Kiltti, koulussa 7-8 keskiarvon tyttö, mitä kuuluu tänä päivänä elämääsi?

Kun koulu loppui lakkasin olemasta kiltti. Perustin useamman yrityksen, menin naimisiin, hankin lapsia. Pidin hyvän suhteen vanhempiini. Harrastan monipuolisesti ja olen kiinnostunut kaikenlaisista asioista. Terapiassa en ole koskaan ehtinyt käydä, enkä koe että olisi tarvetta. Elän omasta mielestäni sellaista elämää kun haluan,

Menin aika pian naimisiin ja jäin kotiin. Paras päätös ikinä. Nyt kotirouvana 25 vuotta, DI-mies ja kolme lasta. Elämäni on ollut helppoa ja ihanaa, mm vuodet ulkomailla, missä meillä oli kotiapulainen ja aupair. Mulla on kyllä kandin paperit kielistä mikä ollut ihan hyvä juttu.

Kouluaikana vain opiskelin vain aineita, jotka kiinnosti, muut jätin iloisesti täysin huomiotta, opettelin keksimään kaikenlaisia tekosyitä ja luistamaan tehtävistä.  Arvosanoja oli sitten välillä 5-10, keskiarvo asettui sitten siihen 7,5 pintaan. 

Vähän sellainen luova tapaus kai olen ollut, opiskellut useamman ammatin ja tehnyt kainenlaista asiantuntijatyöstä siivoamiseen ja hakenut omaa juttua. Hyvä parisuhde on ja haaveilen talosta jossain metsän keskellä jossa saisi rauhassa puuhailla mitä mieleen juolahtaa. Terapiassa olen käynyt myös ja joskus on epäilty ADHD:ta, mutta en näe väärtiksi hakea tutkimuksiin. 

Olen ihan tyytyväinen elämääni, mutta uskon että olisin kyllä voinut pärjätä opinnoissa paljon paremmin ja päästä suoraviivaisemmin kiinni johonkin järkevään alaan. Toisaalta onpa sitä isompiakin murheita ihmisillä, joten en tuolla juuri enää vaivaa päätäni. 

Minusta tuli opettaja. En päässyt yhteishaussa mihinkään papereilla, joten oli pakko hakea yliopistoon. Luin pääsykoekirjat 8 kertaan läpi ja pääsin sisään parhaimmilla koepisteillä. 

Opettaja minusta tuli, kun tajusin, että koulunaailmassa on jotain tosi paljon pielessä. Koska se ei ole meille kaikille. 

Toista kertaa naimisissa, lapset aikuisia. 

Lakkasin olemasta kiltti kun siirryin lukioon. Opiskelin ja tein työurani miesvaltaisella alalla. En kadu mitään.

Opiskelin insinööriksi, pääsin heti lukion jälkeen haluamaani koulun ja valmistuin tavoiteajassa. Sen jälkeen töissä koulutusta vastaavissa hommissa. Tapasin amk:ssa mukavan miehen, jonka kanssa olen edelleen. Meillä on kaksi lasta. Kiltti olen edelleen, mut olen kuitenkin niitä asioita mistä pidän.

Anna mulle piiskaa 

Niin no mitä kiltteys aloittajan mielestä on? Kiltteys vs. tuhmuus, kiltteys vs. ilkeys/pahuus vai lapasena olo vs. osaan sanoa ei? Oletko ollut jälkimmäistä laatua?

Olin koulussa ujo ja hiljainen, sellainen tarkkailija mutta mulla kyllä oli ystäviä. Lukion jälkeen menin kauppaopistoon, valmistuin ja olin vuoden työtön. Sain töitä, maksoin opintolainaa, töiden ohessa sitten avoimeen yliopistoon, pääsin väylän kautta sisään ja isona minusta tuli tiukka juristi. Duunarimies, silloin työttömyysaikanani tutustuttiin. Vikansa hänelläkin, mutta toista yhtä rehellistä ihmistä en ole koskaan tavannut. Meillä on molemmilla sellainen tausta, että ymmärretään elämää eikä äänestetä kokoomusta..... 4 lasta pyöräytetty siinä ohessa., yksi tuli yllätyksenä kun olin 42 v. Onnellisesti yhä naimisissa, vanhemmat lapset jo kotoa muuttaneet. Miehen kanssa mökkeillään, aina joku projekti menossa tai metsästetään projektiin tarvikkeita ja tavaroita kirppareilta ja huutokaupoista. Tykätään luonnossa liikkumisesta ja luetaan paljon. 

N56 v.