon kuitenkin myös, että puolisollani on oikeasti kiintymystä ja jopa rakkautta minua kohtaan, vaikka hän tietää sivusuhteistani, joista hieman lisää jäljempänä. Kun olen joskus vieraille ihmisille tilanteestani avautunut, ei ymmärrystä ole paljon herunut ja lähinnä olen saanut helppoja heittoja lähteä eroprosessiin. Lähipiiristä sen sijaan on tullut enimmäkseen ymmärrystä, koska heille tilanne avautuu kokonaisvaltaisemmin ja selkeämmin.
Olemme käyneet monet pariterapiat ja yrittäneet oikeasti korjata suhdettamme, mutta on selvää, että tilanne ei tule ainakaan paranemaan, koska jo alunperin menimme naimisiin vääristä syistä ja erilaisuutemme on vuosien mittaan vain kasvanut.
Koska olen elänyt seksittömässä ja henkisesti uuvuttavassa liitossa, olen ajautunut sivusuhteisiin, mistä en ole varsinaisesti ylpeä, mutta itse ajattelisin tämän olevan inhimillisesti ymmärrettävää. Mietin eroa lähes päivittäin ja saattaa olla, että taas seuraavan kriisin yhteydessä maljani vuotaa yli ja päädyn lopulta avioerohakemuksen jättämään.
Salaseurankin löytäminen on haastavaa, koska en voi luvata ruusuista tulevaisuutta ja kuinka moni fiksu nainen haluaa oikeasti hypätä pelkkään salaiseen seksisuhteeseen miehen kanssa, jos kaikki pitää tehdä miehen aikataulujen ja mahdollisuuksien ehdoilla? Itselläni on taas iso kynnys maksaa seksistä, koska en hae pelkkää seksiä vaan myös läheisyyttä ja tunneyhteyttä seksikumppaniini. Sinänsä olen nuorekas, karismaattinen ja jopa komea, joten siltä osin speksit ovat kunnossa.
Kuten alussa totesin, olen miettinyt, kuinka moni mahtaa olla samassa tilanteessa - ja myös sitä, onko tämä pelkkä miehen ongelma vai onkohan naisia, jotka tuskailevat samojen murheiden ja ongelmien kanssa?
Toki myös kiinnostaa, miten ihmiset ovat tämän seksipuolen hoitaneet vastaavissa tilanteissa, jos kohtalontovereita löytyy?
Kommentit (45)
Mies, joka ei ole välittänyt vuosiin vaimostaan, ei tule välittämään kenestäkään.
Ei ole kylmiä naisia, on vain laiskoja, itsekkäitä miehiä.
Ota ero, ole edes kerrankin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh parempi se ero on kuitenkin kun joka päivä kärsiä.
Ja miksi haluat tunneyhteyttä, jos elämäsi on vaimon kanssa? Eli et itsekään tiedä mitä haluat tai odotat että joku vie jalat alta että et vaan jäisi huonompaan tilanteeseen..
Kumpi oli ensin muna vai kana?
Johtuuko seksittömyys avioliitossa sivusuhteista?
Miksi vaimoa ei voi houkutella seksiin?
Vierailija kirjoitti:
Noh parempi se ero on kuitenkin kun joka päivä kärsiä.
Ja miksi haluat tunneyhteyttä, jos elämäsi on vaimon kanssa? Eli et itsekään tiedä mitä haluat tai odotat että joku vie jalat alta että et vaan jäisi huonompaan tilanteeseen..
Tämä on klassinen esimerkki siitä, miten mies petaa itselleen uuden naisen, ennen kuin uskaltaa erota.
Ap, ymmärrän paremmin kuin hyvin tilanteesi. Olen nainen, jolla vastaava tilanne. Ulkopuolisen on helppo sanoa, että eroa. On yritetty erota, mutta lapsen etu on ajanut oman edun edelle. Seksi asia on myös hankala naisillekin. Vieraissa ei haluaisi käydä, mutta ilmankin on vaikea olla. Toisille lähteminen pitkästä suhteesta on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän paremmin kuin hyvin tilanteesi. Olen nainen, jolla vastaava tilanne. Ulkopuolisen on helppo sanoa, että eroa. On yritetty erota, mutta lapsen etu on ajanut oman edun edelle. Seksi asia on myös hankala naisillekin. Vieraissa ei haluaisi käydä, mutta ilmankin on vaikea olla. Toisille lähteminen pitkästä suhteesta on helpompaa.
