Lue keskustelun säännöt.
Nyt on sellainen tilanne, että en tiedä jaksanko kantaa tätä yksin. Tahtoisin vierelle ihmisen mutta ei ole ketään.
22.07.2026 |
Olen selviytynyt vaikka mistä ja olen vahva. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että en tiedä miten psyykkisesti jaksan kanssa sen yksin. Se on iso oikeusprosessi johon liittyy niin kipeitä asioita, että kun sen jaksan taistella loppuun asti niin lopulla ei ole enää mitään väliä. Jos se on ainoa tehtäväni tässä elämässä niin sen puserran läpi vaikka väkisin ja niin raatorehellisesti kun voi. Minulla on muutama ihminen kaukaisesti tukena mutta muuten olen yksin. On ollut kamalia olotiloja ja sellaista pelkoa, että miten jaksan ja teenkö oikein vai miten päin olisi. Tuntuu jotenkin vain hirveältä ja samalta tosi tärkeältä viedä tämä eteenpäin.
Toivoisi välillä, että olisi joku tärkeä ihminen johon turvautua, jota halata ja jonka kainalossa saisi hetken olla ja tuntea olevansa turvassa. Sisäinen uupumus ja hätä on näiden asioiden suhteen voimakas toisinaan. Ehkä kirjoittaminen auttaa.
Kommentit (30)
Tukinainen ryllä on kriisitukea, ota sinne yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan varmaa että voitat sillä häviäjä maksaa oikeudenkäyntikulut. Pitää olla todisteet eli näyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Saatanan ulisija. suksi hevonv@ttuun!
Suksi itse hevonvittuun koko palstalta! Ei ole täällä ole pakko notkua, eikä lukea!
Hyvä, että sinulla on terapeutti ja pääset loman jälkeen purkamaan tätä asiaa sinne. Minäkin suosittelen ehdottomasti soittamaan auttaviin puhelimiin kuten Tukinaisen puhelimeen. Tsemppiä ap! Hyvä, että viet asian eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt vaan sitten teet itsestäsi tarpeeksi kiinnostavan ihmisen, että saat ystäviä tai tuollaisen henkilön elämääsi.
Tää on jotain mitä en tajua ollenkaan. Näitä tällaisia kommentteja on ollut ennenkin, että jos olet ilman ystäviä, et ole tarpeeksi kiinnostava - tee itsestäsi kiinnostava, mielenkiintoinen jne. Milloin ystävyyteen on ruvettu tarvitsemaan jotain hemmetin markkinointia? Että pitää ikäänkuin brändätä itsensä kiinnostavaksi, jotta saa kavereita??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes täysin ymmärrä miksi tämä tuntuu näin raskaalta. Minulla on täysi tarmo viedä asia eteenpäin ja tiedän, että se on ainoa oikea vaihtoehto. Silti se välillä tuntuu kuin voimat vain katoaisi koko kropasta ja jähmetyn. Tämä on vain niin kipeä juttu, että se samalla vie eteenpäin kun olen niin raivoissani mutta myös vaikuttaa niin, että välillä tuntuu kuin en enää tuntisi kroppaani tai että tahtoisin tästä maailmasta pois. - ap
Mistä asiasta on kyse? Onko aivan pakkoa mennä käräjälle? Olidiko sittenkin parempi että jätät sen sikseen ja puhut asiasi jollekin terapeutille tai ystävälle?
Meilläkin yksi asia, mutta jätetään se ykdityisen piirin tietoon- vaikka syytä olisi mennä pidemmälle.
En missään nimessä jätä tätä tähän. Vaikeneminen, asioiden vähättely ja lakaisu piiloon loppuu nyt. - ap
Toimit aivan oikein, vaikka se onkin sinulle varmasti hyvin raskasta. Sinun kuuluu hakea itsellesi oikeutta ja sen lisäksi, mikäli tuomio tulee, saatat suojella muita ihmisiä. Henkilöt, jotka rikkovat toisen fyysisiä rajoja ja varasinkin seksuaalisesti, usein toistavat tekojaan. Yksikin tuomio tai edes käynnistetty rikostutkintaprosessi lisää muiden mahdollisten uhrien kertomuksien uskottavuutta näissä tilanteissa missä usein olla ns. sana sanaa vastaan.
