Onko teillä tapahtunut nelikymppisenä jotain isoja muutoksia tavoitteissa, arvoissa, ajatuksissa?

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että nöyristely muita kohtaan on vähentynyt, ja olen alkanut ajatella enemmän itseäni ja omaa hyvinvointia. Toki välitän läheisistäni, mutta olen vähän kyynistynyt muiden vaivojen voivotteluiden suhteen. 

Sama. Ajattelen että jokaisella on myös vastuu omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan ja sen eteen voi aina tehdä jotain, edes pientä. En oikein jaksa kuunnella valituksia valittamisen ilosta, ilman tekoja. 

ap

Erosin.

N. 65 v.

Jätin taakseni kaikki epämiellyttävät ihmissuhteet joissa olin roikkunut paremman puutteesta katsoen ties mitä läpi sormien. Sen lisäksi olen suunnitelmissa kouluttaa käsityöammatin itselleni, sellaisen jolla voi joskus tulevaisuudessa tehdä uudenlaista uraa tai edes sivutienestiä vaikka palkkatyötä tulen tuskin kuitenkaan kokonaan jättämään.

Mulla kävi päinvastoin eli nelikymppisenä tajusin olevani perhekeskeinen ihminen vaikka olin kuvitellut ja ilmeisesti uskotellutkin itselleni ihan muuta. Arvomaailmassa meni moni muu asia uusiksi jo vajaa vuosikymmen aiemmin ja tuntuu kuin olisin ollut aivan eri ihminen ennen ja jälkeen, koska jotenkin siinä muuttui ajattelussa ja kaikessa muussakin niin paljon ihan hetkessä. Nuorempana olin varsin avarakatseinen liberaali mutta jotenkin kai sekin oli jotain itsensä huijaamista, koska ihan perinteinen konservatiivi minä olen ja jälkeenpäin olen tajunnut olleeni monessa asiassa oikeasti ihan eri linjoilla kuin mitä annoin ulospäin ymmärtää. En siis ollutkaan ihan niin avarakatseinen miltä varmaan vaikutin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi päinvastoin eli nelikymppisenä tajusin olevani perhekeskeinen ihminen vaikka olin kuvitellut ja ilmeisesti uskotellutkin itselleni ihan muuta. Arvomaailmassa meni moni muu asia uusiksi jo vajaa vuosikymmen aiemmin ja tuntuu kuin olisin ollut aivan eri ihminen ennen ja jälkeen, koska jotenkin siinä muuttui ajattelussa ja kaikessa muussakin niin paljon ihan hetkessä. Nuorempana olin varsin avarakatseinen liberaali mutta jotenkin kai sekin oli jotain itsensä huijaamista, koska ihan perinteinen konservatiivi minä olen ja jälkeenpäin olen tajunnut olleeni monessa asiassa oikeasti ihan eri linjoilla kuin mitä annoin ulospäin ymmärtää. En siis ollutkaan ihan niin avarakatseinen miltä varmaan vaikutin.

Voi olla perhekeskeinen (kuten itse olen) mutta silti luopua perhehaaveista. Realismi astuu kuvaan eikä toivo enää mahdottomia.

ap