Lue keskustelun säännöt.
Lapseton, voisitko harkita kumppanuusvanhemmuutta?
18.07.2026 |
Kysymys koskee heitä jotka voisivat saada lapsia mutta eivät ole löytäneet parisuhdetta jossa voisi lapsia yrittää saada.
Mitä ajatuksia herättää apilaperheen perustaminen eli kumppanuusvanhemmuus jossa lapsi tehdään sovitusti ilman romanttista parisuhdetta joko ystävän kanssa tai vieraan ihmisen?
Asioista sovitaan kirjallisesti ensin, muun muassa kasvatuksesta ja arvoista. Sitten mies laskee siemenet purkkiin josta nainen ottaa ne ruiskulla ja laittaa sisäänsä.
Tämä tekniikka on ehkä tutumpaa LGBTIQ ihmisille, koska kautta aikain lesbot ja homot ovat lisääntyneet tällä tavoin yhdessä ilman keskinäistä parisuhdetta, mutta miten on heterojen laita?
Voisitko harkita tällaista tapaa muodostaa perhe?
Nykyään on niin paljon 30-vuotiaita naisia jotka eivät ole löytäneet parisuhdetta jossa yrittää lasta heillä loppuu lisääntymisaika. On myös miehiä, ( myös jo päälle 40-vuotiaita ) jotka yhtäkkiä haluavatkin lapsia mutta lisääntymisikäistä kumppania ei löydy.
Voisiko kumppanuusvanhemmuus olla ratkaisu tähän?
Kommentit (24)
Ei olis ikinä mun juttu. En tosin lapsia haluakaan. Mut toi kuulostaa niin sellaiselta sopimusjutulta mikä ei toimi. Eihän ne sovitut avioliitotkaan oo sieltä rakkaudellisimmasta päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Plussaa tuossa järjestelyssä on se, että lapsen saaminen ei ole sidoksissa siihen että löytyy kumppani jonka kanssa on sekä rakkaus että hän haluaa myös lapsia.
Parisuhteen voi silloin löytää kumppanuusvanhemmuuden ohelle omassa aikataulussaan.
Lapsella on jo alun pitäen kaksi kotia, joten ei tarvitse stressata että tuleeko ero pikkulapsiaikana.
Vanhemmat saavat myös omaa aikaa enemmän.
No harkitahan voi toki mitä vaan. Mihin tulokseen se harkintä päätyy, on sitten toinen asia.
Itse en ryhtyisi tuohon, koska noilla ns. kirjallisilla sopimuksilla voi käytännössä pyyhkiä takapuoltaan siinä vaiheessa kun ongelmia tulee. Niillä ei ole mitään laillisesti velvoittavaa merkitystä. Ja lasten kanssa se on KUN, ei jos ongelmia tulee.
Vierailija kirjoitti:
Ei olis ikinä mun juttu. En tosin lapsia haluakaan. Mut toi kuulostaa niin sellaiselta sopimusjutulta mikä ei toimi. Eihän ne sovitut avioliitotkaan oo sieltä rakkaudellisimmasta päästä.
No eihän tämä liity sovittuihin avioliittoihin ja rakkauteen mitenkään.
Kumppanuusvanhemmuudessa lapsen vanhemmat eivät ole avioliitossa eivätkä parisuhteessa keskenään.
Jotkut asuvat kämppäkavereina vauva-ajan, toiset omissa asunnoissaan alusta asti.
Molemmilla on oma rakkauselämänsä erikseen.
Vähän niin kuin jollain on lapsia entisen puolisonsa kanssa, mutta ilman romanttisen suhteen loppumisen tuomaa draamaa.
Vierailija kirjoitti:
No harkitahan voi toki mitä vaan. Mihin tulokseen se harkintä päätyy, on sitten toinen asia.
Itse en ryhtyisi tuohon, koska noilla ns. kirjallisilla sopimuksilla voi käytännössä pyyhkiä takapuoltaan siinä vaiheessa kun ongelmia tulee. Niillä ei ole mitään laillisesti velvoittavaa merkitystä. Ja lasten kanssa se on KUN, ei jos ongelmia tulee.
