Säästäminen eli elintason laskeminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata säästää. Jos joudut työttömäksi saat paljon vähemmän tukia jos olet jotain saanut säästettyä. 

Eikös siinä ole joku raja, 50 000 tai jotain? Ainakin siihen asti voisi säästää, ei se itseltä ihan hetkessä onnistuisi. 

Asumistuki alkaa pienenemään jo 10 000 euron jälkeen, ja toimeentulotukeen vaikuttaa satanenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi säästämistä mietitään aina vain menojen kautta? Sitä voisi myös miettiä miten saisi lisää tuloja. 

Totta. Ansiotulojen lisääminen vaan on hankalaa, kun verotus nousee niin korkeaksi. Loppuu tunnit vuorokaudesta.

Silti väitän että viiden tonnin tuloista jää enemmän käteen kuin parin tuhannen. 

Tottakai jää, mutta noin kova tulojen nostaminen on monelle epärealistinen ajatus.

Jos tuntipalkka on 20 euroa eli vuosipalkka noin 40 000 euroa ja yrittää kohentaa elintasoaan tekemällä lisää töitä 20 euron tuntipalkalla, niin käteen jää kymppi tunnilta.

Säästäminen on hirveän helppoa kun on laiska ja aikaansaamaton. Kun ei jaksa kierrellä kaupoissa tai nettisivuilla, kun ei jaksa varailla mitään ravintoloita. Kun ei saa aikaiseksi varata mitään konsertti- tai tapahtumalippuja, kun ei oikeastaan edes seuraa että mitä tapahtuisi missäkin. Minä teen etänä töitä ja käyn kuntosalilla (30€/kk) ja lenkillä. Etätyöt varsinkin säästävät ihan hurjasti, voi olla vähän nuhjuisemmissa kotivaatteissa, lounas on edullisempi ja työmatkoihin ei mene rahaa eikä aikaa. Varsinkin silloin koronan aikaan huomasi, miten rahaa vain jäi, kun ei käynyt toimistolla eikä oikein missään muuallakaan. Niinpä mun ohje onkin; pysy kotona, ulkona on kallista.

Vierailija kirjoitti:

Tuota ravintolasyömistä ihmettelen, että mikä siinä on niin mahtavaa? Useimmiten kun on "pakko" ravintolassa syödä, niin siellä on keskinkertaista ruokaa, jopa hienoissa paikoissa, liikaa ärsyttäviä ihmisiä ja kallista. Pitää laittautua, ainakin pikkaisen ihmismäiseksi jne. Kahvilat ymmärrän, kun siellä voi olla rennommin, ei tule niin kalliiksi ja jotenkin se ympäristö on mukavampi lähes aina. 

Kalliita ne kahvilatkin on. Jos ostaa lähikaupasta herkun ja keittää itse kahvinsa, säästää heti kympin.

Ja ravintolaan meneminen on ihan älytöntä. Jos ostaa lähikaupasta superhyvän sisäfilepihvin tai tonnikalapihvin tai siikafilettä, uusia perunoita, varhaiskaalia tai muuta herkkuvihannesta ja tekee yksinkertaisen beurre blanc -kastikkee tai vaikka hollandaisen, annoksen saa kympillä. Ravintolassa menee moninkertainen raha eikä annos edes ole yhtä hyvä.

Lisätuloja harvemmin tupsahtaa tuosta nuin vain. Parempi miettiä tarkkaan mitä tarvitset jne ja mitä jautta ruveta säästämään. Tietenkin jos lisätulon keksit niin hyvä sekin.

Jo ei tahdo, halua, ei hotsita eikä ole motivaatiota kuluja karsia niin vähämpä me sitten voidaan täällä sua auttaa.

