Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli ihanin yllätys, kun olitte lapsi?
11.07.2026 |
Minulle se oli hevonen, jonka sain 10-11 -vuotiaana vuokratallille. Omalle lapselle ostin ensimmäisen ponin, kun hän oli neljän vanha, ja hänkin muistaa sen ihanana yllätyksenä.
Kommentit (18)
Niitä on ollu monta koko lapsuuden, että ei voi eritellä. Ihana lapsuus monin ihanin yllätyksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi polkupyörä. Kaikki muu oli aina siskon vanhaa.
Vierailija kirjoitti:
Pikkusiskon syntymä tulee ekana mieleen, mutta olihan niitä paljon muitakin.
MInkä ikäinen tuolloin olit? Oliko pikkusisko kiva asia myös myöhemmin?
Äiti toi mulle maljakossa sireeninkukkia kun mulla oli syntymäpäivä. Heräsin siihen tuoksuun
Edesmennyt enoni, joka työskenteli öljynporauslautoilla, toi minulle lentokoneesta lahjoja. Sain parfyymia, kosteusvoidetta, huulikiillon, korun ynnä muuta. Tunsin itseni huomatuksi ja teiniksi, kun vanhempani vastustivat kaikkea tuollaista "turhuutena" ja pitivät minua pikkulapsena. Tajusin, että elämässä on muutakin kuin ahdasmielisyys ja minullakin on mahdollisuus nähdä maailmaa. Se oli viimeinen kerta kun tapasin hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun isä pieksi vyöllä niiden eikä auton akkukaapeleilla niin kuin yleensä.
Kun sain kuulla saavani pikkusisaruksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edesmennyt enoni, joka työskenteli öljynporauslautoilla, toi minulle lentokoneesta lahjoja. Sain parfyymia, kosteusvoidetta, huulikiillon, korun ynnä muuta. Tunsin itseni huomatuksi ja teiniksi, kun vanhempani vastustivat kaikkea tuollaista "turhuutena" ja pitivät minua pikkulapsena. Tajusin, että elämässä on muutakin kuin ahdasmielisyys ja minullakin on mahdollisuus nähdä maailmaa. Se oli viimeinen kerta kun tapasin hänet.
Olit enosi pieni rakastajatar 😘😵
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edesmennyt enoni, joka työskenteli öljynporauslautoilla, toi minulle lentokoneesta lahjoja. Sain parfyymia, kosteusvoidetta, huulikiillon, korun ynnä muuta. Tunsin itseni huomatuksi ja teiniksi, kun vanhempani vastustivat kaikkea tuollaista "turhuutena" ja pitivät minua pikkulapsena. Tajusin, että elämässä on muutakin kuin ahdasmielisyys ja minullakin on mahdollisuus nähdä maailmaa. Se oli viimeinen kerta kun tapasin hänet.
Olit enosi pieni rakastajatar 😘😵
Lolita -fiilis tuli itsellenikin tästä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle kouluikäisenä isäni toi minulle usein töistä tullessaan jonkun lahjan. Se oli ehkä kynä, tikkari tai jotain muuta pientä, mutta lapselle tärkeää. Sitten hän sairastui vakavasti eikä pystynyt enää käymään kaupassa itse. Mutta antoi aina minulle parhaita lahjoja kuitenkin toiveideni mukaan rahana.
Kovin oli mustaa, mutta ehkä 10 v sain kesäloman alkajaisiksi valkoisen pyörän, jossa oli punainen satula. Se oli kiva. Siihen ei liity mitään mustaa muistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessani yllätykset olivat etupäässä ikäviä.
Tykkäsin legoista oli ihanaa saada legopaketti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkusiskon syntymä. Olin 6v ja todellakin tuli yllätyksenä. Yhtenä aamuna heräsin, eikä äiti ollutkaan paikalla. Mummu kertoi hänen menneen hakemaan minulle pikkusiskoa tai -veljeä. Minä ihmettelin, että miten niin "tai veljeä" - olihan pitkään toivonut nimenomaan siskoa! Ja miten se nyt yhtäkkiä päätti sen hakea?