Miksi et viettele miestäsi?
Nalkutitko miehesi impotentiksi?
Suurin osa jää tuollaiseen tilanteeseen ja tyytyy elämään kulissia, koska se on olevinaan helpoin ratkaisu.
Valitset sitten miten vain niin et voi tietää mitä toinen ratkaisu olisi pitänyt sisällään. Jos mikään ei muutu niin minkälaisena näet elämäsi olevan viiden vuoden päästä?
Elämä pitää elää valintojen kautta eikä etukäteen voi kuitenkaan lopulta tietää mitään. Olettaa ja arvailla voi. Kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän paremmin kuin hyvin tilanteesi. Olen nainen, jolla vastaava tilanne. Ulkopuolisen on helppo sanoa, että eroa. On yritetty erota, mutta lapsen etu on ajanut oman edun edelle. Seksi asia on myös hankala naisillekin. Vieraissa ei haluaisi käydä, mutta ilmankin on vaikea olla. Toisille lähteminen pitkästä suhteesta on helpompaa.
Miksi et viettele miestäsi?
Nalkutitko miehesi impotentiksi?
En ole ikinä nalkuttanut. Olen joskus hänet vietellytkin ;-)
Pahoittelut, että et ole saanut kovin laadukkaita vastauksia, mutta niitä ei tällä palstalla ole liiaksi tarjolla muutoinkaan...
Osasit hyvin kuvailla tilannettasi ja tekstistä huomaa, että olet pohtinut asiaa paljon ja monelta kannalta. kirjoituksestasi saa käsityksen, että olet älykäs ja empatiakykyinen mies (mm. huoli puolisosi tulevaisuudesta on yksi eroa jarruttavista tekijöistä). En puolustele sivusuhteitasi, mutta katson tilannettasi kokonaisuutena.
Ymmärrän näkökulmasi ja sen miten monet asiat vaikuttavat siihen, että eroaminen on vaikeaa. Osaan myös kuvitella miksi vaimosi ei halua erota. Saavutetuista eduista ja elintasosta on vaikea luopua kenen tahansa.
Minulla on tästä omakohtaista kokemusta ja näkemystä, joten siksi ymmärrän tilannettasi ehkä paremmin kuin moni muu vastanneista.
Uskon, että ero on teidän tapauksessa ainoa "oikea" ratkaisu kaiken sen perusteella mitä kerroit, mutta ymmärrän miten vaikea siihen prosessiin on lähteä. Se tulee olemaan pitkä ja kivinen tie, mutta huomaat myöhemmin, että ratkaisusi oli oikea ja olosi on helpottunut. Luulen, että olosi helpottuu jo heti kun saatte eropäätöksen tehtyä.
Minulla ei ole oikein vinkkejä miten saisit vaimosi suostumaan eroon, mutta luulen, että empatia/myötäeläminen ja "siiman antaminen" eivät ainakaan haittaa.
Mielestäni pariterapiassa voi käydä myös sen vuoksi, että saisitte eroprosessin sujumaan mahdollisimman hyvin ja käsitellä eroon liittyviä vaikeita asioita siellä terapiassa ulkopuolisen läsnä ollessa.
Toivon teille molemmille uskallusta, kärsivällisyyttä ja haastavien aikojen sietokykyä. Asiat kyllä aikanaan järjestyvät, mutta valmistaudu, että haastavat ajat voivat kestää esim. parikin vuotta, mutta sitten kun viimein helpottaa, niin olet varmasti tyytyväinen ratkaisuun. Meillä on vain tämä yksi elämä.
