Lue keskustelun säännöt.
Miten karistaa tunne siitä että jotain asioita ei kannata tehdä vain yhden lapsen kanssa
29.06.2026 |
Meillä on yksi lapsi huolimatta siitä, että olisimme toivoneet isompaa perhettä. Tulevaisuutta suunnitellessa huomaan jatkuvasti ajattelevani miten joku tekeminen "ei olisi sama asia vain yhden lapsen kanssa". Esimerkkinä vaikka mökin remontoiminen tai purjeveneen tai asuntoauton vuokraaminen kesälomaksi. Näen silmissäni vain kyllästyneen lapsen vailla seuraa ja ajattelen heti, että tuskin tykkää, ei kannata. Lapsi siis on kyllä iloinen, heittäytyvä ja selvästi nauttii elämästä, mutta äitinä huomaan jatkuvasti miettiväni miten joitakin asioita ei kannata tehdä vain yhden lapsen kanssa ja se häiritsee.
Kommentit (13)
Mieti sitä sen lapsen kannalta. Pitäisikö lapsen jäädä paitsi kivoista kokemuksista lapsuudessaan vain koska vanhemmat ei viitsi tehdä asioita, kun lapsia on vain yksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloitat siitä, että kokeilet vaikka lyhyttä iltapurjehdusta ja katsot miten lapsi viihtyy. Siitä ala pidentämään, jos sujuu hyvin.
Ehkä lapsella on samanikäisiä serkkuja tai kavereita, joita voisi kutsua mukaan?
Tämä on hyvä idea! Isoin vika ja haaste on ihan omassa ajattelussa, sen tiedostan. Oikeastihan kaikkea voi tehdä, kun tekee vaan. Ap
Aloittaja kuulostaa melko oudolta tyypiltä...
Mun lapseni kaveri on ainoa lapsi, ja tosi paljon häntä pyydetään mukaan perheen rientoihin.
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä sen lapsen kannalta. Pitäisikö lapsen jäädä paitsi kivoista kokemuksista lapsuudessaan vain koska vanhemmat ei viitsi tehdä asioita, kun lapsia on vain yksi?
Mietin juuri lapsen kannalta ja pelkään, että ei pitäisi tällaisia asioita kivoina kokemuksina, vaan tylsistyttävinä juuri sen takia ettei olisi muiden lasten seuraa. Itse kyllä tykkäisin oli miten oli. Tavaroiden kohdalla on jotenkin helpompaa. Hankimme esimerkiksi kalliin leikkimökin, vaikka sen käyttöaika perheessämme on lyhyt. Mielestäni näitä elämyksiä ei lunasteta sisaruksella, kuten sanoit. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä. Kuinka paljon helpompaa mikä tahansa on yhden lapsen kanssa ja kun lapsi on vanhempi niin lapselle kaveri mukaan.
Ihan outo ajattelumalli sinulla. Toivottavasti et tartuta tuota sisaruksen puutteen tunnetta lapseen.
Onko lapsi vielä kovin nuori? Itselläni oli esikoisen syntyessä vahva tunne, että en voi jakaa rakkauttani häneen ja tehdä hänelle sisarusta. Mikä lie biologinen vietti/voima. Tuo tunne hävisi lapsen ollessa 1.5 v-2. Ja sisarus syntyi kolmen vuoden ikäerolla.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni kaveri on ainoa lapsi, ja tosi paljon häntä pyydetään mukaan perheen rientoihin.
Onko kyseessä siis aikuinen lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä lapsesi tekee kotona, silloin kun hänellä ei ole kaveria? Ehkä samat lelut voi ottaa mukaan mökille tai purjeveneelle.
mökki, vene tai koti, samoja juttujahan niissä tehdään.
Näinhän se voi olla, mutta silloin kun olin lapsi, pääsin ainokaisten seuraksi heidän perheidensä lomamatkoille. Lapsesi voisi pyytää ystäviään mukaan? Pitkät kesälomat, niin ehtii myös oman perheensä kanssa matkustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. Kuinka paljon helpompaa mikä tahansa on yhden lapsen kanssa ja kun lapsi on vanhempi niin lapselle kaveri mukaan.
Ihan outo ajattelumalli sinulla. Toivottavasti et tartuta tuota sisaruksen puutteen tunnetta lapseen.
Onko lapsi vielä kovin nuori? Itselläni oli esikoisen syntyessä vahva tunne, että en voi jakaa rakkauttani häneen ja tehdä hänelle sisarusta. Mikä lie biologinen vietti/voima. Tuo tunne hävisi lapsen ollessa 1.5 v-2. Ja sisarus syntyi kolmen vuoden ikäerolla.
Aloitukseni on selvästi epäselvä, sillä pelkään nimenomaan lapsen ajattelevan, että hänellä on tylsää. Itse kyllä nauttisin elämyksestä oli lasten lukumäärä mikä tahansa. Ap
Mulla oli ainoana lapsena hauskaa perheen asuntoautoreissuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikai sitä tiedä mitä lapsi tuntee ennen kuin kokeilee. Lapsuudessa kolme läheisintä ystävääni olivat kaikki ainoita lapsia, tyttöjä. He pääsivät joka vuosi ulkomaille, Suomen erikoisimpiin huvipuistoihin, eläinpihoille, risteilyille, kajakkikursseille, telttaretkille yms.kesäretkiin ympäri Suomen ja saivat hurjasti rohkeutta ja kokemuksia tulevaisuutta varten. Itse kasvoin pienituloisessa monilapsisessa perheessä, enkä saanut samoja kokemuksia.
Ehkä aloitat siitä, että kokeilet vaikka lyhyttä iltapurjehdusta ja katsot miten lapsi viihtyy. Siitä ala pidentämään, jos sujuu hyvin.
Ehkä lapsella on samanikäisiä serkkuja tai kavereita, joita voisi kutsua mukaan?