Olin toivonut leikkikaveria. Eihän vauvat leiki! Ja sitten kun aikanaan alkoi leikkiä, olivat leikit hyvin erilaisia kuin kouluikäisellä. Sisko osoittautui muutenkin pettymykseksi. Äiti lelli häntä ja minun vanhampana piti antaa joka asiassa periksi mitä sisko keksi pyytää. Siskon ei tarvinnut koskaan oppia ymmärtämään mitään, koska hän oli aina pieni.
Tämän vuoksi meillä meni isän kuolinpesän jaossa sukset lopullisesti ristiin. Sisko kun oli edelleen pieni (omasta mielestään) ja kaikki kuului mennä hänen tahtonsa mukaan. Minä en enää suostunut siihen.
Emme ole olleet tekemisissä 7 vuoteen.
Olisiko pitänyt sittenkin toivoa veljeä? Olisiko sen kanssa ollut helpompaa?
Kesälomareissu Tanskaan. Äiti ja mummo oli suunnitellu kaiken multa ja siskolta salaa ja sit edeltävänä iltana kerto et huomenna muuten lähdetään Tanskaan. Me ei paljo reissattu ku rahaa ei ollu mitenkään liikaa niin oli ihan uskomaton ajatus illalla et huomen illlalla mä meen ulkomailla nukkuu. Se oli tosi jännä ja ihana fiilis.
M35
Se kun mummu ja pappa tulivat monesti sunnuntaisin käymään kylässä. Siihen aikaa ei ilmoitettu, kyselty eikä angstattu, että käyköhän se nyt meille ja teille vai ei ja yhyy byhyy. Ilmestyttiin vaan pihaan, "päivää taloon, tultiin iltakahville, tässä teille uunituoreet rieskat niin saatte syödä!". Niin lämpimiä muistoja!
Se kun tylsänä talvipäivänä yhtäkkiä kaverin isä soittaa meille lankapuhelimeen, että heidän lapsensa haluaisivat laskettelemaan, lähdettekö mukaan. Ja sitten mentiin. Parasta!
Se kun kesälomalla katsottiin aamuisin tv:stä ihmemies Macgyveria ja sen jälkeen naapurin kaverit ilmestyivät meille ja kysyivät ulos leikkimään, uimaan, seikkailemaan. Mistään typerästä pahanteosta ei koskaan ollut kyse, eikä sellainen edes käynyt mielessäkään. Mentiin ja oltiin, kotona käytiin välillä syömässä, ja iltapäivällä uudestaan seikkailemaan. Sadepäivänä pelattiin tuntikaupalla nintendolla ja rakennettiin legoja.
Ihana 90-luku. Niin siistiä! Ja mikä kiitollisuus siitä, kun on saanut elää hyvän lapsuuden. Ihan tippa silmässä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Pikkusiskon syntymä. Olin 6v ja todellakin tuli yllätyksenä. Yhtenä aamuna heräsin, eikä äiti ollutkaan paikalla. Mummu kertoi hänen menneen hakemaan minulle pikkusiskoa tai -veljeä. Minä ihmettelin, että miten niin "tai veljeä" - olihan pitkään toivonut nimenomaan siskoa! Ja miten se nyt yhtäkkiä päätti sen hakea?
Olin toivonut leikkikaveria. Eihän vauvat leiki! Ja sitten kun aikanaan alkoi leikkiä, olivat leikit hyvin erilaisia kuin kouluikäisellä. Sisko osoittautui muutenkin pettymykseksi. Äiti lelli häntä ja minun vanhampana piti antaa joka asiassa periksi mitä sisko keksi pyytää. Siskon ei tarvinnut koskaan oppia ymmärtämään mitään, koska hän oli aina pieni.
Tämän vuoksi meillä meni isän kuolinpesän jaossa sukset lopullisesti ristiin. Sisko kun oli edelleen pieni (omasta mielestään) ja kaikki kuului mennä hänen tahtonsa mukaan. Minä en enää suostunut siihen.
Emme ole olleet tekemisissä 7 vuoteen.
Olisiko pitänyt sittenkin toivoa veljeä? Olisiko sen kanssa ollut helpompaa?
Pikkusisaruksen syntymä tulee yllätyksenä kuusivuotiaalle?! Miten se on mahdollista, ettet huomannut mitään muutosta äitisi kehossa ennen sitä eikä kukaan kertonut mitään?
Pikkusiskon syntymä tulee ekana mieleen, mutta olihan niitä paljon muitakin.