Miksi lestadiolaisperheiden lapsilla paljon masennusta, itsemurhia

siitä että ongemia on, mutta niistä ei haluta puhua eikä niitä tiedostaa. Se on myös vl-uskossa ollut tapana, että kaikki ongelmat lakaistaan maton alle.



Joo ja yhdelle vastaajalle tiedoksi vain, että kyllä, on myös lestadiolaisperheitä, joissa ei ole mielenterveysongelmia eikä itsemurhia.

alkoholistien hoitoloissa suurimpana remminä :D

kun jotkut ryyppää ja he eivät, niin he saavat sitten sen vastapainoksi tehdä mitä tahansa

Masentunut ja joutunut käymään erilaisissa terapioissa ja syömään lääkkeitä jne. Sisaruksia minulla on 11 (joista 7 on uskovaisia) ja välit heihin kaikkiin ovat läheiset ja rakkaat, kuten myös vanhempiin, perheestäni olen aina saanut tukea ja turvaa vaikka menetin uskoni 14-vuotiaana.



Syynä masennukseeni on koulukiusaaminen joka alkoi heti ekaluokalla, aina haukuttiin lestaksi ja siitä miten äitini on synnytyskone ja isä panomies jne. Ihan fyysisestikin minuun käytiin käsiksi, reppuuni kaadettiin homehtunutta maitoa, pyörästä puhkottiin renkaita, päälleni syljettiin, liikuntatunnilla joku vei päällysvaatteeni ja jäin pukuhuoneeseen shortsit ja t-paita päällä itkemään siksi aikaa että isosiskoni haki minulle uudet vaatteet kotoa ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. En ollut tehnyt kenelläkään mitään väärää, olin vain vanhoillislestadiolainen eikä meillä ollut telkkaria, en kyllä katsonut telkkaria ei-uskovilla kavereillakaan.



Nyt olen 28-vuotias ja 4 lapsen äiti. Mieheni on myös entinen lestadiolainen ja häntäkin on kiusattu sen vuoksi paljon koulussa. Haluamme ison perheen, muttemme ole uskovaisia. Asuimme molemmat lapsuuden samalla pienellä paikkakunnalla josta muutimme peruskoulun jälkeen Helsinkiin ja täällä on monenlaista ihmistä joukossa ja hyvä olla kun ihmiset ovat suvaitsevaisempia.

mutta fanaattinen, häiriintynyt uskonto kotona vaarantaa sen



tämä on ihan riippumatonta uskontokunnasta

onnistuit saamaan hyvin kaikki kliseet mukaan

Vierailija:

onnistuit saamaan hyvin kaikki kliseet mukaan

joissa puhutaan vaan synnistä ja helvettiin joutumisesta jos laittaa korvakoruja tai katsoo televisiota niin pakostikkin sellainen vaikuttaa psyykeen. Ja se vielä, että usein noi seurapuheet koostuu siitä, että kuinka huono ihminen mä oon, eli lapset aivopestään siihen että ovat syntisiä, saastaisia, huonoja ym. Toki sitten tulee se että saa uskoa ne syntinsä anteeksi, mutta kuitenkin. Pääosassa vl-uskossa on sellainen huonommuus ja syntisyys. Ei sellainen iloinen usko.

Ei-Vl ystäväni sanoivat, että oli ihmeellisen iloista väkeä siellä ja näkyi ulospäin sellainen rauha. Ei meidän usko ole ahdistus usko. Tietenkin kaiken saa näyttämään mustalta jos haluaa, mutta valoista se on enimmäkseen. Mikään ei ole niin ihanaa kuin olla uskomassa!

siinä valossa, että analysoidaan paljonko suhteessa perheen lapsimäärään on masennusta tai itsetuhoisuutta?



Eli jos perheessä kaksi lasta ja toinen tekee itsarin ja toinen on masentunut niin sen perheen lapsista 100% on kyseisellä tavalla oirehtivia/häiriintyneitä.

Jos taas perheessä on 10 lasta ja niistä kaksi masentuu montako lasta prosentuaalisesti on ap:n kuvaamista ongelmista kärsiviä?



Eli kannattas miettiä taas suhteellisuutta,eikö?



Lasketaanko niin, että kun suomalaiset juovat kirkkaita liki 10 litraa vuodessa ja tästä otetaan raittiiden juomaton osuus pois niin kuinka moni suomalainen juo niin paljon että hän ylittää riippuvaisuuden rajan?

Montako kättä tällä palstalla pitäisi nousta ylös?



Vielä kommentoin tuota esirukousasiaa...

Mistä tiedät pyytääkö moni ihminen kenties samojen henkilöiden puolesta esirukousta? Tai pyytääkö sama henkilö useana päivänä?

Eli hieman faktaa kaipaan lisää kehiin ennen kovin suurta yleistystä.

Toisekseen alkoholisoitunut perheenjäsen harvoin on itse vl. Ja hyvin suurella todennäköisyydellä sen itsekin tietää.