En osaa sanoa onko tuntemattomasta ihmisestä hyötyä tuollaisessa tilanteessa, mutta Rikosuhripäivystyksen kautta on mahdollisuus saada tukihenkilö oikeuteen. He ovat asiaan koulutettuja vapaaehtoisia joilla yllättävän monella esim. juridin tutkinto.
Voimia sinulle tulevaan koitokseen. Olet valtavan rohkea ihminen, kun lähdet tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vaan sitten teet itsestäsi tarpeeksi kiinnostavan ihmisen, että saat ystäviä tai tuollaisen henkilön elämääsi.
Tää on jotain mitä en tajua ollenkaan. Näitä tällaisia kommentteja on ollut ennenkin, että jos olet ilman ystäviä, et ole tarpeeksi kiinnostava - tee itsestäsi kiinnostava, mielenkiintoinen jne. Milloin ystävyyteen on ruvettu tarvitsemaan jotain hemmetin markkinointia? Että pitää ikäänkuin brändätä itsensä kiinnostavaksi, jotta saa kavereita??
Pitäähän autistinkin maskata koko ajan, eikä silti saa kavereita. Mutta tulee edes joten kuten hyväksytyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes täysin ymmärrä miksi tämä tuntuu näin raskaalta. Minulla on täysi tarmo viedä asia eteenpäin ja tiedän, että se on ainoa oikea vaihtoehto. Silti se välillä tuntuu kuin voimat vain katoaisi koko kropasta ja jähmetyn. Tämä on vain niin kipeä juttu, että se samalla vie eteenpäin kun olen niin raivoissani mutta myös vaikuttaa niin, että välillä tuntuu kuin en enää tuntisi kroppaani tai että tahtoisin tästä maailmasta pois. - ap
Mistä asiasta on kyse? Onko aivan pakkoa mennä käräjälle? Olidiko sittenkin parempi että jätät sen sikseen ja puhut asiasi jollekin terapeutille tai ystävälle?
Meilläkin yksi asia, mutta jätetään se ykdityisen piirin tietoon- vaikka syytä olisi mennä pidemmälle.
En missään nimessä jätä tätä tähän. Vaikeneminen, asioiden vähättely ja lakaisu piiloon loppuu nyt. - ap
Toimit aivan oikein, vaikka se onkin sinulle varmasti hyvin raskasta. Sinun kuuluu hakea itsellesi oikeutta ja sen lisäksi, mikäli tuomio tulee, saatat suojella muita ihmisiä. Henkilöt, jotka rikkovat toisen fyysisiä rajoja ja varasinkin seksuaalisesti, usein toistavat tekojaan. Yksikin tuomio tai edes käynnistetty rikostutkintaprosessi lisää muiden mahdollisten uhrien kertomuksien uskottavuutta näissä tilanteissa missä usein olla ns. sana sanaa vastaan.
En osaa sanoa onko tuntemattomasta ihmisestä hyötyä tuollaisessa tilanteessa, mutta Rikosuhripäivystyksen kautta on mahdollisuus saada tukihenkilö oikeuteen. He ovat asiaan koulutettuja vapaaehtoisia joilla yllättävän monella esim. juridin tutkinto.
Voimia sinulle tulevaan koitokseen. Olet valtavan rohkea ihminen, kun lähdet tuohon.
Kiitos sinulle ja muille.
Eihän tällainen voi jatkua, se on vietävä eteenpäin. Jos antaisin tämän olla, niin en tiedä miten pystyisin elämään itseni kanssa kun eihän tuollaiset sairaat ihmiset muutu ja jos tuohon ei puutu, niin ajatus yksinkertaisesti kuvottaa minua, että asioiden annettaisiin vain olla. - ap
Voimia.