Itse olen alkanut toteuttamaan rutiinia jossa aina palkkapäivänä siirrän x summan € laskunmaksutilille, y summan  € säästö/sijoitustilille ja lopuksi siirrän z summan € puskuritilille, niin että jätän vain ennalta määrätyn vakio summan € käyttötilille jolla on sitten tultava kuukausi toimeen, mutta muuten tämän summan saa käyttää ja tuhlata juuri siten kuin itse haluaa..

Vierailija kirjoitti:

Kun palkka tai muu säännöllinen tulo tulee tilille, siirrä heti ensimmäisenä 10% netosta säästöön. Sitten maksa laskut ja lopulla rahalla elät loppukuun. Tämä on ainoa keino joka itsellä toimii, muuten raha kulkee huomaamatta käsien läpi kaikkeen ei pakolliseen. Jos 90% tuloista ei useampana kuukautena peräkkäin riitä, säännöllisiä kuluja on vaan pakko karsia, eli just asumisen kuluja on alennettava ja muita säännöllisiä menoja käytävä läpi .

Muuten sama, mutta maksa ensin pakolliset laskut! 

Juurikin nyt lomalla, kesäasunnolla, olen parin viikon ajan tarkoituksella kokeillut niukasti elämistä.  Kaupassa käynnistä on reilu viikko. Aamulla kaurapuuro, pari mantelia, musta kahvi.  Lounas näkkileipä, kananmuna , sillipalanen. Illallinen keitettyä perunaa, porkkanaa ja sipulia.  Joo.proteiinia liian vähän ja marjoja yms. Mutta ihan hyvin näin jaksaa,ainakin jonkun aikaa. Ei ole kyse rahan vähyydestä, kunhan  kokeilen.

Katso kaikki pakolliset laskusi viimeisen vuoden ajalta. Laske summa yhteen, lisää siihen 5% inflaatiovaraa ja jaa 12:lla. Tämä on laskunmaksurahasi, jonka siirrät joka kuukausi laskunmaksutilille. Sieltä maksetaan sitten laskut, kun niitä tulee. Jos otat niskoillesi uuden menon, vaikka tilaat uuden suoratoiston, lisää summa heti laskunmaksurahaan. 

Ei säästäminen laske elintasoa vaan nostaa sitä. Varsinkin jos sijoittaa säästönsä, jolloin ne alkavat tuottaa passiivista tuloa.

Itse jätin jonkin aikaa kaiken turhan pois ja aika nopeasti säästöjä rupesi kertymään siitä huolimatta, ettei enää edes elänyt mitenkään erityisen säästeliäästi.

Vierailija kirjoitti:

Lisätuloja harvemmin tupsahtaa tuosta nuin vain. Parempi miettiä tarkkaan mitä tarvitset jne ja mitä jautta ruveta säästämään. Tietenkin jos lisätulon keksit niin hyvä sekin.

Kuka on sanonut, että hyvät asiat tulee helpolla? Surullinen fakta on että niiden eteen pitää nähdä vähän vaivaakin. 

Säästäminen itseasiassa nostaa elintasoa.

Vierailija kirjoitti:

Juurikin nyt lomalla, kesäasunnolla, olen parin viikon ajan tarkoituksella kokeillut niukasti elämistä.  Kaupassa käynnistä on reilu viikko. Aamulla kaurapuuro, pari mantelia, musta kahvi.  Lounas näkkileipä, kananmuna , sillipalanen. Illallinen keitettyä perunaa, porkkanaa ja sipulia.  Joo.proteiinia liian vähän ja marjoja yms. Mutta ihan hyvin näin jaksaa,ainakin jonkun aikaa. Ei ole kyse rahan vähyydestä, kunhan  kokeilen.

Marjoja saa metsästä ilmaiseksi, kun kerran olet mökillä. Noin muuten en näe mitään järkeä kärvistellä liian vähällä proteiinilla. Jos oikein haluaa säästää, voi grillata broilerin siipiä ja koipireisiä. Mökillä on usein myös joku vesistö, josta saa ilmaiseksi kalaa, jos vaan viitsii kalastaa.

