AV rikkaat,miten rikastun??

Täällä kun joku mainitsi että köyhät ovat köyhiä omaa syytään eivätkä tee rikastumisensa eteen mitään niin mitä tekisin sen eteen??

Kertokaa nyt sitten miten tässä rikastutaan?



Pohjaa:Olen kahden lapsen äiti,opiskelen taas,mies yrittäjä ja 3 työntekijää hällä,minulla on lainaa 3000 e josta menee 80kk lyhennyksiin,luottotietoja minulla ei ole ja tulot kk n.600e (lapsilisät,opintorahat yms).

Yritys on ollut vasta 6kk ja tulevaisuudessa todennäköisesti alkaa enemmän jäämään omaan pussiinkiin rahaa mutta nyt on niin paljon hankintoja yms ja yhtiökumppanin kanssa yrittävät "elää pihisti" eli ei nosta muuta kuin normi palkkaa 2 kertaa kk!

lähes kaikki tietämäni rikkaat ja varakkaat ovat yrittäjiä, siis ne, jotka tunnen. Muutama nokiapomo on joukossa, mutta siihen asemaan on vaikemapi päästä ;). Eli, nyt vaan otatte sen asenteen, että rikastutte ja teette kaikkenne sen eteen. Et "mäkätä" miehelle, että joutuu tekemään paljon töitä. Sitä joutuu, jos haluaa rikastua tulevaisuudessa! Mutta, se ON mahdollista! Pettymyksiä tulee matkan varrella, ja silti se rikastuminen ei todellakaan ole varmaa, mutta siellä on kuitenkin se mahdollisuus! Pitäkää se mielessä ;).

Minusta lähtökohtasi on väärä, heräät ajattelemaan asiaa liian myöhään kuten monet muutkin. En tiedä ikääsi, mutta viestistäsi päätellen se on reippaasti yli 20 vuotta.



Jos haluaa rikastua elämässään, niin siihen tähtääminen pitää aloittaa ajoissa - turha vikistä sitten kun on jo housussa.



Minä aloitin 12-vuotiaana hoitamalla naapureiden lapsia ja keräämällä mansikoita, jatkoin siivoustöillä, kaupan kassalla jne. yläasteen ajan ja lukio-opintojen ohella - kaikki rahat menivät säästöön. Valitsin koulutuksen ja ammatin jossa on mahdollista tienata hyvin ja pidin huolta siitä, että opiskelin niin että pääsin sisälle ensimmäisellä yrittämällä. Opiskeluaikana tein jatkuvasti töitä opintojen ohella ja lomilla, pistin rahat säästöön, sijoitin järkevästi ja hankin ensimmäisen omistusasuntoni jo opiskeluaikana.



Siinä vaiheessa kun aloin 28-vuotiaana suunnitella lapsia, minulla oli jo velaton arvoasunto, hyvä ammatti ja kohtuulliset tulot. Vanhempainvapaat suunnittelin tietysti niin, että tulotasoni säilyi kohtuullisena (vapaalle hyvillä tuloilla jolloin päiväraha riittävä ja lisäksi osa-aikaista yrittäjyyttä vapaan ohessa). Sen jälkeen olen voinut jo jäähdytellä työelämässä, pitää osittaista hoitovapaata, lomailla ja viettää laatuaikaa lasten kanssa. Toki edelleenkin työskentelen paljon ja tienaan hyvin, mutta pystyn järkkäilemään asioita ja menoja tarpeideni mukaan.



Minun näkökulmastani sinä olet siis suunnitelmissasi auttamattoman myöhässä. Nyt eivät enää mitkään normaalit ja kohtuulliset keinot riitä, tarvitset todella hyviä ideoita ja kovaa työntekoa tai sitten todella hyvää onnea - mikä voi olla tuossa vaiheessa elämää jo vähän hankalaa. Ensimmäiset 10 vuotta kuluvat yleensä väistämättä puurtaessa ja työnsä hedelmistä pääsee nauttimaan vasta myöhemmin.