Itse voin oman sukuni puolesta todeta että masennusta on joillakin, mutta ei millään tavalla syyt liity uskoon.

Vanhempien kasvatusmetodit sekä vl että muut eivät vaan aina ole täydellisiä.

Se mikä on on etu, että voi ehkä olla hiukan helpompi siivilöidä elämän epäoikeudenmukaisuutta, on se , että voi antaa anteeksi. Ja yrittää pitää mielensä vapaana katkeruudesta. Mikä ei ole kenellekään hyväksi.

Suviseuroissa käy se edes keskimäärin hyvinvoiva vl-kansa.

Itse tiedän muutamia vl-vanhapiikoja ja -poikia, jotka ovat masentuneet sen vuoksi, etteivät löydä itselleen puolisoa. Minusta tuossa masennuksen syy on nimenomaan uskossa, sillä vl-usko on se, joka kieltää kumppanin etsimisen lahkon ulkopuolelta.

nykyään vain fiilistelemään, ei niinkään kuuntelemaan Jumalan sanaa.

Vierailija:

sillä vl-usko on se, joka kieltää kumppanin etsimisen lahkon ulkopuolelta.

Itseäni ei enää sukulaiset pitäneet uskovaisena kun löysin kumppanin vl-uskon ulkopuolelta.



Teillä on varmaan sitten joku poikkeustapaus.



Vai onko sinun mielestäsi ihan arkipäivää, että vl-ihmiset etsivät kumppania ulkopuolelta?

Olen koko kevään käynyt rauhanyhdistyksen seuroissa enkä kyllä ole kokenut, että seurapuheissa kovin ahkerasti puhuttaisiin syntisyydestä. Ei tietenkään väitetä uskovien olevan synnittömiä, mutta kyllä syntisyys ja pahuus ovat olleet selvästi sivuosassa, varsinkin jos vertaa herätysliikkeeseen, jonka pariin aiemmin kuuluin.



Enkä voisi kyllä kuvitellakaan vl-uskon minua masennukseen ajavan (jos siihen päädyn), ennemminkin pitävän siitä poissa. Tiedän, mistä puhun, sillä olen kahdesti sairastanut masennusta, lievää tosin.

mummoni oli vanhoillislestadiolainen ja erittäin tiukka uskossaan. Hän oli elämästään viisikymmentä vuotta masentunut ja perheessämme yleisesti oltiin sitä mieltä että se johtui vain uskonnosta.



Mummo " ruoski" itseään koko loppuikänsä nuoruuden ajan synneistään. Esim. siitä että oli harrastanut teatteria ja tanssimista miehensä kanssa. Mies ei ollut uskovainen, eikä mummokaan silloin. Tuli uskoon vasta miehensä kuoleman jälkeen vähän reilu kolmekymppisenä.



Toinen loputon murheen aihe hänelle oli se että kukaan hänen lapsistaan ei suostunut tulemaan uskoon hänen kanssaan.



Kovaa on ollut mummoraukan elämä. Ja isänikin, nuorimmaisen. Hän kertoo kokeneensa erittäin kovaa painostusta vl:n taholta teininä siitä ettei suostunut tulemaan uskoon. On käynyt terapiassa myöhemmässä iässä tämän asian takia. Onneksi terapia onnistui ja pääsi masennuksestaan.



Toivon että vl:n elämä on nykyään helpompaa.

siitä tiedän, että he osaavat puhua. Siis kertoa mitkä asiat elämässä ovat vetäneet masikseen.



Ei tarvitse luulla mitään.





Kukaan ei vastannut noihin kommentteihin mitkä koskivat valtaväestöä. Sen toki saattoi arvatakin.



Luuletko nro 30, että ei-vl sinkut ovat jotenkin vapaita masennuksesta?

Tai että heillä kumppanin löytäminen on ongelmatonta.

Jos katsotaan n. 30 vuotiaiden miesten itsemurhalukuja niin ei ne mairittele ketään.



Kertokaa, miksi ihmeessä tästä asiasta pitää yrittää vääntää jotain mitä se ei ole??

Ne ovat uskoivaisi, jotka suurimmaksi osaksi pyytävät esirukousta ihmiseten puolesta, joilla usko on kadonnut..

Vierailija:

ja kuunnelkaa, kuinka paljon ja usein siellä pyydetään esirukouksia masennuksesta, alkoholismista, mielenterveydellisistä ongelmista kärsiville sukulaisille. Jotka ovat siis vl:iä.

Ja jokainen, joka on vl, ei koskaan voi kieltää, etteikö vl-perheissä olisi mielenterveysongelmista kärsiviä. Jos joku kieltää, niin valehtelee.

ainaskaan meillä ei ole mitään mahdollisuuksia lähteä suviseuroihin. joutuisimme pari vuotta säästää jotta saisimme vuokrattua asuntoauton. Koska meillä niin romu auto että vaunu ei riitä. lapsia on 9 ja elämä aika tiukkaa. ei sitä reissua voi edes haaveilla ellet omista 1000e rahaa.