Arjen luksus on just se, mistä voi säästää. Pakollisista menoista vaikeampi.

Ei siitä arjen luksuksesta tarvitse kokonaan luopua, vaan riittää, että vähentää sitä. Ja pitää löytää jokin korvaava tapa tuottaa itselleen mielihyvää. 

Suurimmalla osalla ihmisistä palkka kehittyy uran aikana jatkuvasti, yleensä noin 40-50v ikään asti kunnes ansiotaso taas hiipuu (tai pysyy ennallaan). 

Säästämisessä ei ole mitään muuta salaisuutta, kuin se, että ei nosta elintasoaan ihan yhtä nopeasti kuin palkka paranee. 

Ei siis tarvitse asua opiskelijasolussa ja syödä tonnikalaa 60 vuotiaaksi asti, vaan riittää että elää yhtä pykälää vaatimattomammin kuin mitä tulot mahdollistavat. 

Ja isoimmat rahareiät ovat useimmilla asuminen ja auto. Jos asuu 10% edullisemmassa asunnossa ei elämisen taso oikeasti muutu välttämättä mihinkään, on vain vähän vähemmän siivottavaa. Sama koskee autoa. Uuden auton keskihinta Suomessa on 35000€ ja viime vuonna niitä myytiin yli 70000 kpl. Oikeasti paikasta A pääsee paikkaan B ihan yhtä hyvin myös 32500€ maksavalla autolla, vaikka siinä olisikin vähän pienempi moottori, vaatimattomampi varustelu tai olisi edellisen vuoden mallia. 

Ja jos saa isompia kertaeriä kuten lomarahoja, perintöä, veronpalautusta jne, niin niistä kannattaa säästää ainakin puolet ettei laita kaikkea kulutukseen. 

Eli:

1) tasaisesti pitää pikkaisen matalampaa elintasoa kuin tulot mahdollistaisivat

2) nuukailee erityisesti isoimmissa kustannuserissä

3) kun jostain tulee isompi kertaerä niin säästää siitä vähintään 50% 

lisäksi kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin, ja myös sijoittaa rahat oman riskinsietokyvyn ja ymmärryksen mukaan johonkin mikä tuottaa edes vähän tuottoa. Riskit pienenevät mitä pidempi sijoitushorisontti on. 

Rahan pitäminen tilillä makaamassa ei ole hyvää taloudenpitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Arjen luksus on just se, mistä voi säästää. Pakollisista menoista vaikeampi.

Ei siitä arjen luksuksesta tarvitse kokonaan luopua, vaan riittää, että vähentää sitä. Ja pitää löytää jokin korvaava tapa tuottaa itselleen mielihyvää. 

Minulle tärkeintä arjen luksusta on se, että on taloudellinen vapaus tehdä mitä vaan. Jos kodinkone hajoaa tai auto pitää vaihtaa, ei tarvitse miettiä onko varaa. Jos haluaa lähteä matkalle, voi vain varata matkan eikä tarvitse kytätä tarjouksia viikkokausia tai lähteä lennolle aamuneljältä. Jos työt lähtevät alta, voi rauhassa katsella vaikka kymmenen vuotta seuraavaa.

Tämä oivallus sai ainakin minut aikoinaan kerryttämään säästöjä.

Vierailija kirjoitti:

Ei säästäminen laske elintasoa vaan nostaa sitä. Varsinkin jos sijoittaa säästönsä, jolloin ne alkavat tuottaa passiivista tuloa.

 

Itse jätin jonkin aikaa kaiken turhan pois ja aika nopeasti säästöjä rupesi kertymään siitä huolimatta, ettei enää edes elänyt mitenkään erityisen säästeliäästi.

miten jätit kaiken turhan pois etkä elä säästeliäästi?

Vierailija kirjoitti:

Arjen luksus on just se, mistä voi säästää. Pakollisista menoista vaikeampi.

