En halua miestäni mukaan synnytykseen. Esikoisen synnytyksessä miheni oli mukana ja
en kokenut että hän siellä mitenkään olisi avuksi ollut. Ehkä häneltä puuttuu kyky suhtautua toisen kipuun. Hän ei siis hieronut tai silitellyt enkä minä roikuskellut hänessä yms.
Kehtasi jopa nukkua siellä vaikka ei siellä nyt niin kauan mennyt.
Toiseen synnytykseen ei hän voinut tulla mukaan kun esikoiselle ei saatu hoitajaa yöllä.
Mua ei haitannut yhtään mennä yksin synnyttämään ja koenkin että kuopukseni on jotenkin kokonaan minun. Ehkä ymmärrätte ajatuksen.
Oli jotenkin maaginen hetki kun oli vain me kaksi, vauva ja minä.
En kaivannut miestäni koko synnytyksen aikana ja meni jonkin aikaa kun edes tajusin että miehellekin pitäis ilmoittaa vauvasta.
Nyt kolmatta odottaessa olenkin jo sanonut että menen taas yksin. Miehellenikin se sopii mainiosta.
Kommentit (3)
Lasten myötä hän on alkanut enemmän huomaaman toisen ja toisten tarpeet, lohdutuksen. ap
kuvaamallasi tavalla. Onnea synnytykseen!
5
Mutta jäi vähän mietityttämään mikä teillä on parisuhteen laita noin ylipäätänsä? Tuntuu oudolta että mies pystyy olemaan synnytyksessä välinpitämätön, yleensähän nuo miesten ongelmat tupaavat olemaan siinä että he ovat ylihermostuneita, pelkäävät jne.