Toivon kaikkea hyvää ja nykyistä tilannetta parempaa sekä sinulle että vaimollesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän paremmin kuin hyvin tilanteesi. Olen nainen, jolla vastaava tilanne. Ulkopuolisen on helppo sanoa, että eroa. On yritetty erota, mutta lapsen etu on ajanut oman edun edelle. Seksi asia on myös hankala naisillekin. Vieraissa ei haluaisi käydä, mutta ilmankin on vaikea olla. Toisille lähteminen pitkästä suhteesta on helpompaa.
Eikä tarvitse edes olla erityisen pitkä suhde, eikä edes niitä lapsia. Itselläni on neljän vuoden suhde jossa on paljon ongelmia mutta sitten toisaalta taas paljon on hyvinkin. Jotenkin sitä ei vaan halua luovuttaa, varsinkin kun muistaa vielä niin hyvin sen miten rakastui, eihän siitä ole kuin hetki.
Tilanteeni ei ole toki verrattavissa. Ei tämä kulissiliitto ole. Mutta ei se lähteminen aina niin helppoa ole kaikille. Eikä kyse ole mistään läheisriippuvuudestakaan, olen elänyt paljon sinkkuna ja aina yksin viihtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän paremmin kuin hyvin tilanteesi. Olen nainen, jolla vastaava tilanne. Ulkopuolisen on helppo sanoa, että eroa. On yritetty erota, mutta lapsen etu on ajanut oman edun edelle. Seksi asia on myös hankala naisillekin. Vieraissa ei haluaisi käydä, mutta ilmankin on vaikea olla. Toisille lähteminen pitkästä suhteesta on helpompaa.
Ap:lle ja tälle kirjoittajalle.
Lapsen etu. Yleensä pitkitetään eroa vetoamalla lapseen. Lapselle ei kuitenkaan aina ole parhaaksi kulissivanhemmat kulissiliitossaan. Lapsi vaistoaa herkästi tunnelmia; kireän ilmapiirin vanhempien välillä, kylmät katseet tai katseet jotka eivät kohtaa, kiehuntapisteet, jolloin kumpikaan vanhempi ei jaksa pidätellä vaan syyttelyt ja piikittelyt räjähtävät ilmaan. Pinnan alla kytee ja ilmassa on jännitettä. Itse kärsin murrosikäisenä vanhempieni rakkaudettomasta liitosta. Minä olisin niin toivonut heidän rakastavan toisinaan. Jokaista hymyä, jokaista lämmintä katsetta ja pilkettä silmäkulmassa tarkkailin ja taltioin. Ja toivoin ja uskoin. Lopulta en jaksanut enää. Viihdyin enemmän ja enemmän ulkona, jottei olisi tarvinnut hengittää sitä piinaavaa ilmapiiriä. Toivoin lopulta vain, että eroasivat mahdollisimman pian. Erosivat sitten, kun olin täysi-ikäinen. Ajattelin tuolloin, että liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut, että et ole saanut kovin laadukkaita vastauksia, mutta niitä ei tällä palstalla ole liiaksi tarjolla muutoinkaan...
Osasit hyvin kuvailla tilannettasi ja tekstistä huomaa, että olet pohtinut asiaa paljon ja monelta kannalta. kirjoituksestasi saa käsityksen, että olet älykäs ja empatiakykyinen mies (mm. huoli puolisosi tulevaisuudesta on yksi eroa jarruttavista tekijöistä). En puolustele sivusuhteitasi, mutta katson tilannettasi kokonaisuutena.
Ymmärrän näkökulmasi ja sen miten monet asiat vaikuttavat siihen, että eroaminen on vaikeaa. Osaan myös kuvitella miksi vaimosi ei halua erota. Saavutetuista eduista ja elintasosta on vaikea luopua kenen tahansa.Minulla on tästä omakohtaista kokemusta ja näkemystä, joten siksi ymmärrän tilannettasi ehkä paremmin kuin moni muu vastanneista.
Uskon, että ero on teidän tapauksessa ainoa "oikea" ratkaisu kaiken sen perusteella mitä kerroit, mutta ymmärrän miten vaikea siihen prosessiin on lähteä. Se tulee olemaan pitkä ja kivinen tie, mutta huomaat myöhemmin, että ratkaisusi oli oikea ja olosi on helpottunut. Luulen, että olosi helpottuu jo heti kun saatte eropäätöksen tehtyä.
