Nostalgiaa 2/2

Sattuipa silloin tietä pitkin kulkemaan Kyyrösen Olga, puhelinkeskuksen hoitaja ja kylän pahimpia juoruämmiä. Mistä lie sekin siihen keskellä yötä pamahtanut? Olga kuulee outoa huohotusta ja näkee avonaisen ikkunan. Hiipii hiljaa lähemmäksi, ja kun hetekan vaimea natina korostaa hengityksen rytmiä samassa tahdissa naukuen, tajuaa Olgakin yläkerrassa naitavan. Hänen pupillinsa laajenevat ja kohta jo Olgan silmiin tarttuu ikkunalle vievät tikapuut? -Äkkiä vain kurkistan, supisi hän itselleen kuin tekoaan puolustellen. -Saanpahan varmuuden ja on sitten kertomista.

Olga lähtee satakiloisella ruhollaan kapuamaan pitkin seinustalle naulattuja tikapuita, toinen läähätys yhtyy toiseen. Olga ei kykene nousemaan kuin toisella kintullaan, yksi kaksi, yksi kaksi, samaa askelparia toistaen ilmestyy Olgan pää kohta ikkunalle. Pulssi hipoo taivaita, liike lakkaa. Olga tarkentaa katseensa tuijottaen ohuen kesäverhon läpi sisälle.

-Herranjestas, hän parahtaa.

Pystyasennosta nelinkontin hetekalla olevaa neitoa jyystävä Huttunen kääntää katsettaan äänen suuntaan ja näkee hahmon ikkuna-aukossa.

-Mene nyt helvettiin siitä vahtaamasta, huutaa Huttunen Boston suupielessä roikkuen.

Rahastonhoitaja pomppaa pystyy ja hamuaa lattialla lojuvaa mekkoa ylleen. Pää häviää ikkunasta, pian kuuluu pihamaalta tömähdys. Joku hyppäsi johonkin? Jaakko loikkaa ikkunalle, Olga on noussut pystyyn ja pyrkii juuri parasta vauhtiaan pihavaraston taakse piiloon. Näkyy vain villakangastakin selkämys ja punakukallinen huivinsolmu kun Kyyrönen syöksyy pää edellä ja hollannikkaat jalassa trukkilavakasan ylitse katseilta suojaan.

-Ammunko saatana perääsi kyylä, huutaa Jaakko hurjana kasvoillaan ilme kuin lapsella, jolta on juuri viety karamelli suusta.

Päivät vaihtuvat ja viikot vierivät, on kuin koko kirkonkylä pidättäisi hengitystään…

Loppukesästä sen jo jotkut olivat näkevinään, syksymmällä näkivät kaikki. Rahastonhoitaja Elvi Kärkkäinen oli saatettu siunattuun tilaan. Eturessu täynnä, kuten kaljabaarin nurkkapöydässä miehet tilannetta pajatsotermein kutsuivat. Kuka lie isäehdokas -kuiskittiin, ei kait osulanjohtaja vaan?

Jostain ihmeestä kylälle levisi huhu, että Huttusen Jaska sitä ainakin riiaamassa on käynyt -tiedä sitten- mutta mopo ainakin on nähty? Väittipä joku vielä nähneensä niiden olleen yhdynnässäkin, mutta tuohon nyt ei uskonut kukaan?

Lokakuun kuulaita päiviä elettiin, kun postipoika toi Huttusen Jaakolle kirjeen. Ensi viikon torstaina klo: 8:30 olisi teille varattuna aika Kiuruveden kunnansairaalaan isyystesteihin. Nimikkeellä: Syytä epäillä. Allekirjoittaneena Kiuruveden nimismies J. Ollikainen.

Mikäpä siinä auttoi. Niin oli Jaakon lähdettävä testiä suorittamaan. Olihan hän kanssakäymisissä ko. henkilön kanssa ollut ja siitä kiinnikin jäänyt, mutta ihmetytti Jaakkoa sekin, etteikö tuollainen lumppu nyt muita ehdokkaita keksinyt epäillä kuin pelkästään häntä?

Jaakko asteli ajallaan arkana poikana sairaalan ovesta sisään, odotushuone oli väärällään vuoroa odottavia potilaita. Ilmoitusluukulle mennessään Jaakko kiinnittää huomiota odottajien ikään ja sukupuoleen. Nuoria salskeita miehiä kaikki?

-Kutsunnatko teillä on täällä käynnissä, kysyy Jaakko luukun auettua?

-Ei, kun meillä on täällä tänään ne isyystestit, sanoi virkailija vienosti luimuillen.