me mieheni kanssa perustettiin tuo firma jo 90-luvun alussa, pahimpaan lama-aikaan muuten... Koko ajan meille oli itsestään selvää, että rikastutaan, ei ollut vaihtoehtoa, että ei rikastuttaisi. Itse jo lapsena (köyhistä lähtökohdista kun olen) päätin, että tätä en halua isona, ja olikin itsestään selvää mennä lukioon, sieltä kauppakorkeaan jne. Tehdä kaikkea, jotta se rikastuminen olisi mahdollista. Onneksi löysin miehen, joka ajattelee samalla tavalla, koska rikastumisessa se puolison tuki ja samanlainen ajattelutapa on se tärkein juttu. Tosin, en muunlaista olisi hyväksynytkään... Jos yrittää yksin rikastua ja puoliso ei siihen kannusta, niin voi unohtaa sen saman tien. Ja, rikastuminen ei todellakaan tapahdu yhdessä yössä, paitsi lottovoittajilla! se vie aikaa, ja se pitää ymmärtää, että se vie aikaa! t. 4

Mä ainakin ymmärsin että tässä nyt tarkoitettiin sellaista "oikeaa" rikastumista, ei vaurastumista.

Mies ja minä valmistuimme v. 2002, jolloin kummallakaan ei ollut yhtään rahaa tai omaisuutta, mulla lainaa suurinpiirtein tuo 3000 € mikä sullakin. Nyt v. 2008 meillä on rivitaloasunto Espoossa (lainaa 140 000, asunnon arvo tällä hetkellä n. 270 000), säästöjä 40 000 €, velaton, suht uusi auto.



Tällä hetkellä tilanteemme on tällainen:



- kuukausipalkat yht. 6000 €/brutto ja 4000 €/netto. Veroprosenttia pienentää mm. se, että emme kuulu kirkkoon.

- asumiskulut 1200 €/kk (sis. vastikkeen)

- ei muita lainoja

- säästöt 40 000 € määräaikaistalletuksissa

- vuosina 2002-2008 olen myös ollut perhevapailla yht. 4 v 3 kk kolmen lapsen kanssa



Miten tähän on päästy?

- hyvät asuntokaupat oikeaan aikaan, meille edullisin hinnoin

- lainaehtoja pyydetty paremmiksi pankilta silloin tällöin (lähinnä marginaalia alas)

- aktiivinen asenne: tavallisen työn lisäksi hankimme lisätienestiä tilaisuuden tullen - molemmilla on tähän sopiva koulutus (kääntäjä/ope+toimittaja)

- vaatimattomat kulutustottumukset - kulutamme matkusteluun ja ruokaan, tiettyihin harrastuihin eikä paljon muuhun - emme shoppaile



Kyllä sitä pikkuhiljaa rikastuu, en itsekään oikein tiedä miten, jos ei ole kovin tuhlaavainen luonteeltaan ja hoitaa raha-asioitaan järkevästi. Esim. jos nyt tulee taantuma ja laskee asuntojen hintoja, niin ehkä kannattaa ostaa asunto ja pääsee vaurastumaan ihan merkittävästi muutamassa vuodessa. Vaikea tietty ennustaa tuleeko taantumaa ja milloin, mitä koroille tapahtuu jne.

Kiitos kommenteista!!

Olen itse asiassa nuori,"vasta" 25v ja mies pari vuotta vanhempi!Kun opiskelut olen hoitanut niin sitten laitan oman yrityksen pystyyn ja siihen mennessä on tietonikin putsaantuneet!

On vaan niin raivostuttavaa kun tutuilla ja myöhään lapsensa tehneillä on jo vakaa pesämuna ja itse vasta sitä rakennellaan ja yritetään elää!

Tämä on erittäin pitkästyttävää ihmiselle jolla kärsivällisyys välillä repeilee mutta eiköhän se tästä!

olen ollut jatkuvasti ainakin osa-aikaisesti töissä koulun ja opiskelujen ohella 14-vuotiaasta lähtien. Mutta en ole saanut säästöön paljon mitään, enkä todellakaan voinut ostaa "arvoasuntoa". Ai miksi? No sen takia, että minä en ole voinut laittaa tienestejäni säästöön, vaan olen joutunut kustantamaan niillä oman elämiseni jo alaikäisestä. Maksoin omat vaatteeni, bussilippuni yms., pitkälti myös ruoan. Maksoin itse myös vanhojentanssini, ylioppilasjuhlani jne.



Muutettuani kotoa maksoin tietysti itse ihan kaiken. En ole mitään apua saanut kotoani. Lisäksi parikymppisenä sairastuin pitkäaikaisesti, ja maksoin itse kaikki lääkäri- ja lääkekulut, sairaalamaksut monelta kuukaudelta jne. Sairastellessa meni vuosia.