Minulla ei ole oikein vinkkejä miten saisit vaimosi suostumaan eroon, mutta luulen, että empatia/myötäeläminen ja "siiman antaminen" eivät ainakaan haittaa.
Mielestäni pariterapiassa voi käydä myös sen vuoksi, että saisitte eroprosessin sujumaan mahdollisimman hyvin ja käsitellä eroon liittyviä vaikeita asioita siellä terapiassa ulkopuolisen läsnä ollessa.
Toivon teille molemmille uskallusta, kärsivällisyyttä ja haastavien aikojen sietokykyä. Asiat kyllä aikanaan järjestyvät, mutta valmistaudu, että haastavat ajat voivat kestää esim. parikin vuotta, mutta sitten kun viimein helpottaa, niin olet varmasti tyytyväinen ratkaisuun. Meillä on vain tämä yksi elämä.Toivon kaikkea hyvää ja nykyistä tilannetta parempaa sekä sinulle että vaimollesi!
Kiitos asiallisesta kommentoinnista ja kyllä tässä ollaan parhaillaankin käymässä pariterapia-sarjaa sillä ajatuksella, että se helpottaisi myös vaimoani hyväksymään ajatuksen erosta ja ymmärtäisi enemmän minua sekä myös itseään. Ongelmista on aina helpompi puhua, kun läsnä on ulkopuolinen. Muutoin törmään seinään ja asioiden kieltämiseen sekä uhriutumiseen...
Huomasin myös kommenteista, ettei suurin osa ymmärtänyt syitäni olla eroamatta. Voin sen verran kertoa asiasta lisää, että yksi suurimpia esteitä oli vaimoni itsemurha-uhkailut, jos hänestä eroaisin. Tiedän, että tällaiset uhkailut ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä pelkkää teatteria ja osa minun manipulointia, mutta hän meni aika pitkälle näissä keräten jopa valmiiksi pillerokasoja jne. Ymmärrän, että tällainen ei ole tervettä käyttäytymistä, joten on aina mahdollista, että hän kuitenkin toteuttaisi uhkauksensa. Asiat eivät siis aina ole niin mustavalkoisia, mitä nopeasti voisi ajatella ja yksioikoisten kommenttien heittely on helppoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastenmielistä luettavaa.
Jatka liitossasi, kun kerran olet avioituessasi luvannut.
Selvittäkää välinne. Etsikää parempi terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut, että et ole saanut kovin laadukkaita vastauksia, mutta niitä ei tällä palstalla ole liiaksi tarjolla muutoinkaan...
Osasit hyvin kuvailla tilannettasi ja tekstistä huomaa, että olet pohtinut asiaa paljon ja monelta kannalta. kirjoituksestasi saa käsityksen, että olet älykäs ja empatiakykyinen mies (mm. huoli puolisosi tulevaisuudesta on yksi eroa jarruttavista tekijöistä). En puolustele sivusuhteitasi, mutta katson tilannettasi kokonaisuutena.
Ymmärrän näkökulmasi ja sen miten monet asiat vaikuttavat siihen, että eroaminen on vaikeaa. Osaan myös kuvitella miksi vaimosi ei halua erota. Saavutetuista eduista ja elintasosta on vaikea luopua kenen tahansa.Minulla on tästä omakohtaista kokemusta ja näkemystä, joten siksi ymmärrän tilannettasi ehkä paremmin kuin moni muu vastanneista.
Uskon, että ero on teidän tapauksessa ainoa "oikea" ratkaisu kaiken sen perusteella mitä kerroit, mutta ymmärrän miten vaikea siihen prosessiin on lähteä. Se tulee olemaan pitkä ja kivinen tie, mutta huomaat myöhemmin, että ratkaisusi oli oikea ja olosi on helpottunut. Luulen, että olosi helpottuu jo heti kun saatte eropäätöksen tehtyä.
Minulla ei ole oikein vinkkejä miten saisit vaimosi suostumaan eroon, mutta luulen, että empatia/myötäeläminen ja "siiman antaminen" eivät ainakaan haittaa.