Yleensä kun rakkaudesta lisäännytään niin kaikesta ei sovita etukäteen ja silloinkin niitä ristiriitoja ja ongelmia tulee. Miten se on parempi ja vähemmän riskialtista kuin kumppanuusvanhemmuudessa?
Kumppanuusvanhemmat ovat molemmat lapsen virallisia huoltajia joilla on juridiset oikeudet ja velvollisuudet lapseen nähden.
Oheishuoltajuutta voi hakea mahdollisille ei-biologisille vanhemmille jos sellaisia on.
Jos puhuu asiat selviksi hyvin ennen kuin yrittää raskautta ja on samat arvot niin niistä ongelmista voi myös päästä yli. Vanhemmuus on aina kasvamista ja ongelmia tulee myös pariskunnille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En liikaa kaikkea säätämistä.
Miten se eroaa siitä, että jos saa jonkun kanssa lapsen parisuhteessa tai avioliitossa ja eroaa? Syntyy uusperhe.
Eikö vois kuvitella että asioiden sopiminen olis jopa helpompaa ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole koskaan ollutkaan romanttista suhdetta?
Silloin ei ole myöskään romanttiseen suhteeseen ja eroon liittyvää katkeruutta, haikeutta yms draamaa.
Voiko jopa ajatella että heterot ovat vähän hemmoteltuja? Halutaan lapsia ihan hirveästi, mutta jos parisuhdetta ei löydy, niin sitten jäädään lapsettomiksi mieluummin kuin ryhdytään kumppanuusvanhemmiksi?
Muistakaa että homoilla ja lesboilla ei ole sitä vaihtoehtoa edes olemassa että saisi parisuhteessa molempien biologisia lapsia. Silti perheet ovat ihan tavallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moniko on edes kuullut tästä vaihtoehdosta?
" Apilaperhe on perhemuoto, jossa lapsi tai lapset ovat eri perheyksikköjen yhteisiä lapsia. Apilaperhe on yksi sateenkaariperheen muodoista, ja se tunnetaan myös terminä kumppanuusvanhemmuus.[1]
Apilaperhe on perhe, joka muodostuu kahdesta perheestä, joilla on yhteisiä lapsia. Apilaperhe voi olla niin kutsuttu kolmiapilaperhe, jossa on kolme vanhempaa – esimerkiksi naispari ja yksi mies. Neliapilaperheessä on puolestaan neljä vanhempaa, esimerkiksi naispari ja miespari. Apilaperheessä voi olla myös vain kaksi vanhempaa, esimerkiksi yhteisen lapsen hankkineet ystävykset.[2] Apilaperheessä kaikki vanhemmat ovat lapsen tai lasten sosiaalisia vanhempia, mutta lainsäädännön puitteista johtuen vain maksimissaan kaksi heistä voi olla juridisesti vanhempia.[3] Sana apila viittaa apilan lehtiin ja siihen, että perheen vanhemmuus jaetaan niin kuin apilassa on lehtiä.[4] "
En, kun en löytänyt miestä, jään lapsettomaksi. Mutta "jos olisi pakko valita" niin todellakin mieluummin kumppanuusvanhemmuus kuin itsellinen äitiys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä heterona olisin voinut toimia noinkin. Mutta ei se ole ideaali tilanne kasvattaa lasta yksin. Kyllä se olisi parasta toimivassa parisuhteessa. Yksinkin lapsen kanssa voi pärjätä, mutta taloudellisti tiukempaa ja myös ei pääse mihinkään harrastuksiin, ei omaa aikaa jne koska sitä toista vanhempaa ei ole. Tosin ei taida etenkään kaikilla äideillä olla sitä omaa aikaa muutenkaan jos on laiska isä joka ei osallistu, etä tiedä sitten pelastaako se parisuhdekkaan. Kannattaa harkita mihin omat rahkeet riittää. Jaksaako hoitaa lasta yksin todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella voi myös huoltajien lisäksi olla oheishuoltajia:
Mikä on oheishuoltajuus ja miten sitä haetaan?