Varmasti tarkemmalla suunnittelulla olisin saanut jotakin säästöön, mutta en mitään asunnon ostoon tarvittavaa varallisuutta. Lainalla en tietenkään olisi voinut ostaa, sillä kukahan sen lainani olisi taannut?



Eli kyllä sitä tarvitaan myös onnea tai ainakin epäonnen välttämistä. Epäilen myös, että esim. vitonen on saanut myös tukea kotoaan.

Mä ainakin ymmärsin että tässä nyt tarkoitettiin sellaista "oikeaa" rikastumista, ei vaurastumista.

7 tässä, emme tosiaan ole rikkaita. Mutta itse olen yllättynyt siitä, miten paljon olemme vaurastuneet ihan tavallista työtä tekemällä. Ap:n tilanteeseen verrattuna meillä on oikein hyvin asiat, ja kuitenkin vain muutama vuosi sitten tilanteemme oli hyvin samanlainen kuin heillä nyt (tosin luottotiedot eivät meillä koskaan menneet).

verottaja pitää siitä kyllä huolen

Väärinpä arvasit.



Minulla on alkoholistivanhemmat, mikä on syy sille että aloitin työnteon jo 12-vuotiaana kun ei kotoa rahaa saanut. Kotona oli kyllä ruokaa, tosin epäterveellistä sellaista ja itse piti laittaa - siinä lomassa kun hoidin itseäni 15 vuotta nuoremman, äitini alkoholinkäytön takia vaikeasti vammaisen siskoni. Vaatteita sain kun itse ompelin äitini vanhoista ja hänen kaappiinsa kertyneistä kankaista, käytin tuttavien antamia vanhoja jne. Lukioajan koulukirjani vanhempani tosin maksoivat, kouluun kuljin pyörällä ja kävellen kesät, talvet, en viitsinyt tuhlata bussilippuun (matkaa 5 km). Vanhojentanssiasuni löysin kirpparilta, ylioppilasjuhlani olivat kovin vaatimattomat, toki ne ruokatarvikkeet joista ruoat laitoin sain kotoa.



Kun muutin pois kotoa opiskelujen takia en tietenkään saanut enää mitään apua kotoa. Kuljin polkupyörällä ja liftaamalla, hain vaatteet ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta ja luin tenttikirjat kirjastossa. Halpaa ruokaa ostin opiskelija-asuntoon, ei tullut mieleenkään syödä esimerkiksi opiskelijaruokalan kallista sapuskaa. Opin myöskin kulkemaan kaikenmaailman kissanristiäisissä, joissa sai ilmaista ruokaa.



Näillä elämäntavoilla opintotuesta, opintolainasta ja opiskelujen ohella tehdystä työstä jäi säästöön niin paljon, että neljän opiskeluvuoden jälkeen pystyin ostamaan säästöillä pienen remonttikuntoisen kaksion opiskelupaikkakunnaltani. Remppasin asunnon tietysti opiskelujen ohella. Säästöjen määrään vaikutti tietenkin se, että olin sijoittanut siihenastiset säästöni järkevästi ja ne olivatkin karttuneet ihan kohtuudella.



Opintojen jälkeen muutin työn perässä muualle ja edelleen kertyneillä säästöillä, vanhan asunnon myyntivoitolla ja 20% asunnon arvosta otetulla asuntolainalla pystyin hankkimaan sen arvoasunnon. En ole tarvinnut takaajia lainoihini koskaan, eikä niitä kovin paljoa ole ollutkaan.



Kaksi syöpää olen elämässäni sairastanut, ensimmäisen ennen lasten syntymää, toisen siinä välissä. Ainakin osasyyllisenä syöpiini on ollut se jatkuva passiivinen tupakanpoltto, josta sain kärsiä lapsuudenkodissani siihen saakka kun muutin sieltä pois. Olen käynyt läpi toistakymmentä leikkausta, sädehoidot, sytostaattihoidot ja radiojodihoidot. Kaikkien niiden aikana olen ollut töissä, välillä oksentaen, välillä limakalvot sytostaateista niin rikki etten ole pystynyt puhumaan, välillä olen levitellyt sädehoidon rikkomalle iholleni rasvaa kesken työpäivän.



Että aika mielenkiintoinen on määritelmäsi onnesta ja epäonnen välttämisestä sekä kotoa saadusta tuesta. Itse väittäisin pikemminkin, että elämä on opettanut kovalla kädellä säästäväisyyteen - liian hyvistä lähtökohdista voi olla jopa vaikeampi ponnistaa.



Kaikella ystävyydellä, 5