Sukulaisten suhtautuminen perhetutun sairauteen.

Eli, tilanne on siis se että minulla on perhetuttu joka on ollut liikuntarajoitteinen koko elämänsä. Kyseessä on todella läheinen ihminen, melkein kuin sukulainen, luonteeltaan ihana.

Tilanne on outo ja inhottava, koska henkilön vanhemmat ovat ainoat jotka puhuvat tästä normaalisti. Olen havahtunut täysin itsekin vasta aikuisiällä siihen että tilanne on aika surullinen. Sukulaiset ja muut läheiset siis käyttävät tästä liikuntarajoitteisesta ihmisestä tämän selän takana ihan hirveääkin kieltä, enkä ymmärtä syytä. Kun tämä oli lapsi asiaa voivoteltiin ja mietittiin että ei siitä mitään tule. Ja spekuloitiin loputtomiin että mikä asian on aiheuttanut, olen kuullut aika villejäkin teorioita ihan järkevien ihmisten suusta. Yksi terveydenhuoltoalalla (kyllä, ja itseasiassa useampi näistä voivottelijoista on terveydenhuoltoalalla) töissä oleva sukulaiseni paasasi kerran kovaan ääneen että hänen mielestään se on kyllä siitä, kun ne vanhemmat matkusteli niin paljon sen odotusaikana ja jokin meni vikaan. Siis mitä?

Nyt vanhempana kyseistä ihmistä kohdellaan selän takana vaan rajoitteena, ja olen kuullut vaikkapa ne juhlien jälkeiset supatukset siitä että "taas se jätti niillä rullauksillaan tahroja lattiaan, voi p....".

Avaudun tästä täällä koska tilanne on pstä, eikä tästä voi avautua tietenkään oikein kenellekään tutulle. Ja osallisille keskustelu aloittaisi vain vuosisadan perheriidan.