Meidän Perheen nettijatkot: Valehteletko IKINÄ lapsellesi?
Vai voiko kukaan olla aina täysin rehellinen? Kannattaako se? Millaisissa asioissa lapselle on lupa mielestäsi valehdella?
Kommentit (16)
en tietenkään kerro aina ihan aikuisten totta. Sovellan sen lasten maailmaan. Hammaskeijunkin ymmärrän saduksi enkä valheeksi. Ja isin kanssa mennään esim. yhdessä saunaan tai suihkuun :)
Jos jätskiä ei saa syödä, sitä ei saa syödä vaikka sitä ei olisi. En sano että rahaa ei ole, vaan että nyt ei osteta. Mutta en sano että mummo ei tullut synttäreillesi siksi että ei ollut ajokunnossa, vaan että nyt hän ei päässyt. En kyllä sano myöskään että hän olisi varmaan halunnut tulla... sanon vaan että ei päässyt.
kyllä kannattaa lapselle puhua totta koska lapsi tai lapset oppivat rehelisyytensä pienelle alle koulu ikäiselle eikannata ihan kaikkea vielä kertoa koska he eivät vielä ymmärrä mä kerron ihan kaiken sit kun se on isompi
joskus yritin, mutta jäin heti kiinni. Kiinni jäämisestä syntyi erittäin epämiellyttävä tilanne, joka sattui vielä olemaan julkinen. Väitin, ettei minulla ole yhden kaverin vanhempien puhelinnumeroa, koska en erinäisistä halunnut päästää lasta sinne leikkimään. Vanhempainillassa, jossa lapset olivat läsnä, kävi ilmi, että olisi se meillä ollut. Opin kerrasta.
Millaisen kasvatuksen se sitten lapselle antaa, jos lapsi tietää vanhempien valehtelevan? Juu, sellaisen joka kannustaa olemaan luottamatta läheisiinkään ihmiseen ja joka antaa luvan lapsellekin valehdella. On parempi puhua totta ja selittää asiat niin kuin ne ovat. Että kaikki ihmiset eivät ole täydellisiä, mummo on jokus väöhän ilkeä, mutta hänellä on muita hyviä puolia. Että pullaa ei saa syödä kun se on tarkoitettu illalla tuleville vieraille. Että äiti ei nyt halua sinun menevän Anterolle leikkimään, koska te tappelette lopulta aina.
Se että ei kerro jotain ei ole valehtelemista. Mutta jos sanot että persoona joulupukki on olemassa on valehtelemista. Siis olen syyllistynyt valehteluun. En toki harrasta "vitalöngner"
sekä se, että sovitaan jotain ja siitä ei pidetä kiinni
Lapsi ei voi luottaa milloinkaan vanhempiinsa, jos he päästävät kaiken ulos suustaan ennen kuin ajattelevat tai tietävät pystyvätkö siihen, mitä sanovat.
Ihan sama on se, että sovitaan jotain ja sitten siitä ei idetä kiinni.
Mielestäni nämäkin ovat valehtelua.
I very much love summer :)
Someone very much loves winter :(
I Wish to know whom more :)
For what you love winter?
For what you love summer? Let's argue :)
Saatan valehdella, ettei esim. ole keksiä/karkkia, vaikka sitä olisikin.
Suurin, ehkä hyödyllisin valhe on kerrottu 12-v tytölle, joka käyttää nettiä.
Olen tietotekniikan alan ihminen ja ymmärrän ehkä keskivertoa enemmän tietokoneista. Valehtelin tytölle, että pystyn kellon tarkkuudella tietämään, että milloin on nettiä käyttänyt ja millä sivuilla siellä käy. Tämähän ei oel ihan totta, mutta halusin estää, ettei mene jollekin "kielletyille" sivuille ja luulee, ettei me vanhemmat voida sitä mistään tietää.
Saatan sanoa, ettei mummi tarkoittanut pahaa kun arvosteli lapsen koulumenestystä (vaikka avrmasti tarkoitti. Tai valehtelen ettei jääkaapissa ole jäätelöä. Tai ei ole rahaa hankkia lapselle jotain juttua vaikka periaatteessa olisikin.
Se joka väittää ettei ikinä valehtele on kyllä tekopyhä. Tietysti suurissa asioissa pitää olla rehellinen.
Onko joulupukista kertominenkin valehtelua :)))
silloin kun haluamme päivällä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa... niin kerron, että me menemme päiväunille en siis sitä, mitä oikeasti tehdään =) ja lapset siis jo kouluikäisiä
jo ennen lapsen syntymää, ettemme valehtele hänelle missään asiassa. Lapsen täytyy voida luottaa siihen, että äiti ja isä puhuvat aina totta. Tyttö on nyt neljä vuotta.
"Ei ole pullaa pakastimessa." Helpompaa kuin jankata siitä miksi sitä pullaa ei juuri nyt syödä.
En todellakaan kerro että isi meni tupakalle (lapsi ei ole koskaan nähnyt vanhempiensa polttavan), vaan jos vastaus on annettava niin sitten meni katsomaan postin.
Tuollaisia tulee ladeltua aika paljon...
turvallisuudentunteen säilyttämiseksi esim. erilaisissa kriisitilanteissa tai muissa vaikeissa asioissa. Tietysti pitää aina ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso, 2-vuotiaalle voi valehdella tietyistä asioista, joista taas vaikka 4-vuotiaalle ei voi jne.
Jos lapsi esim. erotilanteessa kysyy äidiltä, miksi isi muuttaa meiltä pois, ei aina kannata olla niin raastavan rehellinen...
oikeasti muista valehdelleeni lapsilleni. Jos pullaa ei saa syödä, sanon, että nyt ei saa syödä pullaa. Enkä että sitä ei olisi.
Enkä myöskään selittele parhain päin muiden tokaisuja. Voin sanoa, että joku sanoi ajattelemattomasti tai että jollain on huono päivä tai että jollekin tuollaiset jutut on tärkeitä, mutta minun mielestäni asia on toisin tms.
Joulupukki on satu, ei valhe.
Hello! Recently has read in news that re-testing
of Large Hadron Collider will be conducted :(
Me it is terrible :(
mutta ei meillä uskotakaan joulupukkiin tai hammaskeijuihin,ne on ihan turhia.
Liioittelen joskus jos se on tarpeen,esim vaaraa. Vaikkapa veden lähellä (eivät osaa uida) liioittelen et voi hukkua kun ei osaa uida vaikka vettä olisikin juuri siinä kohtaa vain polviin... :) mutta vastaisuuden varalta. Kohta menevät uimakouluun niin ei tarvotse tuostakaan enää NIIN paljoa huolehtia. Tuo on kai suurin pelkoni,koska itse olen ollut lähellä hukkumista...
kyllähän lapset jossain vaiheessa kokeilevat tupakin polttoa salaa kuinkahan moni kokoeilee eka luokasta tai ylä asteella kannataa lapselle kuitekin kertoa niin se mun mummokin poltti minulat salaa aina se jäi kiinni keroa tupakan haitta vaikutuksista kuten alko holistakin