Mielestäni pariterapiassa voi käydä myös sen vuoksi, että saisitte eroprosessin sujumaan mahdollisimman hyvin ja käsitellä eroon liittyviä vaikeita asioita siellä terapiassa ulkopuolisen läsnä ollessa.
Toivon teille molemmille uskallusta, kärsivällisyyttä ja haastavien aikojen sietokykyä. Asiat kyllä aikanaan järjestyvät, mutta valmistaudu, että haastavat ajat voivat kestää esim. parikin vuotta, mutta sitten kun viimein helpottaa, niin olet varmasti tyytyväinen ratkaisuun. Meillä on vain tämä yksi elämä.Toivon kaikkea hyvää ja nykyistä tilannetta parempaa sekä sinulle että vaimollesi!
Toisen osapuolen suostumista eroon ei tarvita, suomessa voi ihan yksin hakea eroa.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin myös kommenteista, ettei suurin osa ymmärtänyt syitäni olla eroamatta. Voin sen verran kertoa asiasta lisää, että yksi suurimpia esteitä oli vaimoni itsemurha-uhkailut, jos hänestä eroaisin. Tiedän, että tällaiset uhkailut ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä pelkkää teatteria ja osa minun manipulointia, mutta hän meni aika pitkälle näissä keräten jopa valmiiksi pillerokasoja jne. Ymmärrän, että tällainen ei ole tervettä käyttäytymistä, joten on aina mahdollista, että hän kuitenkin toteuttaisi uhkauksensa. Asiat eivät siis aina ole niin mustavalkoisia, mitä nopeasti voisi ajatella ja yksioikoisten kommenttien heittely on helppoa...
Höpö höpö. Huonon trollin huomaa siitä, että hän selittää ja selittää, mutta juuri kukaan ei jaksa kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin myös kommenteista, ettei suurin osa ymmärtänyt syitäni olla eroamatta. Voin sen verran kertoa asiasta lisää, että yksi suurimpia esteitä oli vaimoni itsemurha-uhkailut, jos hänestä eroaisin. Tiedän, että tällaiset uhkailut ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä pelkkää teatteria ja osa minun manipulointia, mutta hän meni aika pitkälle näissä keräten jopa valmiiksi pillerokasoja jne. Ymmärrän, että tällainen ei ole tervettä käyttäytymistä, joten on aina mahdollista, että hän kuitenkin toteuttaisi uhkauksensa. Asiat eivät siis aina ole niin mustavalkoisia, mitä nopeasti voisi ajatella ja yksioikoisten kommenttien heittely on helppoa...
Toivottavasti keskustelette tästä itsemurhalla uhkailusta terapiassa. Tuo uhkailu on henkistä väkivaltaa ja manipulointia. En näe, että teillä on mitään onnellisen suhteen aineksia enkä myöskään ymmärrä miksi vaimosi haluaa roikkua tilanteessa - kai hänkin voisi olla aidosti onnellinen jonkun muun kanssa. Turhaan odotat sitä seuraavaa kriisiä, joss kuppi menee nurin. Eikö olisi järkevämpää jättää se avioero harkitusti silloin, kun on tyyntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt et muka olisi trolli, niin suosittelen aikuistumista.
Joo, sama tuli mieleen, että voi reppanaa, kun ihan kamala vaimo hallitsee pihtiotteellaan.🙄
Mutta ilmeisesti jotkut miehet ovat tällaisia, kun tämäkin hassu tarina menee melkein täydestä.
Se on vanhojen akkojen pihtiote niillä hirmuisilla pilluhuullaan tiukka ja luja. Se vihreiden yksikin haahka nostaa niillä pilluhuulillaan kilon-kahden painoja ihan kasuaalisti, joten se on tiukka ote, eikä mikään leikinasia!
Ap on vellihousu, joka pitää kaikkia naisia aivan itsensä kaltaisina idiootteina. Oikeasti ap nauttii elämästään, eikä halua (uuttaa siitä yhtään mitään, mutta tykkää lämpimäkseen valittaa ja kerjätä säälipisteitä nuoremmilta naisilta.
Mitä se aikuistuminen tuossa tilanteessa tarkoittaisi sinun mielestäsi?