Vanhempani mustamaalasivat siskoani minulle kun olin lapsi

Isälläni oli aiemmasta liitosta syntynyt tytär, joka on minua monta vuotta vanhempi. Isällä ei  ikinä ollut tähän lapseensa säännöllistä kontaktia. Sisko kävi luonamme tyyliin 3 kertaa koko lapsuuden aikana. Joka kerta kun hän vieraili meillä, vanhemmat päivittelivät sen jälkeen vuosikausia, miten kaikilla tavoin vääränlainen hän oli. Hän tosiaan on aina ollut sangen massastapoikkeava, mutta ei millään lailla pahantahtoinen eikä edes tyhmä tai toistaitoinen. 

Olen jälkikäteen miettinyt, miten tämä lapsena kuulemani lähiomaisen seläntakanahaukkuminen on vaikuttanut minuun. Rakastin vanhempiani ja otin heidän käsityksensä tietenkin faktana. Vanhempani kuolivat jo kauan ennen kuin aloin kunnolla kyseenalaistaa heidän käytöstään, enkä nyt oikein osaa jälkikäteen ymmärtää heitä. 

Aistin tuon haukkumisen jälkiä edelleen tietyissä asenteissani, ja pelkään siirtäväni niitä eteenpäin. Täytyy sanoa, että tykkään myös itse puhua ihmisistä seläntakana, jopa negatiivisesti, mutta ei ikinä lasten kuullen! Onko teillä vastaavia lapsuuskokemuksia? Jos ei mutta teillä on omia lapsia, ymmärrättekö kuinka 100% totena lapsi ottaa kuulemansa seläntakanapuhumisen ja alkaa ajatella, että haukkumisen kohde on läpeensä paha?