Tekijä
Lakitoimisto Pentikäinen
16.4.2026
" Oheishuoltajuus on juridinen työkalu, jolla tämän tärkeän aikuisen asema virallistetaan ja lapsen kasvuympäristö turvataan. Se antaa oheishuoltajalle oikeuden ja velvollisuuden osallistua lasta koskeviin päätöksiin vanhempien rinnalla.
Mikä on oheishuoltajuus?
Oheishuoltajuus tarkoittaa, että lapsen huoltajuus jaetaan vanhempien lisäksi toiselle, lapselle läheiselle aikuiselle. Tämä henkilö on tyypillisesti isovanhempi tai vanhemman uusi puoliso, joka on jo kiinteä osa lapsen elämää. Järjestelyn ainoa tavoite on lapsen edun turvaaminen. Se ei ole aikuisten välinen sopimus, vaan lapsen oikeus vakaisiin ja turvallisiin ihmissuhteisiin.
Käytännössä oheishuoltaja osallistuu tasavertaisena vanhempien kanssa päätöksiin lapsen kasvatuksesta, koulusta ja terveydenhuollosta. Hän saa myös virallisen oikeuden saada lasta koskevia tietoja esimerkiksi koululta ja lääkäriltä. Uusperheissä tämä tuo kaivattua selkeyttä ja vakautta arkeen "
Eli jos lapsen biologisilla vanhemmilla on omat kumppanit, jotka ovat myös ikään kuin syntyvän lapsen vanhempia niin heille voi hakea oheishuoltajuutta.
Esim. Yksinäinen nainen voisi saada lapsen homoparin kanssa. Lapsen äiti ja siittänyt isä ovat silloin juridisesti lapsen vanhempia ja huoltajia. Miehen kumppanille voi hakea oheishuoltajuutta.
Vierailija kirjoitti:
Voiko jopa ajatella että heterot ovat vähän hemmoteltuja? Halutaan lapsia ihan hirveästi, mutta jos parisuhdetta ei löydy, niin sitten jäädään lapsettomiksi mieluummin kuin ryhdytään kumppanuusvanhemmiksi?
Muistakaa että homoilla ja lesboilla ei ole sitä vaihtoehtoa edes olemassa että saisi parisuhteessa molempien biologisia lapsia. Silti perheet ovat ihan tavallisia.
Monet lesboparit hankkii useamman lapsen samalla luovuttajalla ja ensin toisen ja sitten toisen munasolulla.
Ja heteronaiset voi myös ryhtyä sinkkuvanhemmiksi. Kumppanuusvanhemmuus on hyvä valinta myös, mutta täytyy olla elämässä luotettava ihminen, jonka tuntee hyvin ja tietää, että asiat sujuu. Kaikilla ei ole sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä heterona olisin voinut toimia noinkin. Mutta ei se ole ideaali tilanne kasvattaa lasta yksin. Kyllä se olisi parasta toimivassa parisuhteessa. Yksinkin lapsen kanssa voi pärjätä, mutta taloudellisti tiukempaa ja myös ei pääse mihinkään harrastuksiin, ei omaa aikaa jne koska sitä toista vanhempaa ei ole. Tosin ei taida etenkään kaikilla äideillä olla sitä omaa aikaa muutenkaan jos on laiska isä joka ei osallistu, etä tiedä sitten pelastaako se parisuhdekkaan. Kannattaa harkita mihin omat rahkeet riittää. Jaksaako hoitaa lasta yksin todella.
Kumppanuusvanhemmuudessa lapsella on toinen vanhempi eli lasta ei silloin kasvateta tai hoideta yksin. Et tainnut ihan ymmärtää nyt tätä?
Kumppanuusvanhemmuudessa lapsella voi olla 2-4 vanhempaa.