Ei siitä arjen luksuksesta tarvitse kokonaan luopua, vaan riittää, että vähentää sitä. Ja pitää löytää jokin korvaava tapa tuottaa itselleen mielihyvää. 

Olen tästä vähän eri mieltä. 

Meillä menee asumiseen kaikkien laskujen kanssa noin 2000€/kk ja autoihin arviolta 1200€. Osa näistä kuluista tosin on lainojen takaisinmaksua joten ne myös kerryttävät varallisuutta.  

Siihen nähden joku halvemman leikkeleen ostaminen on aina olematonta säästöä. 

Aika monella on joku 200.000€ asuntolaina tai suurempikin. Jos kilpailuttaa lainat ja saa 0,5% edullisemman koron niin säästää 1000€ vuodessa.

toki kaupassakin kannattaa katsoa hintoja, mutta  itse mielummin satsaan juuri siihen arkiluksukseen (koska se ei välttämättä paljon maksa, kunhan kaikki ostoskorissa oleva ei ole ”luksusta”) ja pyrin säästämään noista isoista kustannuseristä. 
 

oleellista on se, että tekee tietoisen valinnan silloin kun hemmottelee itseään ja käyttää rahaa siihen. Eli hemmottelu ei saisi muuttua oletukseksi. Jos 90-95%  ostoskorista on järkeviä ja taloudellisia ostoksia, niin talous tuskin kaatuu siihen jos 5-10% on vähän kalliimpia tuotteita, varsinkaan jos niistä aidosti saa iloa ja nautintoa.  

Jos ostamme kuukaudessa yhden viinipullon, niin se ei talouttamme muuta kumpaankaan suuntaan että ostammeko 15€ vai 50€ viinin. 

Joskus aiemmin minulla oli käytössä jopa erillinen tili jonka olin nimennyt ”hemmottelutiliksi”. Sinne meni joka palkasta tietty rahasumma, ja jos seuraavan palkkapäivän tullessa tilillä oli vielä rahaa niin käytin sen hyvällä omallatunnolla johonkin mukavaan tai luksukseen. Ja luksus tarkoittaa tässä yhteydessä vaikka ulkona syömistä tai jonkun kivan, mutta ei välttämättömän, vaatteen ostoa. 

 Lisäksi hemmottelutili toimi puskurina ja vararahastona. Jos käyttötililtä alkoi rahat loppumaan niin ensin otettiin käyttöön hemmottelutilin saldo ja vasta viimeisessä hädässä säästötili. 

Monella on sellainen käsitys että säästäminen tarkoittaa asioista luopumista ja ikävää ja köyhää elämää. Itse en koe näin. Säästäminen on minulle sitä, että teen tietoisia valintoja siitä mihin käytän vähemmän, jotta voin sitten nauttia jostain toisesta asiasta enemmän. 

ja minulle tuottaa myös nautintoa se, että talouteni on suhteellisen vakaalla pohjalla, ja tiedän että jos terveys kestää niin voin eläkkeelle jäätyäni tehdä muutakin kuin kuokkia perunamaata mökillä. 

Ruoasta ei kannatakaan säästää näin, olisi nälässä.  Juuri ennen tilipäivää alkaa vauhkoontua ja tuhlaa jäljellä olevat rahat.

Jättää vain kaiken kalliin, vaikka lempijuuston pois.

Säästäminen on aloitettava pienestä, 10-20 euroa kerralla.

Lasken aina ruokaan tietyn summan, sitten tärkeimmät laskut, netti, vuokra, sähkö, vakuutukset. Jos raha ei riitä, pyydän maksuaikaa.  Jos taas rahaa ylimääräistä, maksan isomman osamaksun kuin vähimmäissumma.

Hieno tunne kun saa muutaman sata euroa korkoa vuodessa.

En osta vaatteita. Kahvia juon kaksi kuppia päivässä. En ikinä enää käy ravintoloissa. Arjen ruuassa pihistelen hieman, mutta välillä kokkaan kunnon ruokaa hinnasta pihistelemättä.