Minkä ikäisenä aloit naisena kutsua itseäsi viisikymppiseksi eikä enään nelikymmpiseksi? Jos olet vireä ja nuorekas edelleen
Kommentit (17)
Varmaan siinä 45-46 - vuotiaana.
Nyt olen 48-vuotias ja koen kyllä olevani viisikymppinen.
Mutta ei yhtään haittaa, elän mielestäni tosi hyvää vaihetta elämässäni, enkä haluaisi olla yhtään nuorempi. Näin on oikein hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä 45-46 - vuotiaana.
Nyt olen 48-vuotias ja koen kyllä olevani viisikymppinen.
Mutta ei yhtään haittaa, elän mielestäni tosi hyvää vaihetta elämässäni, enkä haluaisi olla yhtään nuorempi. Näin on oikein hyvä.
Oletko vireä ja nuorekas edelleen?
Mitä se vireys asiaan liittyy? Jos kriteeri on vireys niin olin nelikymppinen varmaan joskus 25-vuotiaana.
Viisikymppinen nainen menee nuorekkaassa asussa kaksikymppisestä.
Ainoastaan ikäloppu ihminen käyttää sanaa "vireä". Tulee joku ysikymppinen palvelutaloasukas mieleen.
Kun olin 50v. Miten vireys ja nuorekkuus liittyy tähän?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä 45-46 - vuotiaana.
Nyt olen 48-vuotias ja koen kyllä olevani viisikymppinen.
Mutta ei yhtään haittaa, elän mielestäni tosi hyvää vaihetta elämässäni, enkä haluaisi olla yhtään nuorempi. Näin on oikein hyvä.
Sama minulla. Olen nyt 47v. En silti tunne olevani niin "vanha". Välillä kyllä mietin, että miten aika on voinut mennä niin nopeasti. Mitään ikäkriisiä minulla ei kuitenkaan ole.
46-vuotiaana. Sehän pyöristyy viiteenkymppiin jo. Ei ikääntymisessä ole mitään hävettävää.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä 45-46 - vuotiaana.
Nyt olen 48-vuotias ja koen kyllä olevani viisikymppinen.
Mutta ei yhtään haittaa, elän mielestäni tosi hyvää vaihetta elämässäni, enkä haluaisi olla yhtään nuorempi. Näin on oikein hyvä.
Mä olen 47v enkä ole viisikymppinen. Olen viisikymppinen sitten, kun täytän 50v.
Sitten kun täytän 50 vuotta niin olen viiskymppinen. Nyt olen nelikymppinen kun olen 45 v.
Olen 48-vuotias, ja sanoisin että olen nelikymppinen. En siis vielä ole henkisesti valmis viisikymppisyyteen. Olen kypsynyt ja viisastunut, mutta en koe olevani merkittävästi vanhempi ruumiillisesti enkä henkisesti verrattuna siihen kun olin 35.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
No mielestäni olen.
Kyllä mä huomaan, että kremppaa ja kolotusta on erilailla kuin nuorena, mutta kyllä mä oikein hyvin voin.
Työasioissa menee hyvin, osaan hommani ja joku on siitä valmis kohtuullisesti maksamaan. Lapset alkaa olla aikuisia, niiden valintoja on hienoa seurata, tarttee toki tukea ajoittain. Ollaan onnistuttu pysymään onnellisina avioliitossamme. Tunnen itseni ja tarpeeni nykyään tosi hyvin ja voin tehdä valintoja ja elää sen mukaan. Ei mun tarvitse enää miellyttää tai olla epävarma muiden edessä, olen tällainen kuin olen, jos se ei sovi muille, niin se on ihan ok. Toki käytöstavat pitää muistaa, ei voi olla munapää ja perustella sitä sillä, että mä nyt olen vaan tällainen.
Mutta siitä, kun oli vielä uran alussa, pienet lapset, tiukkaa rahasta, aina väsy ja aina väärässä paikassa, sivuutin perheen ja työn edessä itseni täysin, jne, niin olen kyllä tosi onnellinen nykyiseen ikääni. On tosi hyvä olla näin.
Sanon 50+, jos jossain ikää tarvitsee mainita ja harvoin tarvitsee. Ensi vuonna sitten 6-kymppinen.
N59
39-vuotiaana olin edelleen kolmekymppinen :)