Hän on osan ajasta äitinsä kanssa ja osan ajasta isänsä kanssa. Molemmilla voi tahollaan olla oma parisuhde ja näistä vanhempien kumppaneista voi tulla sosiaalisia vanhempia lapselle.
Harkitsin joskus. Etsiessäni kumppanivanhempaa törmäsin kamalan usein miehiin joilla oli parisuhde naisen kanssa. Tuli tunne että siinä ollaan joko sen naisen tietämättä tai sitten etsitään heille sijaissynnyttäjää. Eli kunmin vaan, tiedossa draamaa. Sitten oli miehiä joilla ei ollut mitään sosiaalisia taitoja. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko jopa ajatella että heterot ovat vähän hemmoteltuja? Halutaan lapsia ihan hirveästi, mutta jos parisuhdetta ei löydy, niin sitten jäädään lapsettomiksi mieluummin kuin ryhdytään kumppanuusvanhemmiksi?
Muistakaa että homoilla ja lesboilla ei ole sitä vaihtoehtoa edes olemassa että saisi parisuhteessa molempien biologisia lapsia. Silti perheet ovat ihan tavallisia.
Monet lesboparit hankkii useamman lapsen samalla luovuttajalla ja ensin toisen ja sitten toisen munasolulla.
Ja heteronaiset voi myös ryhtyä sinkkuvanhemmiksi. Kumppanuusvanhemmuus on hyvä valinta myös, mutta täytyy olla elämässä luotettava ihminen, jonka tuntee hyvin ja tietää, että asiat sujuu. Kaikilla ei ole sellaista.
Tiedän, mutta silti lesbonaiset joutuvat säätämään nuo asiat eikä ne lapset ole biologisesti heidän yhteisiään. Siinä ei ole mitään vikaa.
Mietin sitä että heterot jotka pystyvät lapsia saamaan, ovat tottuneet siihen, ettei tarvitse säätää samalla tavalla saadakseen perheen kumppaninsa kanssa. Säätämistä joudutaan tekemään vasta jos parisuhteessa lasta ei kuulu tai mitään parisuhdetta ei löydy, tai tulee ero ja pitää alkaa säätää uusperhearkea.
Vierailija kirjoitti:
Harkitsin joskus. Etsiessäni kumppanivanhempaa törmäsin kamalan usein miehiin joilla oli parisuhde naisen kanssa. Tuli tunne että siinä ollaan joko sen naisen tietämättä tai sitten etsitään heille sijaissynnyttäjää. Eli kunmin vaan, tiedossa draamaa. Sitten oli miehiä joilla ei ollut mitään sosiaalisia taitoja. Ei kiitos.
No entä homomiehet tai homoparit? Ja saako kysyä että mitä kautta etsit?
Vierailija kirjoitti:
Harkitsin joskus. Etsiessäni kumppanivanhempaa törmäsin kamalan usein miehiin joilla oli parisuhde naisen kanssa. Tuli tunne että siinä ollaan joko sen naisen tietämättä tai sitten etsitään heille sijaissynnyttäjää. Eli kunmin vaan, tiedossa draamaa. Sitten oli miehiä joilla ei ollut mitään sosiaalisia taitoja. Ei kiitos.
Etsitkö täältä? https://kumppanuusvanhemmaksi.fi/tietoa/mita-on-kumppanuusvanhemmuus/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harkitsin joskus. Etsiessäni kumppanivanhempaa törmäsin kamalan usein miehiin joilla oli parisuhde naisen kanssa. Tuli tunne että siinä ollaan joko sen naisen tietämättä tai sitten etsitään heille sijaissynnyttäjää. Eli kunmin vaan, tiedossa draamaa. Sitten oli miehiä joilla ei ollut mitään sosiaalisia taitoja. Ei kiitos.
Etsitkö täältä? https://kumppanuusvanhemmaksi.fi/tietoa/mita-on-kumppanuusvanhemmuus/
Kyllä
En liikaa kaikkea säätämistä.